Kaksi kättä, jotka pitelevät palapelin paloja.

Tukea ja tuuletusta! Vertaismentorointia Ohjaamoiden koordinaattoreille

Viime keväänä mietimme keinoja tukea Ohjaamoiden koordinaattoreita heidän työssään. Perinteisen valmennuksen lisäksi tuntui tärkeältä tarjota myös toisenlainen kohtaamisen paikka, jossa koordinaattorit pääsevät keskustelemaan vertaistensa kanssa. Ajattelimme, että oman työn ja osaamisen tarkastelu yhdessä muiden kanssa voisi tukea koordinaattorin työtä jatkuvien muutosten keskellä. Tältä pohjalta uudeksi TESSU2-projektin tuotteeksi rakentui vertaismentorointi.

Mitä ja miten – vertaismentoroinnin periaatteita

Vertaismentorointia on toteutettu neljässä ryhmässä viime marraskuusta alkaen. Ryhmät ovat kokoontuneet kerran kuukaudessa 1,5 tunnin Teams-tapaamisiin valmentajaparin kanssa.

Vertaismentorointi on osoittautunut onnistuneeksi työtavaksi, jossa voidaan jakaa, kuunnella, ideoida ja ”tuulettaa” turvallisessa seurassa.

Vertaismentorointitapaamisen aluksi vaihdetaan kuulumisia, palautetaan mieleen edellisen kerran työskentelyä ja valitaan yhdessä tapaamisen teema. Oleellista on tarttua siihen, mikä tuntuu siinä hetkessä tärkeältä. Teeman kanssa työskennellään eri tavoin: osittain itsenäisesti pohtien sekä yhteisesti jakaen ja keskustellen. Lopuksi tutkitaan tapaamisen merkitystä omalle työlle koordinaattorina.

Vertaismentorointi liittyy vahvasti oppimiseen ja omassa työssä kehittymiseen. Sen juuret ovat perinteisessä mentoroinnissa, jossa kokeneempi mentori tarjoaa osaamisensa kokemattomamman aktorin kehittymisen tueksi. Vertaismentorointi perustuu tasavertaisuuteen ja ajatukseen, että kaikilla on annettavaa toisilleen. Työskentelyn kivijalkoja ovat tavoitteellisuus, luottamuksellisuus ja sitoutuminen. Sitoutuminen tarkoittaa sekä säännöllistä osallistumista tapaamisiin että aktiivista pyrkimystä edistää työskentelyä omalla panoksella.

Lähikehityksen vyöhykkeellä

Koordinaattorit työskentelevät Ohjaamojensa toiminnan koordinoijina ja kantavat usein vastuun koko Ohjaamon toiminnasta. Siksi samaa työtä tekeviä kollegoita heillä ei omassa Ohjaamossaan yleensä ole, vaan luonteva kollegiaalinen vertaisryhmä muodostuu toisten Ohjaamojen koordinaattoreista. Käsi pitelee palapelin palaa.Vertaismentoroinnissa koordinaattorit ja TESSU-valmentajat muodostavat yhteisön, jonka avulla ryhmän jäsenet pystyvät tekemään enemmän kuin mihin he itse yksin pystyisivät. Tällaista kehityksen ja oppimisen mahdollistavaa ryhmää voidaan kutsua Lev Vygotskyn mukaan lähikehityksen vyöhykkeeksi.

Olemme luultavasti kaikki kokeneet, miten onnistumme toimivassa yhteisössä ylittämään itsemme. Oikeanlainen pomo, lentopallojoukkueen valmentaja tai innostava työryhmä voivat muodostaa meille lähikehityksen vyöhykkeen, jonka avulla kykenemme oppimaan ja tekemään enemmän kuin mihin pystyisimme itsenäisesti.

Vygotskyn ajatusten mukaan oppiminen tapahtuu aina ensin sosiaalisella tasolla ja vasta sitten yksilöllisellä tasolla. Muutokseen pyrkivää ihmistä on mahdollista auttaa tarjoamalla hänelle uusia, aineettomia ja aineellisia toiminnan hallinnan välineitä. Vertaismentorointi mahdollistaa eräänlaisen kokeilukulttuurin, jossa koordinaattoreiden työtä voidaan rakentaa jakamalla omia kokemuksia ja ideoita sekä auttamalla ja kannustamalla toista. Turvallinen ryhmä on myös paikka puhua epäonnistumisista ja pyrkiä muuttamaan ne oppimiskokemuksiksi ja tavoitteiksi.

Käsi pitelee palapelin palaa.

Pienistä ryhmässä esille otetuista ajatuksista ja kokemuksista voi syntyä merkittäviä ja uudenlaisia toimintatapoja, jotka taas rohkaisevat kehittämään koordinaattorin työtä ja Ohjaamoa eteenpäin. Valmentajan tehtäväksi jää poimia keskustelusta käyttökelpoiset ajatukset ja auttaa ryhmää kehittelemään niitä edelleen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kysymyksillä ohjaillen – ajatus vie yleisestä yksityiseen, sana yksityisestä yleiseen.

Tiivistäen vertaismentoroinnissa tarkastelun alla on nykyisen ja kehittyneemmän toimintatavan välinen alue eli kehittymismahdollisuuksien alue. Ristiriitoja ja pulmia ratkotaan kollegoiden ja valmentajien tuella ja näin pyritään sen hetkisestä toiminnan tasosta potentiaaliseen tasoon.

Vertaismentoroinnissa kaikki voittavat

Vertaismentorointi antaa koordinaattorille mahdollisuuden peilata ja pallotella ajatuksiaan ja käsityksiään työstä vertaistensa kanssa. Vertainen tunnistaa, ymmärtää – ja häntä myös aidosti kiinnostaa – työn huolet ja huippukohdat. Kunkin koordinaattorin omista kokemuksista ja ideoista muodostuu vahvistava tuki muille.

Ajankohtaisten muutosten keskellä vertaismentorointiryhmään voi pysähtyä pohtimaan juuri niitä aiheita, jotka tuntuvat arjessa merkittäviltä. Ryhmässä kirkastetaan yhdessä fokusta sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta pohtien. Ryhmä tukee koordinaattoria hahmottamaan työtään, tunnistamaan omaa ammatillista osaamistaan ja kehittämään ohjaamotyöyhteisön ja -verkoston toimintatapoja.

Vertaismentorointi on vahvistanut käsitystämme siitä, että Ohjaamon koordinaattorin tärkeimpiä tukia voi olla toinen koordinaattori.

Vaikka Ohjaamot ovat erilaisia ja eri vaiheissa, koordinaattorien on kokemuksemme mukaan ollut helppo löytää yhteinen maaperä ajatusten ja ideoiden jakamiselle. Meille valmentajille työskentely vertaismentorointiryhmien kanssa on tarjonnut eturivin paikan päästä mukaan tutkimaan koordinaattorin työtä ja Ohjaamojen monialaista arkea – onnistumisia, haasteita ja tulevia suuntia.

Päivi Pukkila, Päivi Kauppila, Cilla Nyman & Simo Uusinoka
Vertaismentorointiryhmiä vetävät TESSU-valmentajat

Päivi PPäivi KCillaSimo

 

 

 

Lähikehityksen vyöhykkeestä tarkemmin esim.
Engeström Y. 2004 Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino.