Suuntaava harjoittelu Savutuvan Apajalla
Huomasin Instagramin kautta mainoksen, jossa kerrottiin että Savutuvan Apaja hakee harjoittelijaa myös keittiön puolelle ja kiinnostuin heti. Savutuvan Apaja on Jyväskylän Haapasaaressa vuodesta 1981 toiminut tilausravintola, joka tarjoaa lisäksi erilaisia saunapalveluita. Tänä ja edellisenä kesänä kokeilussa oli myös kaikille avoin rantaterassi/-grilli.
Heidän toimintansa tapahtuu vanhoissa talonpoikaisrakennuksissa, joita on tuotu paikalle ympäri Suomea, tosin pääosin Keski-Suomesta. Päätin hakea harjoitteluun juuri tänne, koska tiesin paikassa käytettävän paljon paikallisia raaka-aineita ja heidän liikeideansakin olevan paikallisuuteen ja perinteiseen suomalaiseen ruokaan suuntautunut. Kasviproteiineista kuitenkin vaikutti olevan puutetta ja tämän vuoksi se vaikutti myös täydellisen sopivalta paikalta toteuttaa opinnäytetyöni, jonka aiheeksi valikoitui paikallisesti tuotettujen kasviproteiinien käytön edistäminen. Hain paikkaa ja ilokseni sain pian soiton, jonka perusteella minut valittiin!
Harjoittelu lähti nopeasti mutta hyvin käyntiin ja pääsin heti alusta tekemään töitä ihan tosissaan. Kun paikat oli ensimmäisenä päivänä katsottu läpi, sain tehtäväkseni järjestää varastona/varakeittiönä toimivaan esittelyproomuun salaattikeittiön kesäkuussa toimivaa rantaterassia varten. Koin olevani aluksi hieman hukassa täysin uudessa paikassa, mutta pian pääsin työhön kiinni ja homma alkoi sujumaan. Kolmantena työpäivänä olikin jo terassin avajaispäivä ja saatiin laittaa grilli kuumaksi. Senkin suhteen oli aluksi hieman epävarma olo, mutta kun pääsi vauhtiin, se sujui oikein hyvin kiireestä huolimatta! Ensimmäisen kuukauden aikana pääsikin tekemään tätä oikein urakalla ja vaikka toimenkuva olikin periaatteessa lähes sama päivittäin, yksikään päivä ei ollut samanlainen.
Avajaisviikon perjantaina pääsi kokemaan hieman erilaista jännitystä. Oli siihen mennessä selvästi kiireisin ilta, ja tämän johdosta grilli pääsi hieman ylikuumenemaan ja syttyi lopulta tuleen. Paikalla oli onneksi useampia työntekijöitä, joiden voimin grilli saatiin sammutettua turvallisesti. Henkilövahingoilta vältyttiin ja vuorokin saatiin saatettua loppuun hiiligrillin voimin. Toinen jännittävä tilanne tapahtui muutama viikko myöhemmin, jolloin myrsky lähes vei terassin suojana olleen katoksen mukanaan. Onneksi myös tällä kertaa vältyttiin henkilövahingoilta. Terassin katos tosin menetettiin.
Myös satunnaisiin pihatöihin kuten nurmen leikkuuseen ja rannan trimmaamiseen oli välillä aikaa. Erityisen hienoa paikassa oli mielestäni se, että osa raaka-aineista kasvoi omassa pihassa. Esimerkiksi salaatteja, yrttejä, raparperia ja marjoja käytiin hakemassa pihasta suoraan tarjolle. Tämän lisäksi monet raaka-aineista oli lähiseudun tuottajien henkilökohtaisesti toimittamia. Valmistettiin siis todellista lähiruokaa.
Opinnäytetyöhön liittyvässä kehitysprojektissa pyrittiin luomaan yhteistyötä paikallisten yritysten välille ja lisäämään paikallisesti tuotettujen kasviproteiinien, tässä tapauksessa hampun ja härkäpavun käyttöä. Projektin jälkeen jäi sellainen vaikutelma että luodut yhteistyösuhteet ja valittujen raaka-aineiden käyttö jäävät hyvin todennäköisesti käyttöön myös projektin jälkeen. Kehitystehtävän tulokset olivat siis toivotunlaiset, ja tästä jäi palkitseva tunne. Samanlainen tunne jäi myös harjoittelusta kokonaisuudessaan. Suurin haaste harjoittelun aikana oli se, että eteen tuli paljon uusia asioita, jotka opeteltiin ”lennossa”. Saadun palautteen perusteella suoriuduin kuitenkin hyvin ja koin samoin itsekin. Koen, että harjoittelu toi minulle paljon lisää käytännön kokemusta matkailu- ja ravintola-alalta ja erityisesti keittiötyön näkökulmasta. Kehitysprojektin kautta sain arvokasta kokemusta alan kehittämiseen liittyen ja uskon, että siitä tulee olemaan tulevalla työurallani paljon hyötyä. Voin lämpimästi suositella hakeutumaan paikkaan harjoitteluun, töihin tai asiakkaaksi!
Teksti: Joonas Hiltunen