Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia sattumista urapoluillaan

Työurien ennustetaan tulevaisuudessa muuttuvan entistä pirstaleisemmiksi, monimuotoisemmiksi ja monimutkaisemmiksi (mm. Dufva, Halonen, Kari, Koivisto, Koivisto & Myllyoja, 2017; Järvensivu & Pulkki, 2019). Uratutkimuksen kentässä tätä monimuotoisuutta vastaamaan ovat kehittyneet niin sanotut postmodernit urateoriat (mm. Brown, 2002, XI; Bright & Pryor, 2007). On näet huomattu, että yksilön näkökulmasta niin suunnitelluilla kuin sattumanvaraisillakin tekijöillä on vaikutuksia jokaisen ihmisen urapolkuun. Näiden tekijöiden tiedostaminen ja tunnistaminen on tärkeää paitsi yksilön itsensä, myös korkeakoulun uraohjauksen näkökulmasta.

Kalliomaan ja Törn-Laapion (2022) tutkimuksessa tarkasteltiin 37 Jyväskylän ammattikorkeakoulun YAMK-tradenomiopiskelijan kokemuksia sattuman ja tavoitteiden vaikutuksista urapolkuun. Tässä blogikirjoituksessa avaamme sattuman merkitystä. Tutkimus oli lähestymistavaltaan narratiivinen tutkimus. Uratarinoiden kautta etsittiin vastausta tutkimuskysymykseen, miten YAMK-tradenomiopiskelijat jäsentävät sattuman roolia urapolullaan? Tarkoituksena oli tutkimustulosten avulla pyrkiä löytämään keinoja opiskelijan urasuunnittelun tukemiseen.

Urasattumat osana urapolkua

Urasattumia on tutkittu urapolun osana vielä melko vähän. Kuitenkin jo 1980-luvulla Bandura (1982) kuvasi sattuman roolia uran näkökulmasta. Keskeisiä sattumanvaraisuutta korostaneita teorioita ovat luoneet myös Krumboltz (2009) ja Bright ja Pryor (2003). Sattumia on kuvattu uraan ja elämään vaikuttavina tapahtumina eri käsitteillä, joita englanniksi ovat opportunity, happenstance, chance event, unplanned event, serendipity ja chance (Rice, 2014). Suomeksi sattumasta puhutaan Ylikosken (2015) mukaan yllätyksellisyytenä, satunnaisuutena ja selittämättömyytenä. Satunnaisuudesta ja sattumasta puhuttaessa voidaan satunnaisuus määritellä myös tilastollisella odotusarvolla, joka kuvaa asioiden todennäköisyyttä osua yhteen (Hetemäki, Raento, Sariola & Seppä, 2015, 6; Ylikoski, 2015, 13–16). Sattuma voidaan määritellä myös kausaalisuuden tai selittämättömyyden kautta, jolloin sattumaksi voidaan kuvata tilannetta tai tapahtumaa, jolle ei löydy selitystä, mutta toisaalta vaikka yksilö kokisikin jonkun tapahtuman selittämättömänä sattumana, voi inhimillinen toiminta olla vaikuttimena (Helttula, 2015, 94–95, 111). Sattumista puhuttaessa nousee esille usein niiden arvottaminen eli onko sattuma onnekas vai epäonnekas, ja tähän vaikuttavat yksilön etukäteen asettamat odotukset ja suunnitelmat sekä sattuman vaikutus niihin.

Viime aikoina sattumien merkitys on tunnistettu ja nostettu urakeskusteluun (mm. Krumboltz, 2009). Järvensivu ja Pulkki (2019) kuvaavat työurien kaaosteorian pitävän sisällään työurilla tapahtuvat siirtymät, epävarmuudet ja satunnaisuudet. Tässä tutkimuksessa keskitytään Krumboltzin (2009) sattumanvaraisen oppimisen teoriaan sekä Brightin ja Pryorin (2003) työurien kaaosteoriaan työssäkäyvien korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta (Borg, Bright & Pryor, 2014). Bright ja Pryor (2003) kuvaavat teoriassaan ihmisen työ- ja elämänuran sisältävän ennakoimattomia asioita ja tapahtumia, joita tapahtuu jokaiselle ja joihin yksilö sopeutuu.

