Opettajuus tekoälyn aikakaudella – Tekoäly opettajuuden aikakaudella – AI kun sattuu?

Ahdistaako tekoälykeskustelu? Ja jos niin mikä siinä ahdistaa, sana ”teko” vaiko sana ”äly”? Toivottavasti opettajien keskuudessa ei sentään ”keskustelu”, vaikka kaikilla meillä onkin kokemuksia myös debateista, jotka alkavat ei-mistään ja johtavat vielä hieman vähempään.

Hyvä uutinen numero 1: Et ole yksin. Tekoälyn – tai kuten eräs kollega viisaasti huomautti teknologian nykytilan: Tukiälyn – kehitystä ja vaikutuksia karkuun päästäkseen pitäisi karata Marsiin saakka. Mutta pannahinen, kohta sinnekin tulee jengiä, ja niillä vasta sanottavaa tekoälystä eli AI:sta onkin, kun eivät ilman tekoälyn apua olisi sinne päässeet. Se ei vielä kaikkia haittaa, että poliitikotkin osaavat tekoälyn ympätä puheisiinsa, mutta kun nuo pikkuvanhat opiskelijatkin alkavat ihmetellä etteikös siitä heille mitään kerrotakaan…Eli olet osa tekoälyllistyvää ympäristöämme, halusit tai et.

Käytän muuten jatkossa AI-lyhennettä helpottamaan tekstimittaa. Kyse on yleiskieleen juurtuneesta ja kansainvälisestä termistä, joskin suomalainen vastine saisi Freudinkin pyörimään haudassaan riemusta. Kuvitelkaapa VESO-päivän aloitusta: ”Seuraavaksi aiheenamme on tekoäly eli TÄ?”.

Eipä hätää?

Hyvä uutinen numero 2: Opettajan ammatti on yksi niistä, jotka klassikon asemaan nousseen Oxford-studyn (Frey & Osborne, 2013) mukaan ovat parhaassa turvassa. Koneet eivät ole meitä korvaamassa. Hivenen kouluasteesta ja tehtävästä (opetus, ohjaus, hallinto) riippuen opettamisen ammatit mahtuvat listatun 700 ammatin joukossa Top50:een – todennäköisyys sille, että kone tulee ja vie työt ja toimeentulot ennen vuotta 2033 on vain 0,4-0,8 prosentin luokkaa. Ei hullummin, kun kuitenkin tutkimuksen kokoava toteamus on, että 47 % kaikista (USA:n) ammateista kuuluu korkean riskin kategoriaan, töihin sukupuuton partaalla. Asteikon synkemmästä päästä (97-98 % todennäköisyys ammatin katoamiseen ihmisen tekemänä) löytyvät mm. telemarkkinoinnin, verovalmistelun, kelloseppäilyn, kiinteistövälityksen ja vakuutuskäsittelyn toiminnot. Opettajakunnan lailla jonkinasteinen helpotuksen huokaus voi kuulua esimerkiksi toimintaterapian, kuntoutuksen, teollisuuden työnjohdon ja vaikkapa myynti-insinöörien suunnasta.

Hyvä uutinen numero 3 on joillekin Huono uutinen numero 1: Kaikki ammatit – opettajuuden ja sen kehittämisen osa-alueet mukaan lukien – tulevat muuttumaan AI:n mukana, ja aktiivisesti toimimalla muuttamaan AI:ta! Olit sitten tekno-hihhuli, tekno-luottavainen, tekno-realisti, ”vanhan liiton mies”, uusluddiitti tai mikä vain harmaasävy ääripäiden välistä, niin AI on osa työtäsi. Jos ei vielä niin jo huomenna. Helsingin Yliopiston avoin verkkokurssi ”Elements of AI” on saavuttanut jo satojatuhansia oppijoita – joukossaan opettajia. Monet meistä opiskelevat kieliä tekoälyn virittämän järjestelmän kautta, esimerkkeinä suomalainen WordDive tai ainakin toistaiseksi globaalimpi Duolingo.

Mitäs sitten?

Mikä asenne tekoälyyn sitten tulisi opettajana ottaa? Mikä puoli siihen päin pitäisi kääntää; selkä, aivot vaiko sydän? Aivan kuten kaikki pallopelejä valmentaneet tiedämme: Kun menee vaikeaksi, palaa perusasioihin. Lähde suorituksen juuresta liikkeelle, älä oksankärjen pienen heilahduksen virittelystä.

