”Mitä kuuluu? Miten menee?”

TESSU2-matkani on ollut lyhyt, mutta varsin antoisa. Hyppäsin mukaan marraskuun alussa ja ensimmäiset hetket menivät perehtyessä hankkeeseen. Aika pian kuitenkin alkoi tulevien TESSU2-valmennusten suunnittelu yhdessä toisten valmentajien ja koordinaattoreiden kanssa. Vuodenvaihteen molemmin puolin omalta osaltani starttasi muutama valmennus vauhdikkaasti liikkeelle. Lisäksi olen päässyt valmentajaparin kanssa mukaan yhden Ohjaamon kehittämisaamupäivään sekä ohjaamokoordinaattoreiden sparraukseen.

Näiden kokemusten sekä aikaisempaan työhöni liittyneen Ohjaamo-yhteyden kautta olen saanut huomata, että Ohjaamoja on hyvin erilaisia; tilat, aukioloajat ja verkoston laajuus vaihtelevat. Kun raaputtaa vähän pintaa syvemmälle, niin huomaa, että yhtäläisyyksiä löytyy, vaikka puitteet olisivat erilaisia tai Ohjaamot olisivat kehityskaarensa eri vaiheissa. Jos minun pitäisi tiivistää tähän asti kokemani ja näkemäni, niin käyttäisin sanoja kohtaaminen ja luottamus. Hyvien kohtaamisten kautta voidaan rakentaa luottamusta, joka on ensiarvoisen tärkeää sekä asiakastyössä että verkostotyössä.

Kiireetön ja turvallinen kohtaaminen

Asiakasprosessin äärellä on keskusteltu asiakkuuden eri vaiheista ja monista näkökulmista, joita asiakkuuteen liittyy. Kuitenkin usein keskusteluissa palataan ihan alkuun ja ensikontaktin tärkeyteen. Kuka ottaa asiakkaan vastaan? Miten luodaan mukava ja helppo fiilis tulla Ohjaamoon? Miten vältetään tilanne, että kolme työntekijää istuu rinnakkain, ja nuoren pitäisi tulla siihen kertomaan asiansa? Paljon keskustelua on herättänyt myös luottamuksellisen ja rauhallisen ilmapiirin luominen, jossa nuori voi kertoa asioistaan omaan tahtiin. Usein Ohjaamoon saatetaan tulla jonkin tietyn asian kanssa, mutta taustalla voi olla monta muutakin asiaa joita nuori ei välttämättä heti halua tai osaa sanoittaa. Vaikka asia tuntuisi kuinka pieneltä, niin tärkeää on kysyä muutenkin: ”Mitä kuuluu? Miten menee?”

Ohjaamolaiset ovat pohtineet TESSU2-valmennusten yhteydessä paljon kuuntelemisen tärkeyttä. Mikä vastaus tulee ”Mitä kuuluu?” -kysymykseen? Tai muihin esitettyihin kysymyksiin? Vai tuleeko vastausta siinä hetkessä ollenkaan? Hiljaisten hetkien ja hiljaisuuden sietäminen on noussut yhdeksi teemaksi TESSU2-valmennusten keskusteluissa. Se, että maltetaan ja odotetaan, eikä tarjoilla itse heti vastausta, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin. Jaakko Helander puhuu videolla ”Monialainen ohjaus – nuoren arvostava kohtaaminen” 10 sekunnin säännöstä: ”että ohjaaja malttaisi kuunnella ja antaa tilaa ja antaa myös hiljaisuuden puhua”.

Verkoston tunteminen

Asiakkaat eivät ole kuitenkaan ainoita, joita Ohjaamoissa kohdataan. Kohtaamme lisäksi kollegoja ja verkostoa. Valmennuksissa on kerrottu, että pandemian aikainen etätyöskentely on tuonut kokouksiin enemmän osallistujia, koska esimerkiksi matkoihin ei mene aikaa ja siirtyminen kokouksesta tai tilanteesta toiseen on helpompaa verkossa. Toisaalta kuitenkin etäaika on vieraannuttanut meitä vähän toisistamme, ja verkossa ollaan usein tiukasti asian äärellä eikä vapaamuotoiselle jutustelulle ole niin paljoa tilaa. Myös henkilöstössä on ollut vaihtuvuutta, ja siksi on voinut helposti syntyä tunne, että toisia ei tunneta enää niin hyvin. Tällä hetkellä näyttää, että olemme pandemian suhteen taitekohdassa, ja valoisammat tulevaisuuden näkymät ovat innoittaneet ohjaamolaisia ideoimaan yhteisiä hetkiä ja kohtaamisia omalle verkostolle. Kun kohdataan, on tärkeä kysyä myös kollegalta: ”Mitä kuuluu? Miten menee?”

Verkostotutkan avulla on valmennuksissa hahmotettu Ohjaamo-verkostoa, omaa roolia ja sijoittumista verkostossa suhteessa asiakkaaseen ja muihin työntekijöihin. Tärkeäksi teemaksi on noussut, että tunnetaan toisemme ja toistemme työnkuvat, luotetaan toisiin ja hyödynnetään toisten osaamista, jotta voitaisiin välttää nuoren luukuttamista työntekijältä toiselle. Päivi Pukkila tutkii väitöskirjassaan toimivaa monialaista yhteistyötä. Yhtenä osa-alueena on työyhteisön toimiva vuorovaikutus, joka koostuu keskinäisestä luottamuksesta, vuorovaikutustaidoista ja tiimityötaidoista, toisten osaamisen tuntemisesta ja hyödyntämisestä sekä yhteisen tavoitteen edistämisestä. (Pukkila, julkaisematon.)

Jokainen kohtaaminen, on se sitten lyhyt tai pidempi, on tärkeä. Vaikka asia tuntuisi kuinka pieneltä, se voi olla toiselle suuri. Tapa, jolla olemme läsnä, on merkityksellistä, ja aina on hyvä muistaa kysyä kuulumisia ja sen hetken fiiliksiä. Välillä on myös hyvä pysähtyä, kurkata peiliin ja muistaa kysyä itseltäänkin: ”Mitä kuuluu? Miten menee?”


Heidi Lindholm
TESSU-valmentaja
HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Lähteet:

Monialainen ohjaus – nuoren arvostava kohtaaminen. https://youtu.be/av7nv6XoWF0. Viitattu 24.2.2022.

Pukkila, julkaisematon

Kuva: Brett JordanUnsplash

Jätä kommentti