Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: alaluvut

Lähdeviite äänikirjaan ja verkkovideoon

Mistähän löytyis joku soveltamiskelpoinen ohje siihen, miten videoita tai ääninauhoja tai äänikirjoja merkitään lähteiksi? 

Äänikirjoissahan ei kait ole sivunumeroita(?), niin merkitäänkö siis minuutit ja sekunnit vai minkälainen käytäntö on? 

Jos ko. lähde on lähdekritiikin kannalta hyvä lähde, niin sen muodolla ei varmaankaan saisi olla väliä.

Mutta en löytänyt JAMKin sivuilta tai muualta pätevää ohjetta lähdemerkintöihin.

Vastaus:

Videot, äänikirjat ja muut vastaavat tallenteet merkitään lähteiksi tavanomaisesti. Lähdemerkinnässä ilmoitetaan kuitenkin tallennetyyppi (äänikirja, DVD tms.).

Kun viittaat äänikirjaan tekstissä, voit viitata kirjan lukuun, koska sivunumeroita äänikirjassa ei ole. Hyväksyisin myös minuutit ja sekuntit tekstiviitteeseen, mutta suositeltavampaa on lukuun viittaaminen.

Esimerkki äänitallenteesta/äänikirjasta, joka löytyy Janet-tietokannasta. Viitetiedot-toiminnolla saan lähdeviitteen aihion:

Laane, T. 2018. Unen lahjoja: Kirjeitä hänelle, joka valvoo. Helsinki: Kirjapaja.

Tästä tulee JAMKin mukainen lähdeviite, kun muutan kursiivit tavallisiksi kirjaimiksi ja lisään vielä tiedon siitä, että äänikirjaan on mentävä Janetin kautta (Janetiin kirjautumalla). On monta tapaa tehdä lähdeviite, esimerkkinä pari ekaa mieleeni tullutta:

Laane, T. 2018. Unen lahjoja: Kirjeitä hänelle, joka valvoo. Äänikirja. Helsinki: Kirjapaja. Viitattu 5.11.2018. https://janet.finna.fi/, Ellibs.

Laane, T. 2018. Unen lahjoja: Kirjeitä hänelle, joka valvoo. Äänikirja. Helsinki: Kirjapaja. Vaatii käyttöoikeuden. Viitattu 5.11.2018. https://janet.finna.fi/Record/janet.347112.

Tallennetyyppi voi olla Äänikirja tai Äänikirja Ellibs-palvelussa.

Jos haluaa ilmoittaa myös henkilön, joka lukee äänikirjan, voi hänen nimensä laittaa lähdeviitteeseen, jos sillä on lähdeviitteen näkökulmasta erityistä merkitystä:

Laane, T. 2018. Unen lahjoja: Kirjeitä hänelle, joka valvoo. Äänikirja Ellibs-palvelussa. Lukijana S. Majuri. Helsinki: Kirjapaja. Vaatii käyttöoikeuden. Viitattu 5.11.2018. https://janet.finna.fi/Record/janet.347112.

Tekstiviite tulee näin, x:n tilalle sen luvun numero, johon haluaa viitata:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Laane 2018, luku x).

Huom! En arvioinut tässä sitä, soveltuuko kyseinen lähde opparin tietoperustan lähteeksi. Välttämättä ei sovellu kovin hyvin, koska kyse todennäköisesti ei ole tutkimusjulkaisusta, tiedekirjasta eikä virallisujulkaisusta. Lähdettä voi kuitenkin luultavasti käyttää mindfullness-työskentelyssä tai esim. opparin johdannossa – hankala sanoa kun en ole kuunnellut äänikirjaa.

Verkkovideon lähdeviite

Jos kyse on videosta, joka ei ole DVD-video, vaan esimerkiksi youtube-video, sen voi ilmoittaa vaikka näin:

Saarinen, E. 2017. Magnificent Life: Your X Factor. Video. Aalto-yliopiston soveltavan filosofian professorin luento 6.10.2017 Design Factory -tuotekehitysympäristössä. Lataaja Aalto University. Viitattu 5.11.2018. https://www.youtube.com/watch?v=PSQKOjuj0GE.

Video-sanan sijaan voi käyttää sanaa verkkovideo.

Tai:

Saarinen, E. 2017. Magnificent Life: Your X Factor. Aalto-yliopiston soveltavan filosofian professorin luentovideo 6.10.2017 Design Factory -tuotekehitysympäristössä. Lataaja Aalto University. Viitattu 5.11.2018. https://www.youtube.com/watch?v=PSQKOjuj0GE.

Tämäkin on mielestäni ok, koska voidaan YouTube-nettiosoitteesta voi jo heti päätellä, että kyseessä on video:

Saarinen, E. 2017. Magnificent Life: Your X Factor. Aalto-yliopiston soveltavan filosofian professorin luento 6.10.2017 Design Factory -tuotekehitysympäristössä. Lataaja Aalto University. Viitattu 5.11.2018. https://www.youtube.com/watch?v=PSQKOjuj0GE.

Verkkovideon tekstiviite

Koska kyse on yli kahden tunnin luennosta eikä mistään neljän minsan infopläjäyksestä, lisäisin tekstiviitteeseen ajankohdan:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Saarinen 2017, 1:09:34).

Virhe ei kuitenkaan ole viitata koko julkaisuun: (Saarinen 2017). Lukijan kannalta on kuitenkin aika työlästä kuunnella koko juttu, jos hän vaikka haluaisi esim. tarkistaa vain tietyn yksittäisen väitteen, että ymmärtääkö suurin piirtein samalla tavalla kuin opparintekijä.

Pääasia lähdeviitteessä on, että opparisi lukija saa käsityksen siitä, millaisesta ja miten luotettavasta lähteestä on kyse sekä mistä lähteen löytää, jos itse haluaisi perehtyä kyseiseen lähteeseen. Plus tietysti tekijänoikeuden kunnioittaminen.

Alaluvuillakin kirjoittajia

Kysyisin neuvoa raportointiohjeeseen liittyen. Eli kuinka merkitsen oppimistehtävään tekstiviitteen ja lähteen kun lähdeteos sisältää useita artikkeleita? Esimerkiksi Jaana Saarisillan ja Johanna Heikkilän toimittama raportti Yhdessä innovoimaan -osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa.

Vastaus:
Toimitetussa julkaisussa jokainen artikkeli/pääluku on oma lähteensä.

Nyt on kuitenkin niin, että tässä kirjassa näyttää alaluvuillakin olla kirjoittajansa, ainakin osalla. Se on aika epätavallista, mutta selkiyttää kyllä hyvin sen, kenellä on tekijänoikeus mihinkin tekstiin.

Jos kirjoittaja kerrotaan, lähdeviite on helppo rakentaa. Esimerkki:

Naaranoja, M. & Heikkilä, J. 2015. Osallistuva innovaatioprosessi. Julkaisussa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, 223 – 230. Viitattu 25.2.2016. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-433-5.

Lähdeviite koko julkaisuun

Jos kuitenkin haluaisit viitata koko julkaisuus, esim. kertoaksesi, että aiheesta on julkaistu ajankohtainen teos (ks. Yhdessä innovoimaan 2015), sen lähdeviite voisi tulla vaikka näin:

Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. 2015. Toim. J. Saarisilta & J. Heikkilä. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. Viitattu 25.2.2016. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-433-5.

Toimitetun kirjan toimittajat voi jättää kertomatta, ei ole pakollinen tieto. Loppuraportti-tiedon laitoin näkyviin tuohon, vaikka sen voi jättää kertomatta. Monellekaan lukijalle ei kerro mitään Osuva-hanke. Mutta se, että kyseessä on ollut tutkimushanke, voi kyllä kiinnostaa. Eli lähdeviite lyhyimmillään:

Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. 2015. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.2.2016. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-433-5.

Useita tageja!

Kirjassa on paljon kirjastoihmistä ilahduttavia avain-/asiasanoja (tageja), joilla kuvataan kirjan sisältöä:

sosiaali- ja terveyspalvelut; innovaatiotoiminta; osallistuminen; henkilöstö; asiakkaat; johtaminen; sosiaalipalvelut; terveyspalvelut; julkissektori; työtavat; työmenetelmät; kehittäminen; palvelut; laatu; innovaatiotutkimus.

Tekstiviite sivunumeroimattomaan e-kirjaan

Kaikissa e-kirjoissa ei ole sivunumerointia. Kuinka sellaiseen e-kirjaan tehdään tekstiviittaus, kun siihen ei voi laittaa sivunumeroa?

Vastaus:

Tätä olen miettinyt aiemminkin: Verkkokirjasssa ei ole sivunumeroita ja Miten tekstissä viitataan lukulaitteelta luettaviin kirjoihin.

Sivunumeron sijaan voi käyttää luvun tai alaluvun numeroa tai nimeä, prosentteja tai muita vastaavia tarkahkon sijaintikohdan kertovia tietoja: (Tekijä vuosi, luku X).

 

 

 

 

Alaluvuista lähdeviitteet

Minulla on kokoomateos nimeltä Syöpätaudit. Tästä olen käyttänyt lukua 47 ”Syöpään liittyvät psykososiaaliset näkökohdat”.

Tässä luvussa ei ole mainittu tekijöitä, vaan tekijät on mainittu jokaisen alaluvun kohdalla. Esim. 47.30 Syöpäsairauden laukaisemat psyykkiset reaktiot – Idman, Irja & Aalberg Veikko.

Olen kirjoittanut näistä eri alaluvuista, joissa kaikissa on mainittu nuo samat kirjoittajat, mutta välillä järjestyksessä Aalberg & Idman ja välillä Idman & Aalberg. Viittaanko jokaiseen alalukuun a,b,c -systeemillä? Esim:

Idman, I. & Aalberg, V. 2013a. Syöpäsairauden laukaisemat psyykkiset reaktiot. Teoksessa Syöpätaudit. Toim. H. Joensuu; P. J. Roberts; P.-L. Kellokumpu-Lehtinen; S. Jyrkkiö, M. Kouri & T. Lyly. 5. uud. p. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 862.

Idman, I & Aalberg, V. 2013b. Psyykkiset reaktiot syöpäsairauden eri vaiheissa. Teoksessa Syöpätaudit. Toim. H. Joensuu; P. J. Roberts; P.-L. Kellokumpu-Lehtinen; S. Jyrkkiö, M. Kouri & T. Lyly. 5. uud. p. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 864-865.

Tarvitseeko mainita lukua (eli se 47 – ”Syöpään liittyvät psykososiaaliset näkökohdat”), josta tieto on otettu?

Vastaus:

Tekijät on laitettava lähdeviitteeseen juuri siinä järjestyksessä, kuin mitä ne ovat lähteessä. Eli tässä tapauksessa kussakin alaluvussa olevat tekijät mainitaan kuten lähteessäkin.

Jos alaluvun tekijät ovat Idman & Aalberg, lähdeviite aloitetaan: Idman, I. & Aalberg, V. 2013.
Jos alaluvun tekijät ovat Aalberg & Idman, lähdeviite aloitetaan: Aalberg, V. & Idman, I. 2013.

Jos Idman & Aalbergejä tulee useita samana julkaisuvuonna, sitten otetaan pikkukirjaimet mukaan lähdeviitteeseen:
Idman, I. & Aalberg, V. 2013a.
Idman, I. & Aalberg, V. 2013b.
Idman, I. & Aalberg, V. 2013c.

Lukua 47  ”Syöpään liittyvät psykososiaaliset näkökohdat” ei tarvitse mainita.

Kustannus Oy Duodecim -> Mieluummin lyhemmin: Duodecim.
Standardin mukaan kustantajan nimessä olevat Oy:t voi jättää mainitsematta.

Ei pikkujohdantoja päälukujen alkuun

Saako pääotsikon jälkeen kirjoittaa suoraa tekstiä ns. johdannoksi tuleville alaotsikoilla jaotelluille kappaleille? Eli pitääkö kaikki pääotsikon alla oleva teksti jaotella alaotsikoilla, jos alaotsikoita on kyseisessä luvussa käytössä?

Vastaus:

Tähän ei vastata nykyisessä opparin raportointiohjeessa.

Aiemmassa ohjeessa vastaus löytyi kuviosta 6, jossa neuvottiin, että ”Pääluvun ja alaluvun otsikoiden väliin ei yleensä tule tekstiä. Siinä voi kuitenkin olla esimerkiksi käsitteiden määrittely tai jaottelu”.

Joten päälukujen otsikoiden jälkeen ei kirjoiteta yleensä johdantomaista suoraa tekstiä, vaan alaluvun otsikko. Turhat löpinät pois ja suoraan asiaan. Ainoa poikkeustapaus on siis käsitteiden napakka määrittely tai jaottelu. Tavallisinta kuitenkin on, että käsitteet määritellään tekstissä sellaisessa kohdassa, jossa ne on luontevaa esitellä.

Eli kaikki pääluvun otsikon alla oleva teksti jaotellaan alaotsikoihin, jos alaotsikoita on kyseisessä luvussa käytössä.

Miten viittaan rikoslain lukuihin ja pykäliin?

Olen täällä pohdiskellut oikeaoppista lähdeluettelon merkintää seuraavanlaisessa tapauksessa. Oikeusopintojen tehtävissä teen paljon viittauksia lakeihin. Nyt käsittelyssä on rikosoikeuden opinnot ja sen myötä rikoslaki. Kysyisinkin, että kun tekstissä viitataan rikoslakiin ja sen eri lukuihin ja pykäliin miten teen oikeaoppisesti lähdeluettelon niiden osalta.

Esimerkiksi.
Rikoslaki löytyy netistä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.
Rikosoikeuden eri tehtävissä olen viitannut useisiin lukuihin ja pykäliin seuraavasti.

FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 24. luku. Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta. Viitattu 15.3.2014.  Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L24.
FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 28.luku. Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä. Viitattu 15.3.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L28.
FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 36.luku. Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä. Viitattu 18.3.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Onko raportointiohjeen mukaista tehdä lähdeluettelo ylläolevalla tavalla Eli onko lähdeluettelossa mainittava yksityiskohtaisesti myös rikoslain luvut ja onko oikein laittaa ne järjestykseen luvun mukaan?
Onko aloitus FINLEX…oikeaoppinen vai pitäisikö lähdeluettelo alkaa RL 19.12.1889/39….?

Vastaus:

JAMKissa lähdeviite aloitetaan lähteen nimellä, jos henkilötekijää ei ole.

Rikoslain eri lukuja ei ilmoiteta lähdeluettelossa eikä niitä laiteta järjestykseen luvun mukaan. Rikoslaki on yksi julkaisu Finlexin Ajantasainen lainsäädäntö -osiossa (tai Finlexin muissa osioissa). Siinä mielessä viittaukset kannattaaa lähdeluettelossa tehdä rikoslakiin eikä sen erillisiin kappaleisiin.

Säädöslähteet, oikeustapaukset, standardit ja muut vastaavat virallislähteet aloitetaan lähteen nimen virallisella tai vakiintuneella lyhenteellä. Voi käyttää joko L-lyhennettä, joka on virallinen lyhenne sanasta ”laki”. Oikeusoppineet taitavat käyttää RL-lyhennettä, joten sekin on kelpoinen lähdeviitteeseen, koska on vakiintunut lyhenne.

L 19.12.1889/39. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Tai

RL 19.12.1889/39. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Julkaisu-sanan tilalla voi olla Säädös-sana tai joku vastaava kuvaava ilmaisu.

Mikä julkaisuvuodeksi?