Mikä voisi olla selkänoja, ponnistuskohta opettajuudesta kumpuavalle AI-lähestymiselle. Monet meistä ovat vannoneet toimivamme oikein – tai ainakin kuten (Comeniuksen) opettajan vala velvoittaa. Loput lienevät valan sisällön ainakin nähneet ja mielessään sille nyökkäilleet. Aivan kuten voidaan pohtia, oliko Yhdysvaltojen perustajaisillä puoli-automaattiset käsiaseet mielessään kun puolustivat perustuslaissa joka miehen oikeutta aseenkantoon, voidaan miettiä miten tsekkiviisas Comenius pystyi ennakoimaan maailmaa 500 vuotta sitten. Mutta kuten nähtyä, trendejä ja teknologioita tulee ja menee, perusasiat voivat siinä kuohunnassa säilyäkin.

Käydään siis tekoälyn kimppuun tai kimppaan Comenius-kokovartalohaarniskalla varustautuen. Isot asiat kannattaa vanhan viisauden (Miten elefantti syödään…?) mukaan jakaa palasiksi, joten mennään osanen kerrallaan. Comeniuksen sanojen jälkeen olen lisännyt ristiriitaisiakin tulkintoja siitä, miten AI voitaisiin valan varassa vastaanottaa tai ovelta käännyttää. Elefantin syönnissä toki vielä parempi, jos ne pilkotut osaset sitten kulutettaisiin porukalla. Muuten tulee ähky pienelle ihmiselle. Toivottavasti tämä prosessi on jo yhteisöissänne käynnissä mitä tekoälyyn tulee.

Sisäinen ja ristiriitainen tekoälydialogi

Comenius: Opettajana osallistun uuden sukupolven kasvattamiseen, joka on inhimillisistä tehtävistä merkittävimpiä. Päämääräni on uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.

Kyllä: Uusi sukupolvi tulee elämään AI:n sisältävässä maailmassa. Velvollisuuteni on valmistaa heitä siihen. AI löytää tietoaltaistamme uusia kytkentöjä, joten se jopa uudistaa vanhaa tietovarantoamme, hienoa!

Ei: Tuossahan sanotaan nimenomaan inhimilliset tehtävät. Kasvattamisen osittainenkin ulkoistaminen koneille ja vaikkapa tekoälylle on vastuunpakoilua! Osaamisvarantomme köyhtyy, jos käännymme koneälyn puoleen heti ja ponnistelematta, kun oma osaamisemme alkaa lähestyä kattoaan. Kysehän oli ihmiskunnasta – ja yhteisyydestä. AI on tyypillinen teknologia, jota joillain on, toisilla ei. Yhteisestä tuleekin erottelevaa!

Comenius: Pyrin aina toimimaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Edistän oppilaiden ja opiskelijoiden kehitystä niin, että jokainen voi kasvaa taipumustensa ja lahjojensa mukaiseen täyteen ihmisyyteen. Tuen huoltajia ja muita lasten ja nuorten hyväksi toimivia heidän kasvatustehtävässään.

Kyllä: Data – ainakin anonymisoituna – on demokraattinen, se ei ota huomioon tykkäämisiä ja suhteita, ei muistele kärsimäänsä pahaa…Tekoäly kroonisella jaksavuudellaan löytää sellaisiakin oppimisen potentiaaleja, joista minä ja oppija emme itsekään tiedä. Ja se on tarvittaessa saatavilla ajan ja paikan rajoittamatta. Kaksneljäseitsemän, kolmekuusviis ja globaalisti.

Ei: Koneäly pohjaa dataan, data pohjaa historiaan. Taipumukset ja lahjat ovat tulevaisuutta. Leimaaminen ja luokittelu ovat AI:n vahvinta alaa, niitä ei tosin tarvita ainakaan nykyistä enempää. Kasvu ihmisyyteen? Siinä on mukana persoona, sielu, henki, kasvu, toivo, unelmat – liian kokonaisvaltaista asioita koneiden ymmärrettäväksi. Pelatkoot shakkia vaan.

Comenius: En paljasta enkä levitä minulle luottamuksellisesti uskottuja tietoja. Kunnioitan lasten ja nuorten yksityisyyttä ja suojaan heidän oikeuttaan henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen.

Kyllä: Kaikkien järjestelmien heikoin lenkki on ihminen huonoine ja hyvine puolineen ja päivineen. Privaatit pilvet ja henkilökohtaiset, suojatut tietovarannot säilyttävät sen mitä pitää, ja jakavat sen ja vain sen mitä oppija ja opettaja selkeästi haluavat jaettavan.