Krumboltzin (2009) sattumanvaraisen oppimisen teorian mukaan yksilöille tapahtuu sekä suunniteltuja että sattumanvaraisia oppimiskokemuksia, ja eri aikoina tapahtuvilla kokemuksilla on erilainen merkitys uraan. Krumboltz tarkastelee sattumanvaraisia oppimistapahtumia sen perusteella, miten yksilö suhtautuu omalla urallaan tapahtuviin asioihin ennen sattumanvaraista oppimistapahtumaa, oppimistapahtuman aikana ja sen jälkeen. Esimerkiksi Krumboltz (2009) ja Chen (2005, 268–269) ovat osoittaneet, että yksilö voi ennen tapahtumaa valmistautua myönteisellä suhtautumisella onnekkaiden sattumien kohtaamiseen, esim. aktiivisen verkostoitumisen ja uuden oppimisen avulla (Ardichvili, Cardozo & Ray, 2003, 115; Krumboltz, 1994, 563). Krumboltzin (2009) mukaan yksilön päämääriin ja toiminnan suuntaamiseen on oppimiskokemuksilla merkittäviä vaikutuksia. Dew (2009) on puolestaan keskittynyt tutkimaan oman yksilön taipumusta ja kykyä toteuttaa ja löytää sekä odottamattomia ja onnekkaita sattumia. Tätä ilmiötä kutsutaan myös oman toiminnan ja sattuman yhteydeksi eli serendipideetiksi (eng. serendipidity).

Uratarinat narratiivisena aineistona

Narratiivisuus kuvataan usein laadullisen tutkimuksen ominaisuudeksi tai menetelmäksi, jonka avulla ilmiöitä selitetään kertomusten avulla. Narratiivinen tutkimus pitää usein sisällään moniulotteisuuden elementtejä. (mm. Clandinin & Connelly, 2000.)

Tässä tutkimuksessa aineiston muodostavat Jyväskylän ammattikorkeakoulun YAMK-tradenomiopiskelijoiden opiskelijoiden kirjoittamat uratarinat, joita käytetään paitsi tutkimusaineistona, myös sekä uraohjattavan että -ohjaajan työkaluna. Uratarinan avulla opiskelija sanoittaa kokemuksiaan sekä suunnitelmiaan ja sen avulla ohjaaja voi ymmärtää paremmin ohjattavan ammatillisia kokemuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Narratiiveissa korostuvat ohjattavan omat subjektiiviset kokemukset ja niiden merkitys. Tämä tieto on tärkeä huomioida osana uraohjausta (Christensen & Johnston, 2003). Ohjaajien tulisikin pystyä tukemaan urapolkuja, jotka ohjattavat kokevat merkityksellisiksi ja kiinnostaviksi. (Lampi, Vähäsantanen & Rantanen, 2019, 217–218.) Tutkimuksen aineisto analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tässä tutkimuksessa aineistoa analysoidaan narratiivien analyysillä, jossa tarkastellaan ihmisten kokemuksia tietystä aiheesta.

Opiskelijoiden kokemista sattumista ja niiden merkityksestä urapolkuun

Uratarinoissa opiskelijalla oli mahdollisuus kirjoittaa, millainen merkitys sattumilla oli ollut hänen urapolulleen. Opiskelijat voitiin jakaa kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat opiskelijat kokivat, ettei sattumalla juurikaan ollut vaikutusta heidän uraansa tai he saattoivat epäillä sattuman merkitystä. Toiseen luokkaan kuuluivat puolestaan ne opiskelijat, jotka kokivat, että sattumat olivat luoneet mahdollisuuksia, joilla oli ollut merkitystä uran kulkuun. Vastaajien määrä oli sitä suurempi, mitä merkittävämpänä sattumien vaikutus koettiin. Sattumien määrän suhteen merkityksiä kokenut luokka voidaan jakaa viiteen alaryhmään seuraavalla tavalla:

