Onko ohjaus vain unelmakansalaisille?

Olen viime aikoina pohtinut melko paljon ohjaajan etiikkaa ja niitä arvoja, joihin hän työssään nojaa. Osittain pohdintani on seurausta opetussuunnitelmauudistuksesta, joka meillä on käynnissä JAMKin opinto-ohjaajankoulutuksessa, osittain kahdesta äskettäin lukemastani artikkelista. Molemmat artikkelit käsittelevät NEET-nuoriin kohdistuvaa tutkimusta: Simosen (2019) ”Mä koitan itse selvityä kaikesta” – tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista ja Gretschelin & Myllyniemen (2020) Kuulummeko yhteiskuntaan? Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista.

Molemmissa artikkeleissa annetaan ääni nuorille itselleen. Nuorille, jotka ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella. Osa näistä nuorista kokee olevansa koko yhteiskunnan ulkopuolella ja tuntee, että sisäänpääsy on mahdotonta, koska hyväksyntää ja palvelua saavat vain sellaiset ihmiset, jotka edustavat ”heteronormatiivista, raitista ja oikeaa kieltä puhuvaa jonkin sortin unelmakansalaista”.

NEET-nuori kaipaa kuuntelemista ja hyväksyntää – ei tuputtamista

Lasiovi, jossa teksti "Ohjaamo".
Kuvituskuva.

Tutkimuksissa mukana olleet nuoret kertovat elämästään ja kokemuksistaan tavalla, joka vaatii meitä pohtimaan omaa asennoitumistamme heihin: ovatko he meille vain toimenpiteiden kohteita, teemmekö epäreiluja yleistyksiä, kohtaammeko heidät yksilöinä? Osa nuorista kokee, että heidän palveluntarpeitaan ei ole tunnistettu eikä heidän omaa ääntään ja asiantuntijuuttaan kuulla tai tunnusteta.

Tämä on tärkeää tiedostaa ja ottaa huomioon myös ohjaamotyössä. Me ohjaajina omaksumme helposti käsityksen, että kunhan vain opiskelu- tai työpaikka järjestyy, järjestyy muukin elämä. Todellisuudessa nuori tarvitsisi lähinnä kuuntelevaa ja kuulevaa ihmistä, joka antaisi nuorelle aikaa etsiä omaa suuntaansa. Sen sijaan, että heti alkaisimme hoputtaa kohti työtä ja työllistymistä, voisimme pysähtyä kohtaamaan jokainen nuori itsenään, arvostamaan häntä, tukemaan hänen toimijuuttaan ja hyvinvointiaan.

Ohjaajana ei aina ole helppoa pysähtyä näihin tilanteisiin. Meillä on taakkanamme omat kokemuksemme ja omat käsityksemme hyvästä elämästä.

Jokaisen ohjaamolaisen ja muun ohjaustyötä tekevän olisi kuitenkin hyvä aina silloin tällöin pysähtyä pohtimaan myös ohjaajuuttaan, omaa arvomaailmaa ja ihmiskäsitystä. Millainen eettinen ajattelu minua ohjaa, millaisena näen ihmisen, mitä minulle tarkoittaa itsemääräämisoikeus? Jos aina välillä katsomme peiliin ja kysymme itseltämme näitä kysymyksiä, voi se auttaa meitä kohtaamaan myös toisten ihmisten erilaisia arvoja ja todellisuutta. Tuomitsematta tai arvottamatta.

Seija K
Seija Koskela
TESSU-valmentaja, lehtori, JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Gretschel, A.  ja Myllyniemi, S. 2020. Kuulummeko yhteiskuntaan? Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 110 https://kaks.fi/julkaisut/kuulummeko-yhteiskuntaan-tyon-ja-koulutuksen-ulkopuolella-olevien-nuorten-kasityksia-tulevaisuudesta-demokratiasta-ja-julkisista-palveluista/

Simonen J. 2019. ”Mä koitan itse selviytyä kaikesta” – tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista https://e2.fi/julkaisut/ma_koitan_itse_selviytya

Jätä kommentti