Ei: AI toimii vain, jos se saa raaka-aineekseen kaiken mahdollisen tiedon. Minun opettajuuteni ja minun oppilaanani oleminen sisältää meille kuuluvaa aineetonta omaisuutta, kuka korvaa sen kelkkomisen koneälyn puruluuksi? Kun kosket minun ja oppilaideni dataan, kosket minuun ja heihin. Sormet pois sokerista!

Comenius: Puolustan oppilaiden ja opiskelijoiden kasvurauhaa poliittisia ja taloudellisia hyötymispyrkimyksiä vastaan. Tuen kaikkien oikeutta muodostaa itse katsomukselliset ja poliittiset vakaumuksensa.

Kyllä: Miten voi kasvaa rauhassa, jos jätetään kehityksestä syrjään? Kun ihmiset saavat välineitä käydä läpi monia tiedonlähteitä ja ymmärtää syy-seuraus-suhteita, on oman katsomuksen muodostaminen todemmalla pohjalla.

Ei: Kukapa tekoälyä ilman jotain pyrkimyksiä kehittäisi. Algoritmeillakin on isänsä ja äitinsä, sen omistajuus ja tarkoitusperät jäävät aina meiltä tavan ihmisiltä piiloon. Eiköhän jatketa ihan aitoa oman mielipiteen muodostamista eikä heilahtelua AI-kompassineulojen mukaan.

Comenius: Pidän yllä ja syvennän ammattitaitoani kehittämällä itseäni jatkuvasti. Sitoudun yhteisiin tavoitteisiin ja tuen kollegoitani. Toimin yhteisöni parhaaksi ja pyrin vahvistamaan opetusalan yleistä arvostusta.

Kyllä: Miltä minä, työyhteisö ja koko ammattikunta näytämme, jos laitetaan tekoälyn edessä pää alas kuin vanha kettu kaurahalmeessa. Jos ei mennä tansseihin niin ei sitten kyllä tanssitakaan. Huudellaan sitten aidan takaa kun muut menevät ja tekevät? Onko ammattitaito perinnelaji?

Ei: Arvostus ei tule antamalla valtaa jollekin jota emme edes tunne. Ammattitaidon ulkoistaminen koneille on vain ulkoistamisen ammattitaitoa. Syventäminen tarkoittaa laatua, kehittäminen vastuuta. Koneella on vain koneen mahti, vai mitä se Herra Huu sanoikaan…

Lopuksi

Ei ole helppoa, vai mitä? Ja me olemme niitä, jotka ovat pienimmässä vaarassa. Hapanimelältä maistuu tämä tekoälykeitto. Jonkinlainen keskitien kulkijuus tuntuu taas kerran tolkun tavalta uuden asian edellä. Asialle ravisteli mm. äskettäin (2018) Gianpiero Petriglieri Harvard Business Review-artikkelissaan otsikoimalla: ”Business ei tarvitse ihmistieteitä – mutta ihmiset tarvitsevat”. Kumosi kyllä itse tekstissä oman otsikkonsa sanoen, että ”lisätunnit humanististen tieteiden luokassa olisivat olleet monelle liikkeenjohtajalle ja johdon konsultille investoinneista mitä parhaimpia”. Konemainen toiminta ei tuotakaan parasta tulosta – rahantekokoneiden moottorit on tehty ihmisistä.

Kotimainen AI-kuuluisuutemme (ja aiheesta) Timo Honkela palaa tämän tekstin alussa mainitun tukiälyn tyyppiseen ajatukseen. Honkela haluaisi nähdä tulevaisuudessa koneen muistuttamassa meitä silloin, kun luulomme tai sanomisemme tuottavat ilmiöitä, jotka luulemme tietävämme tosiksi.

Ja näitä luulojahan meillä kaikilla riittää.

KTM, lehtori (johtaminen) Juha Saukkonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

juha.saukkonen@jamk.fi

P.S. Kiitos inspiraatiosta kehittäjäylilääkäri, työelämäprofessori Pirjo Mustoselle (KSSHP, JyU) inspiraatiosta – esitys tekoälyn suhteuttamisesta lääkäriin aatoksiin ja eetoksiin Hippokrateen valan kautta sai tämän tekstin liikkeelle! (ydinajatukset tästä tekstistä ilmestyneet aiemmin Opettaja-lehden mielipidepalstalla keväällä 2019)

Lähteet

Frey, C. B., & Osborne, M. A. (2013). The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? Oxford Martin School Working Paper.

Honkela, T. (2017). Rauhankone: tekoälytutkijan testamentti. Gaudeamus.

Petriglieri, G. (2018): Business does not need humanities – but humans do. Harvard Business Review. Verkkojulkaisuna: https://hbr.org/2018/11/business-does-not-need-the-humanities-but-humans-do (13.8.2019)