Perkeleelliset opparit

Haastatellut toivat esille haastattelussa omalla puheenvuorolla muutamia kirosanoja. Saako työssä esiintyä näitä, kuten esimerkissä p…e. ”Minä en oo anonut enkä p…e ano. – -.”

Vastaus:

Ensivaikutelmani oli, että haastatteluja kirjoittaessaan (puhtaaksikirjoittaessaan, litteroidessaan) voi toistaa jetsulleen sanasta sanaan sen, mitä haastateltavat ovat lausahtaneet. Kirosanoineen kaikkineen.

Raportointiohjeessa kerrotaan litteroinnista hillityn sivistyneesti:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita (ks. s. 32).

Tein testin amk-oppareiden julkaisuarkistossa Theseuksessa. Haussa käytin hakusanoja ’perkele’, ’saatana’ ja ’helvetti’. Empiirisen kokeeni tulos osoitti, että amk-töissä riehuu tällä hetkellä 99 perkelettä, 71 saatanaa ja 109 helvettiä. Voipi olla, että juuri sinä olet henkilö, jonka oppari rikkoo sadannen perkeleen rajapyykin 😉

Muuten välttäkää opparissanne kiroilua kuin ruttoa! Vakuutan, että opettajilta ei heru lisäpisteitä, jos toteatte jotain tyyliin ”keräsin sen saatanan kyselyaineiston niiltä helvetin laiskiaisilta, joista perkele vieköön vain muutama viitsi vastata”.