Monialaisuutta kahvikupin äärellä

Kahvi on juuri keittynyt. Kaadan sitä kuppiin, samalla vaalien tätä yhtä aamun parhaimmista hetkistä. Istahdan alas kotitoimiston tuolille ja huomaan sivusilmällä auringon tuoneen kevään talven tilalle. Huokaan syvään: on helppoa olla hetkessä läsnä.

Avaan Teamsin hörppien samalla kuumaa. Tänään Teams toimii moitteetta. Siirryn organisaatiosta toiseen tottuneesti, liityn kokoukseen ja jo kohta minua tervehditään iloisesti hymyillen. Minua, konkaria, joka on etuoikeutetusti saanut osallistua tänä keväänä kolmeen eri TESSU-valmennukseen. Tunnen oloni tervetulleeksi.

Työskentelen PoVer-hankkeessa hankeassistentin tehtävissä ja olen mukana Ohjaamo Etelä-Pirkanmaan kaikissa tiimeissä, eli Ohjaamoissa Akaassa, Urjalassa ja Valkeakoskella. Tämän myötä sain mahdollisuuden olla mukana myös näissä kolmessa valmennuksessa. Kuka olisikaan uskonut, että kolme osittain samankaltaista valmennusta voisi erota niin paljon toisistaan. Jokainen tiimi teki niistä omannäköisensä: erilaisen ja sydäntä rikastuttavan.

Osaamisen tunnistamisesta yhteistyöhön

Kuuntelen ruudun takaa, kuinka työkaverini kertovat omista lahjoistaan ja osaamisistaan. Katson ympärilleni. Toisaalla Ohjaamon ovet ovat olleet auki vuoden verran. Toisaalla ovet juuri avautuvat ja ilmassa on odotuksen tuntua. Kolmannessa vielä odotetaan päätöksiä, mutta työtä tehdään jo hurjaa vauhtia. Löydän jokaisesta tiimistä jotain tuttua, yhteneväistä, samankaltaista. Monialainen työ näyttäytyy kaikissa tiimeissä omanlaisenaan, mutta kuulen lauseiden toistavan tuttua, sydäntälämmittävää ajatusta: ”Olemme nuoria varten. Kohtaaminen on kaikista tärkeintä. Rakennetaan Ohjaamoa aidosta yhteistyöstä käsin.”

Eräs kollegani sanoi kauniisti, että on Ohjaamon myötä kokenut saaneensa uuden perheen. Pysähdyn tämän äärelle. Kuinka paljon sana ”perhe” pitää sisällään. Se antaa sijaa kasvamiselle, jokaisen äänen kuulemiselle ja keskinäiselle kunnioitukselle, jota mielestäni monialaisessa verkostossa tarvitaan. ”Toisen työn arvostaminen on yhteistyön kulmakivi”, muistan lukeneeni. Kirjasin sen ylös muistilapulle ja liimasin tietokoneeni näytön alakulmaan. Tuosta ajatuksesta monialaisuus voi toteutua aidommin.

Oman näköisensä Ohjaamot

Ilahdun ajatuksesta, että jokainen Ohjaamo muotoutuu aina kyseisen kunnan tai kaupungin näköiseksi. Miten Ohjaamon muotoutumista turvalliseksi kentäksi, monialaisuuden toteuttajaksi, voisi vaalia? Tessu-valmennuksissa pysähdyimme tämän aiheen äärelle usein. Lähtökohta on silloin erittäin hyvä ja toimiva, kun jokainen asiantuntija ja jokainen nuori saa nostaa äänensä kuuluviin ja kokea tulleensa kuulluksi.

Kun kokee olonsa tervetulleeksi osaksi omaa Ohjaamoa, on helpompaa tehdä oma osaaminen näkyväksi. Ja kun osaaminen saa tulla näkyväksi, on muidenkin helpompaa hyödyntää työskentelyssään toisen osaamista. Tämä lisää avoimuutta jakaa, keskustella, olla yhtä. Tämä lisää nuoren osallisuuden ja oman asiantuntijuuden tukemista yhdessä. Tämä lisää toimivan arjen rakentamista yhdessä. Uuteen hyppäämistä yhdessä. Kehittämistä ja kehittymistä yhdessä.

Kahvi alkaa jäähtyä. Huomaan ajattelevani hetkiä sen ympärillä. Useat työkaverini nostivat tärkeäksi työkaverin tai nuoren kanssa jaetun hetken kahvikupin äärellä. Niissä hetkissä on parannettu useita sydämiä ja muutettu maailmaa yksi kulaus kerrallaan. Lähtisitkö Ohjaamoon kahville?


Saara Villberg
Hankeassistentti (sosionomi AMK)
PoVer-hanke / UrAVa ry

Jätä kommentti