Sivunumerot tekstiviitteissä – mikä järki?
Mikäli tulkitsin raportointiohjeita oikein, mikä järki on ohjeistaa eri tavoin kuin mitä on yleisesti akateemistenkin julkaisukanavien käytäntö? Harward standard, APAT jne, ohjeistaa käyttämään sivunumerointia tekstiviitteissä kun on suoraa lainausta ja specifiä tietoa (esim. määritelmä).
Vastaus:
Yleisperiaate lähdeviitteissä (lähdeluettelossa) on, että lukijalle annetaan mahdollisuus paikantaa lähde mahdollisimman helposti.
Tekstiviitteissä periaatteena on, että lukija pystyy suht helposti löytämään tiedon lähteen sisältä. Jos siis tekstissä referoitu tekstinpätkä on kohdennettavissa lähteen sivuille, sivut myös merkitään.
Katsoin APAn uusinta free tutorialia netissä. Tekstiviitteissä ei näytä olevan sivunumeroita. Siinä mielessä tämä kysymys on aiheellinen ja ajankohtainen.
Mutta ei ole olemassa yhtä akateemisten julkaisukanavien käytäntöä. APAn lisäksi on satoja muitakin viittaustapoja, jos katsotaan tieteellisten lehtien viittausohjeita. Näistä erilaisista tavoista muutama (alle 10?) on aika laajasti levinnyt ja osa niistä on esimerkiksi MSWordissä käytettävissä: APA, Harvard, MLA, Chicago, Turabian, ISO 690, IEEE 2006 jne.
Tieteenalojen välillä on rajuja eroja. Esimerkiksi tietotekniikan puolella tekstiviite esitetään usein numerona hakasuluissa [1] ja julkaisun lopussa selostetaan, mitä mikäkin numero tarkoittaa. Historiassa on kuulemma alaviitejärjestelmä yleinen.
Mutta tässä pari perustelua JAMKin käytäntöön koskien sivunumeroita tekstiviitteissä.
Perustelu 1:
Kansallinen standardi SFS 5989 perustuu kansainväliseen standardiin (ISO 690:2010). Standardi ohjeistaa näin luvussa A.2.1, jossa käsitellään tekstiviitteitä Nimi-vuosijärjestelmän eli Harvardin järjestelmän mukaisesti sivulla 26:
Tekijän nimi ja tietolähteen julkistusaika merkitään tekstiviitteeseen, kun käytetään nimi-vuosijärjestelmää. Jos tekijän nimi on luontevasti osa tekstiä, sen perään merkitään pelkkä aikamääre sulkeisiin. Muutoin sekä nimi että aikamääre merkitään sulkeisiin. Jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään.
Perustelu 2:
Tutki ja kirjoita -julkaisu, joka on yleisohje suomalaisten korkeakoulujen opinnäytteiden raportointiin, sanoo näin (Hirsjärvi ym. 2010, 351):
Perussääntönä on silti pidettävä sitä, että lukija voi aina helposti paikantaa sivut, joilta tieto on peräisin. – – Sivujen tarkkuudella on ehdottomasti aina merkittävä suorat lainaukset, viittaukset toiselta saatuihin taulukoihin, kuvioihin ja kaavoihin sekä erilaisiin väitteisiin, ehdotuksiin tai lausumiin, joita mahdollisesti pyritään kyseenalaistamaa, toisin sanoen sellainen tietoaines, joka selvästi kytkeytyy jonkun toisen tekemisiin tai sanomisiin.
Tutki ja kirjoita -julkaisu on ilmestynyt ennen uusinta lähdeviite-standardia, joten perustelu 1 painaa tässä enemmän. Vaikka eiväthän perustelut 1 ja 2 ole edes ristiriidassa keskenään!