Monialaisuus – fantasiapuhetta vai arjen käytäntöjä?

Ohjaamon toimintaa määrittävät harvat periaatteet, mutta monialaisuus on kiistatta yksi niistä. Missä tahansa Ohjaamo on esillä, siellä mainitaan monialaisuus. Monialaisuutta painotetaan myös virallisissa asiakirjoissa. Toistaiseksi ainoassa Ohjaamon toimintaa linjaavassa dokumentissa, Ohjaamon perusteissa, yhdeksi Ohjaamon tavoitteeksi määritellään, että Ohjaamo kokoaa yhteen palveluntuottajia monialaiseksi kokonaisuudeksi. Hyvä kiteytys, mutta riittääkö se todella? Ja rehellisesti: kuinka moni todella tietää, mitä monialainen kokonaisuus tarkoittaa?

Monialaisuutta on tutkittu vuosikymmenien ajan, eivätkä tutkijat ole vieläkään yksimielisiä siitä, mitä se on. Monialaisuutta on kuvattu eri tieteen-, ammatti- tai hallinnonalojen toimijoiden ja palveluiden väliseksi yhteistyöksi sekä organisaatioiden sisällä että niiden välillä. Siksi monialaisuutta ja sen kehittämistä lähestytään usein yhteistyön kehittämisen näkökulmasta, kuten TESSU2-projektissa. Yhteistyön toimivuuteen vaikuttaa moni tekijä: yhteinen käsitteistö ja tavoitteet, luottamuksellinen ilmapiiri sekä asiantuntijuuden rajojen laajentaminen.

Yksi asia kuitenkin on varma: eri palveluntuottajien kokoaminen yhteen ei vielä ole monialaisuutta.

Se ei suoraan kerro yhteistyön toimivuudesta tai siitä, tehdäänkö yhteistyötä ylipäätään käytännön työmuotojen tasolla. Olemme löytäneet viitteitä siitä, että nuoren ohjaus ei itse asiassa useinkaan rakennu monialaisesti. Jopa 45 prosenttia tutkituista Ohjaamon ohjaustilanteista oli yksilöohjausta eli sellaista, jossa paikalla on vain yksi ohjaaja ja ohjattava.

Hauki on kala, Ohjaamo on monialainen

Keskustelua Ohjaamon monialaisuudesta vaivaa monelle kouluajoilta tuttu ”hauki on kala” -sanonta. Kokeiden lähestyessä opettajat varoittivat ulkoa opettelusta huonona opiskelutekniikkana käyttäen esimerkkinä hokemaa, joka korostaa asioiden itsestäänselvyyttä. Monialaisuudesta on tullut Ohjaamoista puhuttaessa hokema, itsestään selvä termi, jota toistellaan kuin mantraa perehtymättä siihen, mitä se todella tarkoittaa. Työyhteisöjen kehittämistä leimaa tutkimusten mukaan laajemminkin tämänkaltainen fantasiapuhe, jossa tunnustuksellisesti julistetaan hyvää tarkoittavaa käsitettä, kuten yhteistyön kehittämistä tai palvelujen integraatiota, jota ei sitten kuitenkaan kyetä viemään toiminnan tasolle.

Julistava fantasiapuhe saattaa pahimmillaan estää yhteistyön kehittymisen myös Ohjaamoissa: mikäs tarve yhteistyön miettimiselle tässä on, kun ollaan jo lähtökohtaisesti monialaisia yhteen kokoontuneita palveluntuottajia.

Ohjaamoissa tehdään arvokasta työtä ja toimiva monialainen yhteistyö on osalle Ohjaamoista arkipäivää. Osa on ponnistellut valtavasti kehittääkseen yhteistyötään aidosti monialaiseksi ja onnistunutkin siinä. On hyvä, että virallisissa asiakirjoissa toimintaa halutaan linjata ja nostaa esiin keskeisiä kriteerejä, mutta on varottava fantasiapuhetta. Palvelujen yhteen kokoaminen on alku, ei päämäärä. Emmehän halua, että Ohjaamosta tulee hokema.

Taru Lilja
Projektitutkija, HAMK Edu -tutkimusyksikkö

Lue myös Seija Koskelan kirjoitus Kuka luo edellytykset monialaisuudelle? (7.4.2021)