Korona haastaa digitaidot

Digitaalisten palveluiden merkitys on korostunut nopeasti ja sen myötä myös digituen tarve on lisääntynyt. Poikkeusolot kuitenkin haastavat perinteisen digituen mallin. Digituen ajatellaan usein olevan kasvokkain tapahtuvaa neuvontaa, jossa tuen saaja ja tuen antaja kohtaavat luotettavassa, kiireettömässä ympäristössä. Käsillä oleva poikkeustila on vaatinut digituen järjestäjiltä luovuutta kehittää nopeasti uusia tapoja tarjota tukea etänä. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka nopeasti eri puolilla Suomea on reagoitu asiaan ja kuinka uusia digituen etämalleja on syntynyt. Digitukijat palvelevat mm. puhelimitse, facebookissa ja tuottamalla kohderyhmälle erilaisia ohjevideoita.

Korona on haastanut myös digihankkeen. Rajoitukset tulivat, tapahtumat peruuntuivat ja kaikki keväälle suunniteltu hanketoiminta siivottiin kalenterista pois. Hetken tuntui siltä, ettei hanke pääse etenemään lainkaan. Tämä hetki oli kuitenkin lyhyt. Tyhjentynyt kalenteri tarjosikin yllättäen tilaa jollekin uudelle. Tulikin tilaa luovuudelle. Tuli taistelutahtoa ja halu auttaa ihmisiä digiasioissa yhä paremmin. Perustettiin hankkeen digitukipuhelinpalvelu. Suunniteltiin koko kevään kestävä verkkoluentosarja. Rakenneltiin virtuaalinen kylätalo maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Käynnistettiin Facebookissa kampanja keskisuomalaisen maaseudun ja kylien näkyvyyden lisäämiseksi.

Ja kuinkas kävikään? Digitukipuhelimesta on ollut konkreettista apua jo monelle maaseudun asukkaalle. Meijän Keski-Suomi -kampanja on levinnyt somessa nopeammin ja laajemmalle kuin mikään hankkeen aikaisempi julkaisu. Verkkoluennoille on osallistunut enemmän ihmisiä kuin koskaan uskalsimme edes toivoa.  Ja kuinka hämmästyttävän sitkeitä ja kärsivällisiä ihmiset ovatkaan uuden asian edessä! Välillä saattaa kulua tuntikin siihen, että puhelimen välityksellä opastamme ikäihmistä liittymään verkkoluennolle. Luennosta suurin osa saattaa ehtiä mennä ohi, mutta onnistuminen palkitsee ja motivoi tulemaan mukaan seuraavalla viikolla. Yksittäinen ihminen on ottanut valtavan digiloikan.

Huoli digitaidottomista

Koronan myötä olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa oikeastaan jokaiselta odotetaan hyviä digitaitoja. Viranomaisasiat pitäisi pystyä hoitamaan verkossa, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin pitäisi tehdä etänä ja hyvä olisi jos ruokaostoksetkin saisi hoidettua netin kautta.  Suuri joukko ihmisiä on kuitenkin yhä täysin digitaalisten palveluiden ulkopuolella. Joidenkin laskelmien mukaan yli miljoonalla suomalaisella on puutteelliset digitaidot ja jopa puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ei käytä nettiä lainkaan (Yle Uutiset 2018). Maassamme on näin ollen valtava joukko ihmisiä, jotka ovat tällä hetkellä äärimmäisen eriarvoisessa asemassa heikkojen digitaitojen vuoksi.

Sähköinen asiointimaailma on monelle yhtä aikaa pelottava ja liian monimutkainen. Älylaite (usein lasten tai lastenlasten hankkima) löytyy kotoa useimmilta, mutta rohkeutta ja taitoja sen käyttämiseen ei ole. Myös ennakkoluulot, väärinymmärrykset ja kauhutarinat identiteettivarkauksista ja nettihuijauksista jarruttavat kiinnostusta harjoitella laitteiden ja palveluiden käyttöä. Epäily omista taidoista ja kyvystä oppia uutta näyttelevät etenkin ikäihmisillä suurta roolia digitaitojen opiskelussa.

Digitukea tarvitaan lähellä

Digitaitojen ja -osaamisen sijaan tarvitaan erityisesti rohkeutta, tahtoa ja kärsivällisyyttä. Vähemmilläkin digitaidoilla pystyy hoitamaan perusasioinnin netin välityksellä. Jokaisen ei tarvitse osata ratkaista älylaitteiden ongelmia eikä ymmärtää mikä on 4G tai bluetooth. Jokaisella tulisi kuitenkin olla lähipiirissään sellainen henkilö, joka ymmärtää, osaa paremmin ja pystyy auttamaan silloin, kun omat taidot eivät riitä. Valitettavasti läheskään kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Kuinka autamme heitä, jotka eivät saa tukea lapseltaan, naapurilta tai kirjaston palvelupisteestä? Mistä saa tukea sellainen henkilö, joka tarvitsee sähköisessä asioinnissa jatkuvaa apua?

Paikallinen digituki on osoittanut tärkeytensä viimeistään koronakriisin keskellä. Vapaaehtoisten digitutoreiden ja maakunnallisten digitukihankkeiden tarjoama digineuvonta on noussut suureen arvoon. Uskallan väittää, että ihmisten lähellä tarjottavalle, matalankynnyksen digituelle on kysyntää kaikkialla Suomessa. Enkä nyt tarkoita ainoastaan kaupunkien pääkirjastoilla ja neuvontapisteissä annettavaa digitukea, vaikka sillekin on paikkansa. Digitukea tarvitaan myös harvaanasutulla maaseudulla, syrjäkylillä ja pienten kuntien keskuksissa. Ehkä jopa erityisesti siellä. Koska missäpä muualla taidosta käyttää sähköisiä palveluita ja pitää yhteyttä läheisiin virtuaalisesti olisi enemmän hyötyä kuin siellä, missä lähimmät palvelut (ja naapurit) voivat olla kymmenien kilometrien päässä.

Susanna Nurmeksela

projektipäällikkö, Digisti kylässä -hanke

Jyväskylän ammattikorkeakoulu