Sanotaan näkemiin, ei hyvästi, Ohjaamot!

Oli vuosi 2014. Istuimme kuuden hengen kehittäjäporukalla Jyväskylän ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoulun tornitalon neukkarissa. Pasi ja Sakari esittelivät uunituoretta julkaisuaan Kohti Ohjaamoa, jonka oli määrä viivoittaa jotain uudenlaista avausta nuorisotakuun hengessä. Toki tätä oli ennakoitu jo tovi, kun eurooppalaiset tuulet pyyhkivät pohjolaa.

Nyt reilu seitsemän vuotta myöhemmin meille on vakiintunut hieno ja vaikuttava monialainen nuorten ohjaus- ja neuvontatyön palvelukonsepti, joka kattaa käytännössä koko manner-Suomen. Mitä tästä ajasta kertoisin, kysyjälle vastaisin?

Kohtaamisia ja tutkittua tietoa

Jalkautuminen ja kenttätyö Ohjaamoissa on ollut kenties kaikkein antoisinta, kun tarkastelen kuluneita vuosia kokonaisuutena. Kestävän kehityksen periaatteista huolimatta tulee pitää kiinni kasvokkaisista kohtaamisista, joita verkkomuotoinen valmennus, mentorointi tai seminaari ei voi koskaan täysin korvata. Se hetki, kun astut ensi kertaa itsellesi uuteen Ohjaamoon, kertoo enemmän kuin sata Teams-palaveria. Voit eri tavalla aistia ilmapiirin, asiakaskokemuksen ja monialaisuuden läsnäolon tai sen puutteen.

Minulla on ollut ilo työskennellä useammassa Ohjaamojen osaamisen kehittämisen projektissa monessa roolissa niin kehittäjänä ja valmentajana kuin tutkijana. Toivon, että viime mainittu rooli ei ole ollut liian dominoiva eikä kriittisiäkään tutkimusryhmäni ulostuloja tulkita Ohjaamovastaisina. Koen, että tyytyminen vallitsevaan olotilaan on aina vaarallista. Kun asiat ovat suuressa mittakaavassa kunnossa, on mielestäni lupa tarttua niihin yksityiskohtiin, jotka erottavat erinomaisen tavallisesta.

Monialaisuus on Ohjaamojen kestävä perusta

Monialaisuus ei ole dogmi eikä doktriini. Se ei ole kuitenkaan mututuntumalla määriteltävä asia, vaan sille löytyy kohtuullinen tiede- ja tutkimusperustainen selkänoja, johon jokaisen asiantuntija-ammatin tulisi nojata. Siksi havaintoja monialaisen työn toteutumisen todellisuudesta ei tulisi kuitata olankohautuksella, vaan keskittyä konkreettisesti mahdollistamaan työpari-, työryhmä-, verkosto-, solmu- ja muita kehittyneitä työmuotoja. Jos luovumme näyttöön ja vaikuttavuudenarviointiin perustuvasta päätöksenteosta ja toiminnasta, luisumme pahimmillaan mukatekemisen ulottuvuuteen, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Kulunutta matkaa ei ole tarvinnut tehdä yksin. Tiimit, tutkimusryhmä, verkostot ja sisarushankkeet ovat tarjonneet mahdollisuuden jatkuvaan keskusteluun. Myös mahdollisuus keskusteluihin ministeriöiden virkakunnan kanssa ovat laajentaneet näkökulmaa päätöksenteon saleihin. Nyt päättyvä TESSU2-kotiprojekti ja sen joukkue ovat vuosien myötä muodostuneet hyvin läheiseksi päivittäiseksi tueksi. Vaikka kullakin organisaatiolla on omat tapansa, ei se ole vaikuttanut toiminnallisella tasolla. Myös projektin kaksikielisyys on ollut upea mauste niiden Ohjaamojen kanssa työskenneltäessä, joiden asiakaskunta on kaksikielistä.

Kehittäminen tarvitsee aikaa

Mikä on ollut keskeinen oppini? Varaa riittävästi yhteistä aikaa. Tämä on yksi monialaisen työotteen perusperiaate. Kalenterit ovat yksi projektityön suurimpia ansoja silloin, kun työntekijät eivät ole täysipäiväisesti projektissa. Ennakoi, tee aika- ja resurssivarauksia mieluummin yli kuin ali. Varaudu: Pandemia iski ja samalla jotain muuttui: Yhtäältä matkustaminen ja sen organisointi loppuivat. Tuli tarve löytää mahdollisimman yksinkertainen ja toimiva tapa saavuttaa kaikki ohjaamolaiset.

Päättyvä TESSU- ja sen sisarprojektien jatkumo on osoittanut, mihin tekijöihin käytetyillä työmuodoilla voidaan vaikuttaa. Samalla on tunnustettava tietty rajallisuus. Tulevien monialaista ohjausosaamista kehittävien projektien on hyödyllistä pohtia, kuinka vaikutetaan rakenteisiin, organisaatioiden väliseen yhteistyöhön ja johtamiseen. Valmennusten ja mentorointien rinnalle tarvitaan uusia tulokulmia kuten yhteisövaikuttavuutta, kehittävän työntutkimuksen otetta ja vielä syvempää ja pitkäkestoisempaa kumppanuutta toimijoiden kanssa.

Tämän kirjoitukseni myötä haluan sanoa näkemiin niin ohjaamolaisille, projektikollegoille kuin koko laajalle verkostolle. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin edessä on monta avautuvaa. Kohdataan kentällä!

Jaakko
Jaakko Helander
Tutkijayliopettaja
HAMK Edu -tutkimusyksikkö

Jätä kommentti