”Ilman tyttärieni apua en olisi selvinnyt alusta…”

Ammattikorkeakouluissa on yhä enemmän osaamistaan täydentäviä opiskelijoita, jotka eivät suorita tutkintoa vaan opiskelevat lyhyemmissä koulutuksissa tai vain yksittäisillä opintojaksoilla. Myös he joutuvat ottamaan haltuun opiskelussa tarvittavia sähköisiä järjestelmiä sekä perehtymään verkko-opiskeluun. Miten se sujuu ja millaista digiosaamiseen liittyvää tukea lyhyempiin koulutuksiin osallistuvat toivovat?

Viidesosa jatkuvan oppimisen opiskelijoista tarvitsee lisätukea opiskelun sähköisten ympäristöjen haltuunottoon

Ammattikorkeakouluopiskelija törmää heti opintojensa alussa lukuisiin sähköisiin järjestelmiin, jotka olisi hyvä saada haltuun opintojen sujumiseksi. Opintojen alkuvaiheen infotulvaa helpottamaan ammattikorkeakoulut kehittivät eAMK-hankkeessa digistarttipaketteja, joihin on koottu ohjelmistoihin sekä digiosaamiseen liittyviä ohjeita, harjoituksia ja testejä.

Sähköiset järjestelmät ja verkko-opiskelu koskevat tutkinto-opiskelijoiden lisäksi lyhyempiin jatkuvan oppimisen koulutuksiin osallistuvia opiskelijoita. Heitä ovat esimerkiksi avoimen AMK:n opiskelijat, jotka voivat tehdä korkeakouludiplomiin tähtääviä opintoja tai opiskelevat yksittäisiä omaa osaamistaan täydentäviä opintojaksoja. Laajat digistarttipaketit eivät palvele heitä, jotka tarvitsevat tietoa yhdellä opintojaksolla hyödynnettävistä järjestelmistä.

Millaista digiosaamiseen liittyvää tukea ja ohjausta lyhyempiin koulutuksiin osallistuville ammattikorkeakouluissa voitaisiin tarjota? Miten vähennetään opinnoissa tarvittavien järjestelmien aiheuttamaa ulkoista kuormitusta, kun opiskeluaika on lyhyt? COL-hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut etsiä ratkaisuja näihin kysymyksiin.

Kehittämistyön pohjaksi JAMKin ja Savonian opiskelijoilta kysyttiin sähköisen kyselyn avulla, miten heidän opintonsa käynnistyivät. Tavoitteena oli selvittää, millaisia sähköisiin järjestelmiin ja verkko-opiskeluun liittyviä ongelmia opiskelijoilla oli ollut ja millaista apua he olisivat kaivanneet. Kysely toteutettiin marraskuussa 2020 ja se suunnattiin avoimen AMK:n yksittäisiä opintojaksoja suorittaville sekä korkeakouludiplomikoulutuksissa, Savonian satelliittiryhmissä ja laajoissa täydennyskoulutuksissa opiskeleville. Kyselyyn vastasi 192 opiskelijaa.

Seuraavaksi esittelemme kartoituksen tuloksia sekä pohdimme digituen ja -ohjauksen roolia, mahdollisuuksia ja näkökulmia jatkuvan oppimisen sähköisiin ympäristöihin perehdyttämisessä.

Tarve digituelle vaihtelee suuresti

Valtaosalla kyselyyn vastanneista oli aiempaa kokemusta verkossa opiskelusta. Vastanneista vain 21 % kertoi, ettei heillä ollut lainkaan kokemusta verkko-opinnoista tai sitä oli vähän. Tämä kertonee siitä, että kokemus verkko-opiskelusta madaltaa kynnystä osallistua uusiin verkkokoulutuksiin. Ennen nykyiseen koulutukseen osallistumista omat verkko-opiskelutaitonsa arvioi hyväksi tai erinomaiseksi 63 % vastaajista (kuvio 1.). Reilu kolmasosa oli sitä mieltä, että heidän verkko-opiskelutaitonsa olivat koulutuksen alussa välttäviä tai huonoja.

Tarve digituelle vaihtelee suuresti. Verkko-opiskeluun perehdytyksessä on huomioitava heidät, joille verkko-opiskelu on hyvinkin tuttua sekä heidät, jotka kirjautuvat ensimmäistä kertaa sähköiseen oppimisympäristöön. Väliin voi sijoittua esimerkiksi opiskelijoita, joille verkko-opiskelu on tuttua, mutta kohdekorkeakoulun järjestelmät uusia. Koulutusten alussa haasteena usein on, ettei opiskelussa tarvittavien sähköisten ympäristöjen käyttöön perehtymiseen ole riittävästi aikaa.

Kun koulutus alkoi, syliin työnnettiin valtava määrä infoa, tunnuksia, portaalia ja kirjautumissivuja, joista meni aivan sekaisin mikä on mitäkin ja mihin tarvitaan. Tietomäärä tarvitsisi hieman jäsentelyä, ihan rehellistä ratakiskoa, sillä itse olen aivan uusi tämän kaltaiseen opiskeluun vaikka olen verkossa aikaisemmin opiskellut yksittäisiä kursseja ja koulutuksia.

Yksi keino selättää opiskelijoiden osaamistason heterogeenisyys on jatkuvan oppimisen tarpeisiin rakennettu itseopiskelumateriaali, joka mahdollistaa etenemisen omassa tahdissa ja omista lähtökohdista käsin. Tutkintoihin rakennetuista digistarteista voitaisiin poimia soveltuvat osat eri koulutusten tarpeisiin. Itseopiskelumateriaali ei kuitenkaan aina riitä.

On huomioitava, että JAMKin ja Savonian kysely järjestettiin koulutuksessa oleville. Kysely ei välttämättä tavoittanut henkilöitä, joille kynnys osallistua koulutuksiin tai verkkokoulutuksiin on erittäin korkea. Esimerkiksi ammattiliitot ovat yhteisissä keskusteluissa ilmaisseet huolensa niiden työelämässä mukana olevien henkilöiden jatkuvasta oppimisesta, joilla aiemmista opinnoista on pitkä aika ja joilla ei ole lainkaan verkko-opiskelukokemusta. Miten ammattikorkeakoulut voisivat kannustaa ja aktivoida heitä? Tämä kysymys johti pohtimaan, mitä kohderyhmää ammattikorkeakoulut tavoittelevat jatkuvan oppimisen koulutuksiin? Kenelle sähköisiin oppimisympäristöihin perehdytystä suunnataan: jo opintonsa aloittaneille vai opiskelua harkitseville?

Suurin osa selviää verkko-opiskelusta hyvin

Opiskelijoilta kuulee välillä palautetta, että heiltä kuluu runsaasti aikaa muuhun kuin varsinaiseen sisällön oppimiseen. Tässä kyselyssä opiskelijat arvioivat, kuinka paljon he ovat käyttäneet aikaa kaikkeen muuhun, esimerkiksi ratkoneet tunnuksiin ja kirjautumiseen liittyviä asioita, teknisiä kysymyksiä tai perehtyneet verkkoympäristöjen toimintaan (kuvio 2).

Yli puolet vastaajista koki, ettei aikaa ollut kulunut muuhun kuin sisällön opiskeluun lainkaan tai sitä oli jouduttu käyttämään vain vähän. Toisaalta 15 % vastaajista koki, että aikaa oli kulunut liikaa. Tulos yllätti meidät positiivisesti: valtaosalle opiskelijoista sähköiset ympäristöt eivät tuota ongelmia. Ammattikorkeakoulut ovat tehneet paljon työtä järjestelmien, prosessien ja ohjauksen kehittämiseksi, ja tehty työ näkyy myös sujuvana toimintana opiskelijalle. Jos haasteita oli ollut, niiden ratkomisen ei koettu vaatineen suhteettomasti aikaa.

Positiivinen havainto osoittaa palautteen perusteella muodostuvan harhan. Kyselyssä muutama prosentti vastaajista koki aikaa menneen aivan liikaa muuhun kuin sisällön oppimiseen. Koulutuksen järjestäjille kaikista kovaäänisimpänä kuuluu oppimisympäristöjä koskeva kriittinen palaute, vaikka se edustaisi yksittäisten opiskelijoiden näkemystä. Usein kuulee todettavan, että kaikki on hyvin, jos ei kuulu mitään. Palaute auttaa kuitenkin aina kehittymään, ellei muuten, niin tunnistamaan toimivia käytänteitä ja levittämään niitä yksittäisten opintojaksojen ulkopuolelle.

Rohkaisua on saanut, mutta näin aikuisena ei kehtaa jokaista asiaa kysyä erikseen. Haluaa yrittää ensin itse ja se vie aikaa.

Tietojärjestelmiin liittyvä ongelmien ratkominen itsenäisesti on myös hyväksi: se kehittää kykyä tunnistaa tyypillisimmät ratkaisut. Liika on kuitenkin liikaa. Ne, jotka kokivat aikaa menneen muuhun kuin sisällön opiskeluun, kertoivat eniten aikaa vieneen hankaluudet verkko-oppimisympäristön käytössä. Tämän lisäksi aikaa veivät tunnukset ja kirjautuminen sekä etäkokousympäristöihin (kuten Teams ja Zoom) liittyvät pulmat. Kirjautumisiin liittyvät ongelmat kertovat, että jatkuvan oppimisen prosessissa ja ohjeistuksissa on vielä kehitettävää.

Näiden eri alustojen hallitsemiseen. Ei voi olla näin montaa yhtäaikaista alustaa. Kukaan ei voi muistaa mistä löytyy mikäkin informaatio ja mihin alustalle mikäkin tehtävä palautetaan jne. Kaiken informaation etsimiseen menee niin paljon voimavaroja ja aikaa, että se alkaa näkyä jo opiskelumotivaatiossa. Olisi helpompi tarttua toimeen, mikäli oppimismateriaali ja muu info olisi jotenkin helpommin saavutettavissa. Sama koskee viestintää. Hyvä esimerkki on näin etäopetuksessa, kun yrität hiki hatussa löytää zoom- tai teams-linkkiä ennen oppitunnin tai luennon alkamista etkä edes tiedä mistä kaikkialta sitä voi etsiä, lopulta joku kanssaopiskelija löytää linkin sattumalta ja jakaa sen whatsapp-ryhmässä ja hyvä niin, muuten olisi voinut jäädä osallistuminen väliin.

Tietoturvallisen verkko-opiskelun perehtymiseen aikaa ei vastausten mukaan käytetty juuri lainkaan. Tämä voi kertoa esimerkiksi siitä, että opiskelijat eivät tunnista tietoturvan merkitystä sähköisillä alustoilla opiskeltaessa tai sen tietoturvariskit koetaan pienenä.

Verkkokurssien yhtenäinen rakenne auttaisi hahmottamisessa

Kyselyssä selvitettiin myös, olisivatko opiskelijat tarvinneet enemmän tukea verkko-opiskeluun opintojen alussa. Lisätukea olisi toivonut 19 % vastaajista eli vajaa viidesosa. Määrä on lähes sama kuin se, jolla ei ollut aiempaa verkko-opiskelukokokemusta. Vastaajista 63 % ei kaivannut lisätukea ja 18 % ei osannut sanoa. Eniten tukea olisi kaivattu verkko-oppimisympäristön käyttöön.

Minusta tällaisilla kursseilla pitäisi olla erikseen digiohjaaja, joka olisi käytettävissä kaikenlaisiin digihaasteisiin. Hän myös neuvoisi palvelujen käytössä, sekä antaisi vinkkejä, mikä sovellus tai työkalu sopii mihinkin tilanteeseen.

Oppimisympäristön käyttämisen haasteisiin liittyy myös opintojaksojen muotoilujen sekä rakenteiden kirjavuus ja opintojaksojen erilaiset käytännöt. Opettajilla on oma ”digikäsiala”, joka näkyy opintojaksojen toteutuksissa ja asia nousi esille myös tässä selvityksessä.

Koska opettajat käyttävät kaikki hieman erilaisia tapoja jakaa esim. materiaaleja, järjestää koulutukseen liittyvät asiat, niin alussa oli aika hämmentävää yrittää päästä jyvälle, mistä minkäkin kurssin löytyvät ja miten kunkin kurssin suoritustapa löytyy ja hahmottuu.