Jäin kuitenkin pohtimaan, pitäisikö tuossa olla erikseen näkyvissä myös julkaisuvuosi. Rikoslakiahan on päivitetty viimeksi tänä vuonna. Tulin siihen tulokseen, että kyllä pitäisi. Näinhän toimimme johdonmukaisesti muidenkin lähteiden kanssa: julkaisuvuosi tulee päivitysvuoden mukaan. Suosittelenkin sen vuoksi tällaista ratkaisua:

L 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

tai

RL 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Säädösten muuttamislait

On tietysti mahdollista viitata lähdeluettelossa lakiin, jolla jokin lainpätkä muutetaan toisenlaiseksi. Silloin voi viitata tiettyyn rikoslain pykälään. Esimerkiksi:

L 845/2009. 2009. Laki rikoslain 36 luvun 6 §:n muuttamisesta. Säädös Oikeusministeriön Finlex-palvelussa. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090845.

Tekstiviitteet

Tekstiviitteissä voi kuitenkin viitata lähteen tiettyihin osiin. Lähdeviitestandardin (SFS 5898, 2012, 26) mukaan ”jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään”.

Rikoslain 24. lukuun voi siis viitata esimerkiksi luvun numerolla: (L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku).

Laitoin poikkeuksellisesti välimerkin (pisteen) myös virallisen lyhenteen ja julkaisu-/päivitysvuoden väliin. Muuten tekstiviitteestä on hankala hahmottaa, mikä osa on julkaisun virallista lyhennettä, mikä vuosilukua.

Jos kertakaikkiaan haluaa tekstiviitteeseen luvun numeron lisäksi sen alaotsikon, jollaisina ne ovat Finlexissäkin, voihan sen tehdä, jos se antaa olennaista tietoa:

(L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta).

Suosisin itse kuitenkin tuota napakampaa tapaa, koska kuvittelen, että sitä olisi helpompi lukea. Eli tätä edellämainittua: (L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku).

Oikeuskäytännön lyhenne vs. tekstiviite opparissa

Finlexin Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vakiintuneesti rikoslaista mm. tällaisia lyhenteitä, tässä ote Korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2013:

RL 30 luku 4 § 1 mom 2 kohta

Periaatteessa vakiintuneita lyhenteitä saa lähde- ja tekstiviitteissä käyttää. Niin ajatellen em. lyhenne pitäisi olla ok.

Ongelma tähän käytäntöön tulee toisesta periaatteesta, jonka mukaan lähdeluettelossa olevan lähdeviitteen alun ja tekstissä olevan tekstiviitteen olisi oltava yhteneväiset.

Jos lähdeviite tehdään näin:
RL 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

… niin tekstiviite tehdään napsaisemalla lähdeviitteen alkua mukaan:
(RL 19.12.1889/39. 2014, sijainti lähteessä) eli (RL 19.12.1889/39. 2014, 30 luku).

Tai tarkemmin: (RL 19.12.1889/39. 2014, 30 luku, 4 §). Tekstiviitteeseen voi lisätä myös momentin ja kohdan, jos se on oleellista.

Jostain syystä on rikoslaissa käytetään ilmaisua ”30 luku” eikä ”30. luku”. Viimeksimainittu olisi luontevampi yleiskielellä. Mutta säädöskieli on oma maailmansa!

Miten viittaan raportointiohjeeseen?

Viitataanko raportointiohjeeseen kuten nettisivuihin? Vai kuten kirjaan?

Vastaus:

Sain tämän kysymyksen tietooni yhdessä opettajakokouksessa.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä nykymaailmassa kirjat muuttuvat verkkokirjoiksi ja sitä mukaan kirjan ja nettisivuston ero alkaa ainakin ihmisten mielikuvissa hämärtyä.

Mielestäni raportointiohje, vaikka saattaakin olla sangen hämyisä uudistuneessa muodossaan JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa, on enemmän verkkokirja kuin nettisivusto. Toki se on osa JAMKin nettisivustoa.

Raportointiohjeessa on jokaisella luvulla oma numeroitu lukunsa ja osalla niistä vielä numeroidut alalukunsa. Se on aika tyypillistä kirjoille, mutta ei sivustoille. Näistä luvuista ja alaluvuista muodostuu kokonaisuus, hienommin sanottuna teos.

Minut ja Liukon Satu mainitaan kyllä tekijöinä, mutta maininta on melko huomaamaton etusivun oikeassa alareunassa, joten harva sitä on sieltä bongannut. Satu lupasi miettiä, laitammeko nimemme paremmin näkyviin.

Jos ja kun viittaatte raportointiohjeeseen, lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Liukko, S. & Perttula, S. 2013. Opinnäytetyön raportointiohje. Viitattu 11.4.2013. Http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

Jos viittaatte tekstissä esimerkiksi lukuun 3 (Kirjoittamisprosessi), tekstiviite tulee näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 3).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Kirjoittamisprosessi).

Selitys tekstiviitteen muotoiluun: Koska opuksessa ei ole sivunumeroita, voidaan lukijaa helpottaa kertomalla edes se luvun numero tai nimi, josta kyseinen ajatus esitetään.

Mahdollinen monitulkintaisuus näyttäisi syntyvän, jos viitataan lukuun 4.2.1 (Johdanto). Kyseisessä luvussahan selostetaan, mitä opparin johdannolta vaaditaan.

Tekstiviite voisi tulla siis näin, jos viitataan luvun nimeen: Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Johdanto).

Nyt lukija ja kirjoittajakin voi ajatella vahingossa, että tässä varmaankin viitataan raportointiohjeen johdantoon. Sellaista ei tosin ole, mutta sellaiseksi voi käsittää vaikkapa raportointiohjeen etusivun, joka ei ole oma numeroitu lukunsa. Siis sen sivun, jonka nimi on ”Kirjallisten tehtävien raportointi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa”. Selvyyden vuoksi tässä tapauksessa voisikin ehkä olla parempi viitata luvun numeroon eikä luvun nimeen:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 4.2.1).

Huomauttaisin vielä, että oppareissa ei useinkaan tarvitse viitata raportointiohjeeseen. Se ei ole varsinainen tutkimuksenteko-opas eikä tutkimusmenetelmäjulkaisu, joiden on oltava lähdeluettelossa, jos olette niitä lukeneet ja niiden neuvoja soveltaneet.

Vaikka raportointiohjeeseen ei aina viitatakaan, sitä on kuitenkin aina noudatettava JAMKin kirjallisissa töissä.

Kolmen tason otsikoita

Eräässä oppariseminaarissa puhuttiin kolmannen asteen otsikoista, että niitä ei saisi käyttää. Miten asian laita on? Omasta mielestäni ne selkeyttävät ja pitävät lukijan ajan tasalla. Tarkoitan tätä:

4.2 Opinnäytetyön alkuosa ………………………………………………………………………. 11

4.2.1 Kansilehti ………………………………………………………………………………….. 11
4.2.2 Kuvailulehti ……………………………………………………………………………….. 11
4.2.3 Sisällysluettelo……………………………………………………………………………. 13

Vastaus:
Niitä voi käyttää. Ne ovat täysin sallittuja. Raportointiohjeessa on esimerkki sisällysluettelosta (kuvio 3), jossa kolme otsikkotasoa on käytössä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ne usein selkeyttävät lukijalle opparissa kerrottavaa ”tarinaa”. Usein niillä on merkitystä myös kirjoittajalle itselleen, sillä hänen voi olla helpompaa arvioida, eteneekö teksti loogisesti.

Mutta tietty toisen ja kolmannen tason otsikoita on käytettävä vain silloin, kun se on perusteltua.

Neljännet, viidennet jne. otsikkotasot ovat kuitenkin liikaa. Ne ovat aika yleisiä teknisellä alalla, olen nähnyt niitä esimerkiksi käyttöohjeissa.