Kuva 1. Sattumat luokiteltuna koetun vaikutuksen/merkityksen näkökulmasta uralle

Opiskelijoiden kohtaamien sattumien luonteesta

Opiskelijoiden kokemat sattumat voitiin jakaa yksilötasoisiin, lähiympäristötasoisiin, yhteiskunnallisiin sekä ajallisiin sattumiin. (ks. kuva 2.) Yksilötasolla sattumat kytkeytyivät oman osaamisen osoittamiseen, mikä puolestaan synnytti mahdollisuuden uuteen työhön. Toiseksi ikävät kokemukset tai vastoinkäymiset olivat vaikuttimia oman uran suunnan muuttamiseksi.

Tähän siirtoon (haku toiseen yritykseen) liittyi myös uhoa, sillä olin hakenut S-ryhmällä sisäiseen esimieskoulutukseen, johon pääsinkin viimeiselle kierrokselle, mutta sinne valittiin pomon kaveri.” (T7)

Lähiympäristötasolla kohdatut sattumat liittyivät ensinnäkin organisaation liiketaloudellisiin ja rakenteellisiin muutoksiin, joita ilmensivät henkilöiden työtehtävien tai organisaation muutokset. Toiseksi kyseiset sattumat liittyivät sosiaalisiin suhteisiin ja verkostoihin liittyviin muutoksiin. Kolmanneksi lähiympäristötasolla kohdatut sattumat liittyivät esihenkilön osaamisessa ilmeneviin puutteisiin. Henkilötason työtehtävien muutokset kohdistuivat joko omaan työhön tai kollegan tai esihenkilön työhön.

Myöskin nykyiset uudet controllerin työtehtäväni tulivat minulle osittain sattuman kautta, sillä esihenkilöni totesi, että hän haluaisi siirtyä muihin tehtäviin konsernilaskennan parista. Näin ollen minulle tarjottiin mahdollisuutta hypätä hänen paikalleen.” (T24)

Organisaatiotason muutokset olivat sisäisiä tai ulkoisia. Ulkoisia muutoksia olivat liiketoiminnan laajentuminen esimerkiksi ostoin tai strateginen laajentuminen esimerkiksi uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan. Sisäisiä muutoksia aiheuttivat esimerkiksi YT-neuvottelut ja sisäilmaongelmat. Nämä sattumat avasivat uralle uusia vaihtoehtoja, joihin tarttumalla löytyi uusia työpaikkoja ja positioita.

Työpaikallani organisaatio oli siirretty Helsingistä Tampereelle ja se rakennettiin käytännössä tyhjästä uudestaan, joten jo ensimmäisen vuoden jälkeen tuli haettavaksi uusia vastuullisempia rooleja.” (T17)

Yksi haastavimmista hetkistä oli vuonna 2012, kun ryhmässä oli isot YT-neuvottelut…omalla kohdallani onnekkaasti myös vaikea neuvottelutilanne kääntyi suureksi mahdollisuudeksi…minulle tarjottiin tehtävää tiimin esihenkilönä.” (T18)

Työ- tai vapaa-ajan sosiaalisten suhteiden ja verkostojen avulla opiskelijat olivat saaneet työurilleen nostetta. Se ilmeni yllättävinä työtarjouksina omasta verkostosta, harrastuksen muuttumisena päätyöksi tai siirtymisenä puolison työpaikan perässä uudelle paikkakunnalle, josta löytyi oma uusi työ.

Ensipotkun nykyiselle työuralleni antoi eräs verkostoitumistilaisuus, missä olin edellisen työantajani kanssa. Kyseisessä tilaisuudessa tapasin nykyisen työantajani, joka huomasi minussa potentiaalia.” (T15)

Ehkä suurin sattuma on ollut puhelinsoitto bussissa (tarjottiin työpaikkaa organisaatiosta, josta oli aiemmin hakenut työtä) juuri kun mietin, mitä teen elämälläni irtisanouduttuani. Toinen sattuma on se, että sisäilmaevakkoni etätyöpiste löytyi kaupungin ruokapalvelun aulasta.” (T28)

Esihenkilön osaaminen tai osaamattomuus oli myös vaikuttanut syntyneisiin sattumiin. Parhaimmillaan ammattitaitoinen esihenkilö oli tukenut ja auttanut työssä, mikä on mahdollistanut uusien työmahdollisuuksien löytymisen. Toisaalta, jos esihenkilön johtamisessa oli ollut puutteita, se oli voinut tulehduttaa organisaation työkulttuuria ja suhteita ajaen henkilöitä pois organisaatiosta tai jopa kokonaan toimialalta.

