Tekijät tai nimikirjaimet sisällysluettelossa

Kirjalla on kaksi tekijää Kiiltomäki & Muma. He ovat kirjoittaneet kirjan kappaleita yhdessä ja erikseen. 2. kappaleessa molemmat ovat laitettu sisällysluetteloon kirjoittajiksi, mutta tekstistä olemme käyttäneet vain Kiiltomäen kirjoittamia osuuksia. Kuinka viittaus ja lähdemerkintä laitetaan?

Kiiltomäki, A. 2007. Kriisin kulku ja auttaminen. A. Kiiltomäki ja P. Muma. Teoksessa Tässä ja nyt. Sairaanhoitaja tekee kriisityötä. Sairaanhoitajaliitto. Gummerus Kirjapaino Oy.

Ajattelimme tällaista, menisikö sinnepäinkään?

Vastaus:
Joo menee, oikein hyvin.

Yritän vastata, vaikka käsissäni ei ole juuri nyt kyseistä kirjaa.

Käytännössä tällaisissa tapauksissa lähdemerkintöjä tehdään varmaankin kahdella tai kolmella eri tavalla: kirjoittajan mukaan tai sitten kirjan tekijöiden mukaan.

1) Jos jokaisen luvun alussa selvästi sanotaan, kuka sen on kirjoittanut, silloin laittaisin tekijäksi aina kyseisen henkilön. Hän on tällöin selvästi päävastuullinen tekijä. Lähdemerkintä tässä tapauksessa teidän ehdottamalla tavalla (pikkumuutoksilla):

Kiiltomäki, A. 2007. Kriisin kulku ja auttaminen. Julkaisussa: A. Kiiltomäki ja P. Muma. Tässä ja nyt. Sairaanhoitaja tekee kriisityötä. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto.

Gummeruksen kirjapainoa ei tarvitse mainita, koska kirjapaino vaan painaa kirjan, sillä ei ole vastuuta mistään muusta. Jos Gummerus on kustantajana (tuottajana, rahoittajana), silloin se on kerrottava.

Tällaisenkin lähdemerkinnän hyväksyisin:

Kiiltomäki, A. 2007. Kriisin kulku ja auttaminen. Julkaisussa: Tässä ja nyt. Sairaanhoitaja tekee kriisityötä. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto.

Lukija pystyy löytämään näilläkin tiedoilla julkaisun käsiinsä halutessaan. Ja kuten edellä totesin, Kiiltomäki on juuri sen luvun päävastuullinen tekijä, minkä tekstiin viittaatte. Muut ovat toissijaisia tekijöitä, jotka saa ilmoittaa tarvittaessa. Monimutkaisehkoa tässä on se, että Kiiltomäki on kummassakin roolissa, ja vieläpä eri rooleissa kirjan eri luvuissa.

2) Jos tekijää tai tekijöitä ei luvun alussa selvästi ilmoiteta, mielestäni lähdemerkinnän voi aloittaa kirjan kaikilla tekijöillä:

Kiiltomäki, A. & Muma, P. 2007. Tässä ja nyt. Sairaanhoitaja tekee kriisityötä. Helsinki:Suomen sairaanhoitajaliitto.

3) Mutta kyllä sisällysluettelon tekijäjaottelua voi noudattaa myös lähdemerkinnöissä. Sekin on siis ok.

Vaikka sisällysluettelossa tekijät ilmoitetaankin, usein sisällysluetteloa katsotaan nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä asioita kirja sisältää, ei niinkään siitä, onko eri luvuilla eri kirjoittajat. Mielestäni ei voida vaatia, että opiskelijan pitäisi etsimällä etsiä tekijöitä kirjan eri osioista ja hoksata heidät sitten sisällysluettelosta, esipuheesta, johdannosta tai ties mistä milloinkin.

Kirjan editoijalla ja kustantajalla on mahdollisuus tuoda tekijät halutessaan selvästi esille luvun alussa. Jos eivät ole sitä tehneet, niin peiliin voivat katsoa, jos narisevat lähdemerkinnöistä. Tai sitten se on tekijöiltä tietoinen ratkaisu ja pyrkimys siihen, että lähdemerkinnät tehdään kirjan kirjoittajien mukaan, ei lukujen kirjoittajien mukaan. Tiedä häntä.

***

P.S. Jonkinverran samankaltainen tilanne syntyy myös Tutki ja kirjoita -kirjaan viitatessa. Jos katsoo sisällysluetteloa, eri lukujen tai alalukujen jälkeen on suluissa nimikirjaimia: (SH), (PR), (PS), (PS, PR). Ei tavankansalainen välttämättä keksi, että kyseiset koodit viittaavat tekijöihin ja heidän työnjakoonsa kirjan kirjoittamiseprosessissa.Kustantaja ei ole, saati tekijät itsekään, maininnut päävastuullista tekijää/tekijöitä kirjan lukujen alussa. Olemme sen vuoksi viitanneet kirjaan yhtenäisesti kaikilla tekijöillä:

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16. p. Helsinki: Tammi.