Oppari on oppimistehtävä, ei megalomaaninen tapaus – Relax

Opinnäytetyö tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä vuorelta. Miten helpottaa opinnäytetöiden tekijöiden oloa?

Minulla ei oikeastaan ole kuin yksi viisas neuvo, jonka kuulin aiemmalta koulutuksen kehittämispalvelujen päälliköltä: Oppari ei ole megalomaaninen tapahtuma; se on yksi oppimistehtävä muiden oppimistehtävien joukossa.

Kyse on siis ensisijaisesti tutkielman teon opettelusta. Siitä selviää – Relax!

Mutta miten selviän? -> Vastaus: Rajaa oppari yhdeksi oppimistehtäväksi

Työn tärkein vaihe on tutkimuksen rajaus, toisin sanoen tutkimuskysymyksen rajaus.

Muotoile tutkimuskysymys niin, että opparista tosiaan tulee rajattu oppimistehtävä. Rajaa se niin, että siitä tulee ”kvarkin kokoinen urakka”), älä haukkaa koko universumia.

Määrittele opparissa urakkasi tarkasti, vaikka tulevassa ammatissasi olisitkin asiantuntija, jolla on laaja yleistietämys toimialastaan. Tai jos haluat olla nyt ja jatkossa asiantuntija, jolla on kapeampi mutta syvällisempi tietämys jostain alaan kuuluvasta osa-alueesta tai ilmiöstä, voit treenata sitä opparissasi.

Mitä opin? -> Opit tieteen arvostamista

Mielestäni opparin tekemisen iloisena puolena on mahdollisuus oppia arvostamaan tiedettä. Käsitys maailmasta laajenee, kun itse harjoittelee tutkimuksen tekemistä. Tajuaa suurin piirtein, millä tavoin tieteellistä tietoa muodostetaan. Kasvaa kohti alansa asiantuntijuutta. Jippii!

Sekoilut piiloon – lukija näkee kirjoitetun raportin

Lohdullista on, että vaikka itse olisit ollut vähän väliä hämmennyksen tunnelmissa, niin sen ei tarvitse näkyä kirjoitetussa opparissa.

Lukija haluaa lukea opparia, jossa asiat esitetään johdonmukaisesti ja valinnat perustellaan, esimerkiksi miksi valitsemani aihe on ajankohtainen, tai miksi kerään tutkimusaineiston haastattelemalla ja miksi juuri näitä valittuja tyyppejä haastattelemalla.

Sen takia oppariin yleensä kirjoitetaan asiat vakijärjestyksessä. Tekstin vakiojärjestys näkyy raportointioppaasta: opparin rakenne.

Joten, vaikka itse olisi sekoillut oppimisprosessin aikana, lukijalle voit näyttäytyä johdonmukaisesti ja kaikki tärkeimmät valinnat perustelemalla etenevänä tutkija-untuvikkona.

Tenkkapoo?

Jos ja kun tulee tenkkapoo, apua kannattaa pyytää opparin ohjaajalta, opolta tai opettajatutorilta. Joillakin opoilla on systeemi, että jos opiskelija ei muuten saa keskityttyä opparin kirjoittamiseen, opiskelija käy kerran viikossa lyhyesti raportoimassa opolle edistymisensä ja opiskelija asettaa itselleen seuraavan viikon tavoitteen. Oppimiseen ja omaan hyvinvointiin liittyvää keskusteluapua saa opintopsykologeilta.

Jos tutkimusten tai muiden tietolähteiden etsintä ei suju – tai vaikka sujuisikin – osallistu tiedonhankinnan ohjaukseen opinnäytetyövaiheessa, ja sen jälkeen tarvittaessa Opparisaunaan. Myös Tiedonhaun kompassiin kantsii tutustua. Jos kirjottaminen tökkii, kielikeskus jelppii tekstinohjausklinikassa.

Jamkin kirjastosta saa hankittua korkeakouluopiskelijan Celia-tunnukset, joilla voi kuunnella oppi- ja kurssikirjoja äänikirjoina. Palvelu on tarkoitettu henkilöille, joilla on esimerkiksi oppimisen tai tarkkaavuuden pulmia, tai joiden on vaikea pidellä kirjaa kädessä vamman tai sairauden takia, tai joiden on vaikea hahmottaa e-kirjaa.

Joissakin tietokannoissa voi valita artikkelin kuunteluversion.

Heuristisia niksejä

• Prosessin ”palastelu” pieniin osiin auttaa monia.
• Jos kirjoittaminen ällöttää, ota sanelin avuksi. Ainakin Wordissä on käytettävissä sanelin (Dictate). Puhu siihen selvästi, ja Word kirjoittaa puheesi näkyville. Ohjelma ”oppii” sanoja, jonka jälkeen tekstin tuottaminen sujuvoituu.
• Muita? Mitä keinoja Sinä käytät?

Oireilua opparin aikana

Tosi on, että ekan opinnäytteen kanssa vääntäminen voi aiheuttaa vaikka mitä kummallista.

Olen joillekin opiskelijaryhmille kertonut, että yksi ystäväni oli koko gradunsa ajan lievässä kuumeessa, joka päättyi, kun hän sai sen valmiiksi. Oltiin jo vähän huolissamme, että onko hänellä syöpä tai jotain, mutta kun lääkäri ei löytänyt fyysistä selitystä, niin todennäköisesti hän oireili gradun tekoa.

Itse en ole Kaunari-fani, mutta kun litteroin graduni henkilöhaastatteluja, töllötin kuukauden ajan Kauniita ja rohkeita. Se häiriö loppui kuin seinään, kun tutkimusaineisto oli kasassa.

Toinen ystäväni uupui tutkielmaseminaarin esitelmää tehdessään niin, että joutui skippaamaan viime hetkellä oman esitelmänsä, kun joutui sairauslomalle. Siihen aikaan burn out ei ollut niin tunnettu ilmiö kuin nykyään. Ystäväni oli pyrkinyt muodostamaan erittäin kattavan näkemyksen tutkittavasta ilmiöstä, mutta sellainen vaatii yleensä aikaa enemmän kuin yhden jakson! Parasta tavoitellessa voi joutua niin kovaan prässiin, että väsyy. Onneksi opettaja oli tolkun tyyppi. Esitelmä sovittiin toiseen ajankohtaan. Tavoitteita alennettiin periaatteella ”paras on hyvän pahin vihollinen”. Ja mikä parasta, sen jälkeen sujui selvästi paremmin ja hän sai opinnot ”pakettiin”.

Muuta

Tekstissä on linkki videoon, jossa kamera zoomaa ihmisestä avaruuteen ja takaisin ihmiseen ja sen jälkeen ihmiskehon sisälle soluihin ja kvarkkeihin:

Explaining Scale: From earth to space to human body. 2016. Youtube-video. Julk. 26.10.2016. Julkaisija Geospatial World.