…pääsin työskentelemään talousjohtajan kanssa, jonka ansiosta tätä nyt kirjoitan. … Imin myös työtapoja ja tapaa johtaa talousjohtajalta ja hän on henkilö, joka sytytti minussa liekin siihen, että halusin itsekin kehittyä talousjohdollisissa asioissa.” (T6)

Yhteiskuntatasolla opiskelijoiden uratarinoissa ilmeni kaksi selkeää sattumaa, joista toinen liittyi suomalaiseen koulutusjärjestelmään sisältyvään työharjoitteluun. Työharjoittelupaikan valinta voi olla harkittu, mutta osalle se on sattuma. Työharjoittelupaikasta löytyi uusi työ, joka oli muutamalla jatkunut koko uran tähän saakka. Toinen merkittävä sattuma olivat globaalit katastrofit, joista ajankohtaisia olivat pandemia ja sota. Yhtäältä pandemia tuotti ns. onnekkaita sattumia, joihin osa opiskelijoista oli tyytyväisiä, toisaalta taas osalle poikkeusolot aiheuttivat pelkoa tulevista huonoista sattumista.

Koronaepidemia muutti suunnitelmia ja matkailun työllisyystilanne näytti heikolta. Tästä sain kuitenkin intoa lähteä kehittämään itseäni liiketalouden alalla ja päätin hakea opiskelemaan organisaation ja talouden johtamista.” (T19)

Tällä hetkellä vallitsevan pandemian ja sodan vuoksi en myöskään pysty täysin panostamaan kaikkeen, koska koen kaiken ylimääräisen olevan ajanhukkaa, jos jotain tapahtuisi pian.” (T13)

Sattumiin liitettiin ajallinen merkitys, jonka mukaisesti opiskelijat kokivat olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan:

”Jos aiemman työurani kohdalla olen kokenut osaltani onnekkuutta ajoitusten suhteen, niin näin myös nykyisen työurani kohdalla.” (T15)

Kuva 2. Korkeakouluopiskelijoiden kokemia sattumia työurillaan

Opiskelijoiden kohtaamien sattumien seuraukset

Tärkein sattumien aiheuttama seuraus oli uusi työpaikka uudesta organisaatiosta. Toiseksi yleisin oli uusi positio omassa organisaatiossa, ja kolmanneksi yleisin oli uusi positio esihenkilönä. Sattuma oli myös antanut suunnan uudelle osaamis- tai toimialalle, sitonut urapolun samalle työnantajalle, ohjannut opiskelemaan tai pitänyt henkilön samassa työpaikassa. Uralla kohdatut sattumat olivat myös päättäneet työsuhteen. (ks. kuva 3.)

Kuva 3. Korkeakouluopiskelijoiden kokemien sattumien seuraukset

Hyödylliset onnekkaat ja ei-onnekkaat sattumat

Tutkimuksen tuloksena huomattiin, että sattumat ovat merkittävässä asemassa ja roolissa YAMK-tradenomiopiskelijoiden urapolkujen rakentamisessa. YAMK-opiskelijoiden uraohjauksessa olisi hyvä huomioida ja nostaa esiin myös sattumanvaraisuuden merkitys uran ja elämän näkökulmista, sillä tämä voisi lisätä opiskelijoiden sattuman tiedostamista sekä hyväksymistä oman urasuunnittelunsa taustalla. Työurien muuttuminen monimuotoisemmiksi ja onnekkaiden ja ei-onnekkaiden sattumien ymmärtäminen osana useampien urapolkua vaatii yksilöiltä uudenlaista muutoskyvykkyyttä sekä avoimuutta tiukan suunnitelmallisuuden sijaan (Sennett, 2002) ja uraohjauksella voidaankin tukea yksilön resilienssiä. Näin YAMK-tutkinnosta valmistuneet ovat valmiimpia kohtaamaan nykyiseen työelämään liittyvät ja yhteiskunnallisetkin muutokset ja haasteet.

