Blogit

Sami Sallinen

Tulevaisuus haastaa oppimisen

Olen ensikertalainen hankehommissa, joten luulin päättäväni viime viikon tyylillä, kunnon hankehenkilön tapaan: osallistuin nimittäin seminaariin. Tulevaisuus haastaa oppimisen ja verkko-opettajan -seminaarin ohjelmassa oli ensisilmäykseltä toinen toistaan kiinnostavampia aiheita; mm. mobiilioppimista, verkko-oppimista ja pelillisyyttä, eli juuri sitä sisältöä, jota oma PLAY-hankkeeni pyrkii tuomaan osaksi Suomalaisen musiikkikampuksen arkea.

Kynät terävinä penaalissa (lue: iPad vastaladattuna) suuntasin aamuksi Agoraan, jossa löin lukkoon oman reittini runsaan seminaariohjelman läpi. Tein aluksi muistiinpanoja herpaantumatta, ettei yksikään hankkeen kannalta merkityksellinen tiedon murunen jäisi poimimatta. Aikani kuunneltuani huomasin merkitseväni muistiin asioita, jotka olivat vahvasti tätä päivää – eivät niinkään tulevaisuutta, johon seminaarin nimi käsittääkseni viittasi:

  • ”Nuoret käyttävät paljon sosiaalista mediaa.”
  • ”Mobiililaitteet ovat edullisempia kuin ennen.”
  • ”Käyttöjärjestelmä- ja ohjelmistoyhteensopivuudet askarruttavat tietohallintoa.”

Karjalan Kandalfin sanoin: ”And?!”

Muna on kanaa viisaampi…

Vaikka kaipaamani tulevaisuusorientaatio löytykin välillä rivien välistä, oli seminaarissa hyvin valmisteltuja työpajoja ja innostavasti pidettyjä esitelmiä. Mika Loposen esitys nuorten sosiaalisen median käytöstä löi faktat tiskiin tilastojen valossa, ja Hannele Niemen keynote rajattomasta oppimisesta vahvisti sen, minkä me kaikki jo tiesimmekin: jokin on muuttunut pysyvästi, ja se jokin heijastuu työelämään sekä siihen valmistavaan koulutukseen:

Muutos työnkuvassa.
Autor, D. H. & Price, B. (2013). The Changing Task Composition of the US Labor Market: An Update of Autor, Levy, and Murnane (2003).

Suorittava rutiinityö alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, jonka on vähitellen korvannut analyyttistä, reflektoivaa ja yhteistoiminnallista osaamista vaativa rajaton tiimityö, jonka makuun lasten ja nuorten pitäisi Niemen mukaan päästä jo koulussa. Yksi tämän rajattomuuden ja yhteistoiminnallisuuden ilmenemismuodoista lienee sosiaalinen media, jonka nuoret ovat ottaneet nopeasti omakseen. Seminaarin mielenkiintoisin esitys olikin kolmen Kortepohjan koulun kuudesluokkalaisen esitys omasta somekäyttäytymisestään. Tässä huomiot tiivistettynä:

  • suosituimmat somekanavat ovat YouTube (video), Instagram (kuvat) ja WhatsApp (viestit) sekä kiusauskanavaksikin leimattu Ask.fm
  • WhatsApp-viestejä tulee tasaisena virtana satoja päivässä
  • somea käytetään lähes yksinomaan puhelimella, eli tulevaisuus näyttää varsin mobiililta
  • somea käytetään n. 2–3 tuntia päivässä (pahimmillaan 5–6 tuntia), eli sopivan ”ruutuajan” käsite ja mitoitus on heitetty romukoppaan
  • somepalveluiden sopimusehtojen ikärajoista (esim. WhatsApp: 16 v.) ei välitetä – eivätkä välitä vanhemmatkaan
  • somepalveluita varten oppilailla on rajattomat datayhteydet, eli kaikki internetin sisältö (hyvä ja paha) on koko ajan käden ulottuvilla

…vai onko?

Tämä kurkistus kuudesluokkalaisen mieleen oli minulle seminaarin tulevaisuusorientoituneinta antia; ovathan tämän päivän kuudesluokkalaiset tulevaisuuden työntekijöitä – opettajia, päättäjiä ja muita vaikuttajia. Esitys herätti minussa lukemattomia kysymyksiä siitä mihin oppiminen – ja sen mukana maailma – on menossa sosiaalisen median mukana. Mitä sinä tuumaat? Osallistu keskusteluun alla olevalla kommenttityökalulla tai muuten tämäkään blogimedia ei muutu sosiaaliseksi.

P.S. Jos haluat muodostaa oman käsityksesi sosiaalisen median nykytilasta, kokosin alle muutaman seminaarissa vastaan tulleen linkin:

Kirjoittaja on Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin tutkinto-ohjelman lehtori sekä PLAY-hankkeen projektipäällikkö.

Takaisin ylös Siirry takaisin sivun alkuun