Hupsista tupsista ja sen pituinen se

On pimeä ja tuiskuinen yö. Joulu on tuloillaan. Ulkona paukkuu pakkanen ja taivaalla leikkivät villit revontulet. Hankien keskellä pilkottaa pieni tönö, jonka piipusta tupruttaa savua. Miksi tönö on keskellä lumikasoja? Kukahan kumma näin korvessa asuu? Onko tämä unta vai satua?   

Uteliaisuus valtaa, vaikka rämpiminen lumikinoksissa ei lempipuuhaa olekaan. On pakko mennä vakoilemaan lähemmäs. Jo kaukaa kuuluu tönöstä kummaa hoilaamista: ”Hupsis tupsis huppelirupsis! Hypitään hypitään Vilkku puppelijupsis ja hupsis ja tupsis Pipari-Possunen …Hunaja-Pölyttäjä….tänne nyt…pimpelipompeli!”   

Ikkunasta näkyy neljä omituista hahmoa. Yllättäen ovi tempaistaan auki ja tirkistelijät vedetään sisään. Pullea punanuttuinen olento kaappaa tulijat pehmeään syliin ja ilmoittaa suu törröllä: ”Vilkku! Meille tuli vieraita!”   

”Mittee!! Ei ou totta! Eepä oo vieraeta pitkään aekaan olluna, koronan pentele se meitä sen verran kurittanu, ettei kukkaan oo uskaltanu kyllään tulla. Tätähän pittää juhlia!”   

Punanuttu kiskoo tulijoita perässään ja huutaa innoissaan: ”Peremmälle, peremmälle. Saammeko esittäytyä. Minä olen Säihky Puna-Poskinen ja tämä tässä on Vilkku Tähti-Torttunen ja nuo tuolla pankolla on meidän kotilemmikit – ne on kaksoset TESSU Pipari-Possunen ja Hunaja-Pölyttäjä.”

Pankon perällä tuijottaa kaksi omituista otusta: toinen vihreä karvaton, toinen keltamusta ja karvainen. Hunaja-Pölyttäjä lehahtaa toisen vierailijan olkapäälle ja tussauttaa makeantuoksuisen hippupilven ilmaan. Pipari-Possunen hypähtää lattialle kiehnäämään jalkoihin ja tanssahtaa erikoisin askelin piruetteja narisevalla lattialla.  

“Tervetuloa tuppelishuppelis pajapöytään käärimään syötäviä paketteja kaikille joulutortujen kähveltäjille,  suklaakonvehtien hamstraajille ja pikkupiparien mussuttajille Ohjaamoissa!”, huiskaa Säihky Puna-Poskinen ja istuttaa vierailijat täydellisiä jouluherkkuja notkuvan pöydän ääreen.  

“Ensin mussutellaan makiaa, sitten kinkkua palan painikkeeksi ja sitten taas makia maistuu”, hohottaa Vilkku Tähti-Torttunen, pidättelee pulleaa mahaansa ja jatkaa, “sitten pannaan töpinäksi, että paketit ehtivät Ohjaamoihin.”  

Vieraat hierovat silmiään – onko tämä unta vai totta?

Ei – tämä on satua, joka syntyi yhden tähdenlennon aikana jouluhuumassa kaikille TESSU-faneille.  

 

 

 

 

 


Piparintuoksuista, kanelinmakuista,
saunanlämpöistä ja lupsakkaan
leppoista joulua kaikilta meiltä kaikille teille! 

 

AuliAuli Sesay
Projektipäällikkö
JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Kuvat: Martti Hänninen

Jätä kommentti