Avainsanat: urasattuma, uratarina, narratiivinen tutkimus, korkeakouluopiskelijat, uraohjaus

Anne Törn-Laapio, FT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ME-tiimi, tutkintovastaava (Restonomi ylempi AMK)

Sami Kalliomaa, KTT, KM, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ME-tiimi, tutkintovastaava (Tradenomi ylempi AMK)

Lähteitä

Ardichvili, A., Cardozo, R., & Ray, S. (2003). A theory of entrepreneurial opportunity identification and development. Journal of Business Venturing 18, 105–123.

Bandura, A. (1982). The psychology of chance encounters and life paths. American psychologist, 37(7), 747.

Borg, T., Bright, J., & Pryor, R. (2014). High school students – complexity, change and chance: Do the key concepts of the Chaos Theory of Careers apply? Australian Journal of Career Development 23(1), 22–28.

Bright, J., & Pryor, R. (2003). The chaos theory of career. Australian Journal of Career Development, 12(3), 12–30.

Brown, D. (2002). Career Choice and Development. San Francisco: Jossey-Bass.

Christensen, T. K., & Johnston, J. A. (2003). Incorporating the Narrative in Career Planning. Journal of Career Development, 29(3), 149–160.

Clandinin, D. J. (2006). Narrative inquiry: A methodology for studying lived experience. Research studies in music education27(1), 44–54.

Dew, N. (2009). Serendipity in entrepreneurship. Organization studies, 30(7), 735–753.

Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto, R., & Myllyoja, J. (2017). Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18301.

Helttula, J. (2015). Sattuma yhteiskuntaa muokkaavana voimana. Tutkimus sattumien synnystä, olemuksesta ja vaikutuksesta. Tampere: Tampereen yliopisto.

Hetemäki, I., Raento, P., Sariola, H., & Seppä, T. (2015). Ketä sattuma suosii. Teoksessa I. Hetemäki, P. Raento, H. Sariola, & T. Seppä (toim.), Kaikkea Sattuu (s. 5–8). Tallinna: Gaudeamus.

Järvensivu, A., & Pulkki, J. (2019). Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä? Janus sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27(1), 38–54.

Kalliomaa, S., & Törn-Laapio, A. (2022). YAMK tradenomiopiskelijan kokemuksia urapolulta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Julkaisematon tutkimus.

Krumboltz, J. D. (1994). The career beliefs inventory. Journal of Counseling & Development 72(4), 424–428.

Krumboltz, J. (2009). The happenstance learning theory. Journal of Career Assessment 17(2), 135–154.

Lampi, E., Vähäsantanen, K., & Rantanen, J. (2019). Uraohjaajien osaaminen ja haasteet työelämän murroksessa. Aikuiskasvatus, 39(3), 208–220.

Rice, A. (2014). Incorporating of chance into career development theory and research. Journal of Career Development 41(5), 445–463.

Sennett, R. (2002). Työn uusi järjestys: Miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. (suomentanut E. Kivinen & D. Kivinen). Tampere: Vas.

Ylikoski, P. (2015). Mitä sattuma on. Teoksessa I. Hetemäki, P. Raento, H. Sariola, & T. Seppä (toim.) Teoksessa I. Hetemäki, P. Raento, H. Sariola, & T. Seppä (toim.), Kaikkea Sattuu (s. 5–8). Tallinna: Gaudeamus.

2 comments

  1. Heidi Neuvonen

    Sattumalta bongasin tämän hienon blogikirjoituksen 🙂 Tämän soisin kaikkien opettajien lukevan, mutta erityisesti suosittelen tutor-opettajille.

    1. Toimituskunta

      Kiitos palautteesta. Toivomme, että tiedosta on ohjaajille hyötyä. T Anne ja Sami