Rahoitusjännitystä

Se oli pitkän harkinnan tulos. Tiimi kannusti ja esimies tsemppasi. Työpaikka oli ja on siitä kiinni. Innovaatioita pukkaa ja ne olis paperille saatava. Mikä se on?

Se on rahoitushakemus, hankehakemus, projektihakemus. Jotain uutta, mitä kukaan ei vielä ole keksinyt. WHAT? Onko maailmassa jotain sellaista, jota kukaan ei olisi jo keksinyt tai tehnyt. Tai ainakaan rahoittaja ei olisi keksintöä ja tekemistä huomannut. Kyllä nyt jännittää, tarkemmin rahoitusjännittää!

Siitä se ajatus sitten lähti. Tein projektihakemuksen. Meidän koko tiimi teki niitä. Ja nyt me kaikki jännitetään. Ymmärtävätkö rahoittajat meidän hienoja ideoita? Ja ymmärränkö itse omaa rahoitushakemustani?!

Se vasta jännittääkin, että rahoitushakemus hyväksytään. Minäkö sen sitten toteutan ja millä resurssilla. Mistä resurssit, mitkä resurssit, kenen resurssit ja KENELTÄ. Riittääkö rahoittajan massit ja kaatuuko TASsit?

Ymmärsinkö toimintalinjan, valitsinko oikean eritystavoitteen. Nyt kyllä jännittää. Taas rahoituksen perusteet muuttuivat, sama oli vuonna 2007. Aina niitä muutetaan. Apua, muistinko Keski-Suomen kehitysstrategian, JAMK:n strategian, entä kumppanin strategian. Entä ministeriöiden ohjelmat, tuliko huomioitua? Pysyykö ne kumppanit edes mukana? Konkkaako kumppanit? Vai peruuko koordinaattori. Hirveä rahoitusjännitys!

Milloin seuraava kanava aukeaa, onko se sitten oikea projektilapsen synnytyskanava? Nyt kyllä koko TKI-perhettä rahoitusjännittää ja odotusaikakin on niin pitkä!