Tähän haasteeseen vastaaminen on iso kysymys ja edellyttäisi toimenpiteitä korkeakoulutasolla. Yksi keino yhtenäistää toimintatapoja olisi parityöskentelyyn siirtyminen, jolloin verkkototeutusten suunnittelussa ja tuottamisessa opettajan parina olisi toinen opettaja tai verkkopedagogiikan asiantuntija. eAMK-hankkeessa laaditut verkko-opiskelun laatukriteerit ovat myös hyvä työkalu verkkokurssien laadun ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseen.

Kyselyssä enemmän tukea olisi toivottu myös verkkokokousympäristöjen eli Teamsin ja Zoomin käyttöön. Yleisesti ohjeiden olisi toivottu olevan selkeämpiä ja tietomäärän paremmin jäsenneltyä.

Jatkuvan oppijan kokemusta on vielä varaa parantaa

Jatkuva oppiminen lisääntyy, joten on tärkeää kiinnittää huomiota jatkuvan oppimisen erityispiirteisiin opintojen toteutuksissa. Jatkuvassa oppimisessa kohderyhmän eli opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien huomioiminen ja opiskelijalähtöisyys ovat jopa tärkeämpiä kuin tutkintokoulutuksessa. Useissa tapauksissa lyhyisiin koulutuksiin osallistuvat opiskelijat ovat määrältään pieni osa opettajien kohtaamista opiskelijoista. Arki on kiireistä, eikä siinä välttämättä ehdi mieltää, mikä kaikki työelämästä pitkän ajan jälkeen verkko-opintoihin tai muuhun jatkuvan oppimisen koulutukseen uskaltautuvalle on uutta ja kuinka perusteellisesti opiskelun käytänteisiin ja sanastoon on syytä perehdyttää.

Verkko-opiskelu vaatii hyvää ajanhallinnan taitoa ja omien tavoitteiden tunnistamista.

Verkko-opiskelu vaatii enemmän osallistumista ja enemmän intoa opiskeluun eli jos on motivoitunut niin ongelmista selviää suht helposti vaikka olisi hankalakin ongelma jos taas motivaatio on alhainen pienikin ongelma kaataa koko opiskelun.

Opiskelijoiden odotukset tai käsitykset verkko-opiskelusta voivat olla epärealistisia. Verkko-opiskelun voidaan ajatella olevan helppoa, ja töitä ei olla valmiita tekemään alkuinnostuksen jälkeen. Aina ei ole myöskään selvää mitä korkeakoulutasoinen osaaminen on ja miten paljon panostusta opintojen suorittaminen vaatii. Esimerkiksi Savonian järjestämiä kesäopintoja suorittivat loppuun asti avoimen amk:n opiskelijat suhteellisesti vähemmän kuin muiden ammattikorkeakoulujen tutkinto-opiskelijat. Syitä keskeyttämiselle voi toki olla hyvin monenlaisia.

Jatkuvan oppimisen opiskelijan verkko-opiskelun kokemus koostuu kokonaisuudesta, jossa on useita toimijoita. Kyselyn perusteella verkko-opetuksen kehityskohteet voisi luokitella neljään kategoriaan:

1. Prosessien ja lyhytkestoisen koulutuksen käytäntöjen kehittäminen
2. Oppimisen muotoilun ja opetuksen kehittäminen
3. Oppimista tukevien ohjeistusten kehittäminen
4. Oppimisympäristöjen rakenteiden selkiyttäminen ja yhtenäistäminen

Teksti: Aija Hietanen, Savonia-ammattikorkeakoulu, Marja Kopeli, Savonia-ammattikorkeakoulu, Sisko Minkkinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Tarja Moilanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Paula Tyrväinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Riikka Tähtinen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuvituskuva: © Mykola – stock.adobe.com

eAMK ja COL olivat Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamia koulutuksen kehittämishankkeita, joiden tuloksena syntyi ammattikorkeakouluopiskelijoiden ristiinopiskelun mahdollistava CampusOnline-portaali ja joissa korkeakoulujen yhteistyössä kehitettiin digipedagogiikkaa ja työelämäyhteistyötä. Hankkeet julkaisivat Digipölytys-blogia, jonka päätyttyä tämä kirjoitus julkaistiin tässä JAMKin jatkuvan oppimisen blogissa.