Etäkuntoutuksen käsitteet ja haasteet – ajatuksia EETU -hankkeen päättyessä
Käsitteiden viidakko
Kela toteutti laajan etäkuntoutuksen hankkeen vuosina 2016-2019, johon valittiin kaiken kaikkiaan 13 erilaista projektia https://www.kela.fi/etakuntoutus-hanke. Tätä ennen Kela julkaisi selvityksen taustoittamaan etäkuntoutuksen tilannetta ja käsitteistöä. Selvitysraportissa kuvataan myös etäkuntoutuksen yleiset suositukset sekä tietoturvan erityissuositukset (Salminen, Hiekkala ja Stenberg 2016). Kyseisessä raportissa esitetään etäkuntoutuksen määritelmä (Salminen ym. 2016, 11), joka on nähdäksemme ensimmäinen virallinen määritelmä kuntoutusalalla.
Jo pelkästään Kelan selvitysraportin tiivistelmästä löytyvät seuraavat käsitteet: sähköinen palvelu, sähköinen ratkaisu, tieto- ja viestintätekniset laitteet, sovellukset, etäkuntoutus ja etämenetelmät. Tämän lisäksi raportissa käytetään käsitteitä digitalisoituminen, etäteknologia, sähköinen palvelu ja mobiiliteknologia sekä verkko-, netti- ja virtuaalinen kuntoutus, jotka voivat siis olla ajasta riippumatonta, reaaliaikaista tai sekamallina toteutettua etäkuntoutusta. Haastava on siis käsitekenttä!
EETU-hankkeen lähtökohdat
Jyväskylän ammattikorkeakoulu toteutti Etäkuntoutuksen menetelmistä tukea lasten toimintaterapian verkostotyöhön eli EETU -hankkeen osana edellä kuvattua Kelan etäkuntoutuskokonaisuutta. EETU-hankkeen tavoitteena oli kehittää lapsen arjen ympäristöissä tapahtuvaa kuntoutusta ottamalla käyttöön etäohjauksen menetelmiä lapsen lähiverkoston ohjaukseen. Tavoitteena oli kehittää etäohjauksen sisältöjä ja mallintaa ohjausprosessin eri vaiheita osana lasten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen toimintaterapiainterventioita. Tavoitteena oli myös mallintaa ohjauksen prosessin eri vaiheita. Kehitettävien etäohjauksen interventioiden oli suunniteltu täydentävän terapeutti-lapsi -kontaktissa tapahtuvaa työskentelyä ja tehostavan olemassa olevia terapeutti-perhe-varhaiskasvattaja -ohjauksen käytänteitä. (https://www.kela.fi/eetu-etakuntoutuksen-menetelmista-tukea-lasten-toimintaterapian-verkostotyohon-jamk.)
Mitä olemme oppineet – ehkä myös oivaltaneet
Tammikuussa 2019 Kela järjesti seminaarin, jossa pohdittiin etäkuntoutuksen haasteita ja mahdollisuuksia sekä pohdittiin etäkuntoutuksen integroitumista Kelan uudistettaviin palvelukuvauksiin. Seuraavaksi kuvaamme etäkuntoutuksen haasteita seminaarin keskustelujen pohjalta sekä EETU-hankkeen tutkimustulosten ja kokemusten kautta. Seminaarin keskusteluissa tuli myös esille, miten EETU-hankkeen tulokset ja kokemukset ovat yleistettävissä erilaisten kuntoutusasiakkaiden etäkuntoutukseen. Hankkeen aikana Kelassa otettiin käyttöön yhdistelmämallisen kuntoutuksen käsite, jossa kontaktissa ja etänä tapahtuva kuntoutus voidaan yhdistää eri tavoin.
Tärkein lähtökohta etäkuntoutuksen kehittämisessä on kaikkien osapuolten, niin kuntoutujan, lähiyhteisön kuin ammattilaisten aito halu ja innostus oppia toisiltaan, siksi tämä listaus.
- Teknologinen ratkaisu sovelluksineen ei saa viedä aikaa, voimavaroja tai huomiota asiakkaan tarvitsemalta yksilölliseltä kuntoutukselta.
- Teknologinen ratkaisu rikkoo perinteisen käsityksen kuntoutusprosessista esimerkiksi paikan, ajan, keston, rytmityksen ja asiakas-asiantuntija -vuorovaikutuksen suhteen.
- Kuntoutuksen etäratkaisut voivat vahvistaa kuntoutujan tavallista arkiteknologian käyttöä myös muilla elämänalueilla (mm. verkkopankin käyttöä, puhelinsovellusten käyttöä jne.)
- Etäkuntoutuksen soveltuvuus (mm. käytettävyys, toimivuus, esteettömyys ja vaikuttavuus) on arvioitava aina yksilöllisesti asiakaskohtaisesti, eikä tähän arviointiin riitä perusteiksi pelkkä asiakkaan diagnoosi.
- Kuntoutusalan ammattilaisilla tulee olla myös avoimuutta analysoida teoreettista ja käytännöllistä osaamistaan sekä asenteitaan pohtiessaan etäkuntoutuksen menetelmien käyttöönottoa.
- Etäkuntoutuksessa asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutus voi olla intensiivisempää, koska ympäristön häiriötekijät on suljettu tehokkaasti pois virtuaalisen ympäristön ulkopuolelle.
- Etäkuntoutukseen tarvitaan valmistautumisvaihe, joka on ohjauksellisesti ja vuorovaikutuksellisesti rakennettava kullekin asiakkaalle soveltuvaksi (vrt. kontaktissa tapahtuvassa terapiassa asiakkaan odotustilaan saapuminen, tilassa odottaminen, kuntoutustilaan ohjaaminen jne.)
- Etäkuntoutuksen käyttöönotossa onkin pohdittava, onko kyse vain yhdestä uudesta interventiomenetelmästä vai kokonaisesta uudesta kuntoutuksen lähestymistavasta.
- Yhdistelmämallisen kuntoutuksen ensimmäiset kokeilut voisivat toteutua luontevasti esimerkiksi lapsen, perheen ja terapeutin yhteisenä orientoitumisena ja tutustumisena toisiinsa, välitehtävinä ja myös seurantatapaamisina. Varsinainen terapiaprosessi kasvokkain tapahtuvana terapiana voisi toteutua kuten ennenkin tai asteittain siirtyen kontaktissa tapahtuvasta kuntoutuksesta etäkuntoutukseen.
- Etäkuntoutuksessa ei saa menettää jo nyt hyvin toimivia kuntoutuksen käytänteitä, vaan pikemminkin tehostaa etäratkaisuilla entisestään niiden tuloksellisuutta ja koettua hyötyä asiakkaille (vrt. esim. vertaistuki).
Etäkuntoutus on ohjausta ja vuorovaikutusta – normaalia toimintaa uusin toimintatavoin
Etäkuntoutusta kehitettäessä on pohdittava, mitä sellaista etäkuntoutus korvaa tai tuottaa, että sillä on lisäarvoa asiakkaalle. Korvaako etäratkaisu esimerkiksi terapeutin, korvaako se ohjauksen, paperin/ohjeen vai paikan ja ajankäytön? Kuntoutuksen sisällön/intervention on joka tapauksessa oltava laadukasta, vaikuttavaa ja teoreettisesti perusteltua. Kun kuntoutumisen tavoitteena on asiakkaan toimijuuden tukeminen ja osallistumisen mahdollistaminen, voidaan etäkuntoutuksella päästä lähemmäksi asiakkaan arkea.
Kelan seminaarissa pohdittiin myös etäkuntoutuksen normalisoimista – ei niinkään sen irrottamista kuntoutuksen ydintehtävästä jotenkin eksoottiseksi innovaatioksi. Etäkuntoutus ei saa koskaan olla irrallaan itse kuntoutuksen tai terapian ydintehtävästä, eikä myöskään viedä siltä aikaa tai perustaa. Jos terapian ja kuntoutuksen perusta on kunnossa, etäkuntoutus muotoutuu aina sen perusteella asiakkaan tarpeisiin. Etäkuntoutukseen ei siis tarvita mitään erityistä juhlavuutta, vaan kepeyttä, helpotta ja luovuutta – leikillisyyttä olla läsnä erilaisten asiakkaiden arjessa. Silloin ei tarvitsisi puhua asiakkaan motivoitumisesta, vaan asiakkaan ”tahtomisen” löytämisestä ja ylläpitämisestä.
Lopuksi, tutustukaapa tähän seminaarin nauhoitukseen, jossa kuntoutusta on pyritty tuomaan esille myös poliittisille päättäjille. Jokaisen kuntoutusalan asiantuntijan velvollisuus on konkretisoida ja samalla vakuuttaa kuulijat kuntoutuksen moninäkökulmaisuudella ja laaja-alaisuudella.
Kirjoittajat ja lisätietoa:
Aila Pikkarainen, asiantuntija, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Mari Kantanen, asiantuntija, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Tiina Lautamo, projektipäällikkö, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu