”Olihan se ihanaa, kun pääsi metsään kävelemään” – Virtuaalitodellisuuden avulla mielekkyyttä ikääntyneiden arkeen

Virtuaalitodellisuus merkityksellisyyden ja aktiivisena vanhenemisen mahdollistajana palvelukotiympäristössä eli ViReä-hankkeen tavoitteena oli tutkia VR-lasien soveltuvuutta palvelukotiympäristöön. Hankkeeseen rekrytoitiin palvelukodissa asuvia ikääntyneitä henkilöitä, joilla ei ollut todettua muistisairautta tai muuta kognitiivisen toimintakyvyn alentumaa.

Mukaan tutkimukseen lähti alkujaan viisi ikääntynyttä, joista yksi kuitenkin keskeytti ennen varsinaisen intervention alkua. Ennen VR-lasien käyttämisen aloittamista jokaiselta ikääntyneeltä kartoitettiin haastatteluiden avulla heille mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita. Haastatteluissa ikääntyneet toivoivat pääsevänsä virtuaalimaailmassa muun muassa metsämaisemiin, laskettelemaan Itävallan Alpeille, matkalle Kreikan saaristoon ja nauttimaan oopperasta Milanoon.

Jokaiselle tutkimuksessa mukana olevalle ikääntyneelle luotiin Youtubeen oma soittolista, jonne etsittiin heidän toiveidensa mukaista sisältöä hyödyntämällä pääasiassa Youtubessa valmiina olevia 360-videoita. Valmiin materiaalin ohella kuvattiin itse muutamia 360-videoita muun muassa suomalaisesta metsästä. VR-laseina käytettiin Oculus Quest -laseja. Ikääntyneet pääsivät tutkimuksen aikana virtuaalimatkalle 2-3 kertaa viikossa, kun hankkeessa tutkimusavustajana työskennellyt kuntoutuksen ohjauksen opiskelija toimi virtuaalilasien käytössä ikääntyneiden apuna.

Ikääntyneiden kokemukset VR-laseista

Ensimmäisellä kerralla VR-laseja käytettäessä ikääntyneet olivat selvästi jännittyneitä, mutta intervention aloitusta oli selvästi myös odotettu. ”Jännitti, mutta ei pelottanut”, kommentoi eräs ikääntyneistä ensimmäisen katselukerran jälkeen. Aluksi jouduttiin hienosäätämään lasien asentoa ja kuvan tarkkuutta sekä kokeilemaan, oliko sisällön katseleminen mukavampaa ilman silmälaseja vai silmälasien kanssa. Ensimmäisillä katselukerroilla laseja käytettiin noin 10 minuutin ajan.

Osa ikääntyneistä uppoutui VR-sisältöön aivan täysin ensimmäisestä kerrasta alkaen. ”Upeita maisemia!” toistui lukuisia kertoja, kun eräs tutkittava lasketteli Alppien rinteitä alas nojatuolissa istuessaan. Tutkittavat esittivät myös uusia toiveita sisällöistä, kun he olivat saaneet kokemusta VR-maailman mahdollisuuksista. Soittolistoja päivitettiinkin heidän toiveidensa mukaan koko intervention ajan. Varsin monet tutkittavista toivoivat lopulta metsään liittyviä sisältöjä ja luonto yleisestikin koettiin miellyttäväksi sisällöksi laseissa.

VR-lasien käyttäminen koettiin miellyttäväksi ja katseluhetki oli monesti varsin odotettu tapahtuma palvelukodin arjessa. Katselukertojen myötä lisääntyi myös katselukerran kestoaika ja kuuden viikon intervention lopussa ikääntyneet käyttivät VR-laseja 20 minuutista puoleen tuntiin.

Osa ikääntyneistä kertoi VR-intervention aikana saaneensa esimerkiksi uusia ideoita käsitöiden tekemiseen. VR-sisällöt herättivät erilaisia tuntemuksia ikääntyneissä ja VR-maailmassa olleessa ikääntyneet kuvasivat kokemuksiaan mm. toteamalla:

”Tekisi mieli olla mukana kävelemässä”

”Tuli ihan matkakuume”

”Ihan tuli veden haju nenään ja ihan kuin hengittäisi sellaista kosteaa ilmaa”

”Ihana talvinen metsä! Ihan kuin meillä maalla aikoinaan.”

Lopuksi

Vaikka tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden määrä jäi varsin pieneksi, kertyi tutkimuksen avulla arvokasta tietoa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista tuottaa parempaa palvelua, kuntoutusta ja hoitoa. Tutkimuksessa mukana olleille henkilöille VR-lasien käyttäminen toi uudenlaista sisältöä ja mielekästä tekemistä palvelukodin arkeen, ja mielellään osa asukkaista olisi ottanut virtuaalimaailman pysyväksi osaksi viikko-ohjelmaansa. Lasien käyttäminen ei myöskään aiheuttanut merkittäviä haittavaikutuksia. Hieman joidenkin videoiden kuvanlaatu ja sumeus häiritsivät katselua ja osalle hidaskin liike videossa aiheutti lievää huimauksen tunnetta. Varsinaista pahoinvointia tai pitempään kestävää huimausta ei kuitenkaan esiintynyt. Erityisesti turvallisuus tulee huomioida käytettäessä VR-laseja ikääntyneiden kanssa. Tässä tutkimuksessa VR-laseja käytettiin ainoastaan istuen tukevasti käsinojallisessa nojatuolissa tai pyörätuolissa. Jokaisen katselukerran jälkeen myös varmistettiin, että ikääntyneelle jäi hyvä olo tilanteesta.

VR-lasit näyttäisivät olevan potentiaalinen vaihtoehto mietittäessä arkea rikastavia ja toimintakykyä tukevia keinoja palvelukotiympäristöön. VR-lasien käyttämisen yhteydessä on kuitenkin huomioitava, että usein ikääntyneet tarvitsevat tukea teknologian käyttämiseen ja tässä korostuu avustavan henkilöstön rooli ja motivaatio. Samoin sisältöjen osalta on tärkeää pystyä huomioimaan yksilölliset erot: siinä missä toiselle lasketteleminen Alpeilla saattaa olla puhdasta nautintoa, niin toinen kokee huimausta jo pienestäkin liikkeestä. Eli yhtä kaikille soveltuvaa ja mielekästä sisältöä ei välttämättä ole mahdollista löytää. Tämän hankkeen löydökset antavat kuitenkin viestiä siitä, että virtuaalilasien ja muiden uusien teknologioiden tuomia mahdollisuuksia voisi ottaa aiempaa ennakkoluulottomammin käyttöön myös ikääntyneiden palveluita kehitettäessä. Ja tästä on varmasti yhtä mieltä myös eräs palvelukodin asukas todetessaan: ”oli niin yllättävää ja mukavaa, ei olisi ikinä uskonut mitä on”.

Kirjoittajat:

Kaisa Lällä ja Katariina Korniloff

ViReä -hanke

JAMKin Hyvinvointiyksikkö

Lisätietoja ViReä-hankkeesta