Pohdintaa Datasta ja sen omistajuudesta Keski-Suomen tulevaisuustyön uutiskirjeessä
Alla pohdintaa aiheesta data ja sen omistajuus. Alunperin julkaistu keskisuomi.info -sivustolla.
Kuukauden ilmiö: ”Data ja sen omistajuus – kuka omistaa sinun tietosi?”
Digitalisaatio muuttaa kiihtyvällä vauhdilla suomalaista yhteiskuntaa ja koskettaa kaikkia toimialoja. Puhutaan termeillä: avoin data, big data, open source jne. Ajankohtaiseksi käsitteeksi on noussut IoT eli Internet of Things, joka kytkee yhteen tiedon, palvelut ja teknologiat. Tulevaisuuden termi on IoE (Internet of Everything) eli kaiken yhdistävä internet, joka tuo yhteen tiedon, palvelut, teknologiat, ihmiset ja toiminnan. Digitalisaatio ja tiedon määrän valtaisa kasvu nostavat esille uusia – haastaviakin – kysymyksiä. Näistä merkittävimpiä ovat tiedon omistajuus, eettiset näkökulmat ja tietoturva. Samalla kun tiedon tulisi olla laajasti kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla, tulisi tiedon olla myös suojattua. Kuka omistaa tiedon tai datan ja missä vaiheessa omistajuus siirtyy toiselle osapuolelle?
Kansainvälisen Global Forum -konferenssin (2015, Oulu) yhtenä pääteemana oli data ja sen omistajuus. Lopputulemana todettiin, että datan käytölle tarvitaan säännöt ja arvot. Samalla kun luodaan sääntöjä ja arvoja, täytyy huomioida, miten henkilökohtainen data pystytään erottelemaan ja suojaamaan. Tällöin kyberturvallisuus ja yksityisyyden suoja tulee huomioiduksi jo oletuksena uusia tuotteita tai palveluita suunniteltaessa.
Nykyään oletuksena on, että käyttäjä (tiedon tuottaja) omistaa pääsääntöisesti oman tietonsa, esimerkkeinä mm. erilaiset hyvinvointirannekkeet ja sykemittarit. Onko kuitenkin mahdollista, että joku muukin hyödyntää niiden tuottamaa tietoa – laitevalmistajat, tutkijat ym.? Monesti tieto ladataan tai se siirtyy rannekkeista pilvipalvelimille, jolloin tietoa käsittelevä palvelukin muuttuu. Digitaalisissa palveluissa käyttäjä ei enää omistakaan ohjelmistoa vaan käyttölisenssin. Oikeudet ohjelmistoon ja koodiin ovat valmistajalla tai palveluntarjoajalla esimerkiksi tietokantojen osalta. Mitä tällöin tapahtuu henkilökohtaiselle tiedolle? Muuttuuko sen omistajuus? Tietysti tietoa voidaan kerätä myös ilman, että käyttäjä tai tiedon tuottaja saa itse mitään dataa tai raportteja. Esimerkkinä mainittakoon kulunvalvonta sekä kauppojen asiakasmäärien ja asiakkaiden ostostottumusten seuranta.
Autoteollisuus on hyvä esimerkki muutoksesta digitalisoituvassa maailmassa. Tulevaisuudessa autokaupasta saatetaan ostaa ns. ”peruspaketti” (eli ICT-maailman termein hardware), jota päivitetään uusilla ohjelmistopäivityksillä (software). Tällöin autoilija omistaa auton rungon ja päivittää sitä haluamillaan ohjelmisto- ja käyttölisensseillä, vaikkapa ominaisuudella, jolla auto pystyy pysäköimään itsenäisesti. Mitä tapahtuu, kun autoilija päättää myydä autonsa ja oikeudet ohjelmistoihin ovatkin edelleen valmistajalla? Samat ilmiöt tulevat esille eri toimialoilla, jopa terveyden ja hyvinvoinnin osalta.
Tulevaisuudessa tarvitaan keskustelua laajemminkin datan omistajuudesta. Asiaan on tartuttu EU-tasolla ja työstäminen tulee jatkumaan eri foorumeilla. Keskustelujen myötä saadaan toivottavasti selkeät ohjeet ja säädökset, joilla pystytään turvaamaan yksilöllisyys ja tietosuoja, mutta samalla mahdollistetaan tiedon saavutettavuus sitä tarvitseville. JAMKin hallinnoimassa, ESR rahoitteisessa: Minä ensin! – Mobiiliteknologia sote-työntekijän työhyvinvoinnin ja -asiakkaan itseohjautuvuuden tukemisessa –hankkeessa pohditaan datan omistajuuteen ja luotettavuuteen liittyviä tekijöitä mobiilisovellusten osalta. Hankkeessa tuotetaan mm. asiakaslähtöinen ohjeistus mobiiliteknologian soveltuvuuden ja luotettavuuden arvioinnin tueksi.
Omistajuuden haasteellisiin kysymyksiin meidät johdatteli Toni Pekkola Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.
https://keski-suomi.creamailer.fi/email/571f5a69f1896