Säröistä uudenlainen ammatti-identiteetti 

Kuka minä olen muusikkona, opettajana tai artistina? Mikä on minun ääneni musiikissa, tyylini ja mitkä ovat minun vahvuuteni? Jos tämä kuulostaa tutulle, et ole ainut, jonka mieli pyörii samanlaisten kysymyksien parissa.  

On yleistä, että opintojen aikana kokee esimerkiksi huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Ammattiin opiskelussa oma ammatti-identiteetti alkaa muodostumaan ja sitä rakennetaan jatkuvasti. Sen rakentamiseen saattaa liittyä paljonkin epävarmuuden tunnetta, varsinkin aikuisiällä.  

Tässä kirjoituksessa perehdymme tarkemmin identiteettiin, ammatti-identiteetin muodostumiseen, muusikon minäkuvaan, säröpedagogiikan käsitteeseen ja miettimme apukeinoja identiteetin jälleenmuodostusprosessissa syntyvien tunteiden käsittelyyn. 

Identiteetin eri ulottuvuudet

Ensiksi lähdimme selvittämään mitä tarkoittaa identiteetti. Se ei ole yksi ja kiinteä käsite, vaan jatkuvasti muuttuva asia. Identiteetti koostuu niistä rooleista, joita otamme vastaan ja jotka omaksumme tai torjumme kasvaessamme. Näin meillä on muotoutunut esimerkiksi sosiaalinen identiteetti, kulttuuri-identiteetti, sukupuoli-identiteetti, ammatti-identiteetti jne. Tämä johtuu ihmisen luonnollisesta tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön, sekä tarpeesta ymmärtää omaa minuuttaan muiden perspektiivistä. (Blom 2015, 8–11.) 

Minäidentiteetti erottuu sillä tavalla, että se osoittaa miten yksilö tunnistaa ominaisuuksiaan, määrittelee itseään ja vaikuttaa sosiaaliseen ympäristöönsä (Blom 2015, 8–11). Siihen liittyvät esimerkiksi henkilön arvot, itsetunto ja tavoitteet, joita hän asettaa itselleen (Kukkanen 2017, 10–12).  

Ammatti-identiteetti sisältää sekä henkilön omat arvot ja päämäärät, että käsityksen, mihin ryhmään hän haluaa kuulua, miten hän haluaa vaikuttaa ja toimia ryhmässä. (Pitkänen 2020, 15–16.) Toisaalta yhteiskunnalliset ja sosiaaliset normit, arvot ja käytännöt vaikuttavat myös ammatti-identiteetin muodostumiseen. Ammatti-identiteetti ei keskity pelkästään työsuoritukseen ja työhön liittyviin tavoitteisiin, vaan henkilö etsii sitä kautta myös samaistumisen kohdetta ja merkitystä elämäänsä. (Blom 2015, 11–15; Kukkanen 2017, 12–14.) Kuten muut identiteetit, ammatti-identiteetti muuttuu ja kehittyy jatkuvasti ja sen kehitys alkaa jo ammatillisen opiskelun aikana. Opiskeluaika vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka positiivisen ammatti-identiteetin opiskelija rakentaa itselleen, kuinka paljon hän uskoo osaamiseensa ja työhönsä. (Pitkänen 2020, 15–16.)  

Pohtiessamme musiikillista identiteettiämme ja milloin se meissä kehittyy, mieleemme tulivat muskarilaulut, leikkilaulut ja kehtolaulut. Musiikillinen identiteetti siis alkaa muodostua jo lapsuudessa, jolloin vanhemmat käyttävät musiikkia muun muassa rauhoittumisen tai leikin välineenä. Musiikki auttaa lapsen kehityksessä, kuten motoriikan ja kielen kehittymisessä sekä tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. 

Musiikkiin liittyvät yleensä myös suuret tunnekokemukset (Pitkänen 2020, 16), vaikka puhutaan sen kuuntelusta tai harrastesoitosta. Suhde musiikkiin määrittää minkälaista roolia ihminen omaksuu musiikkiin liittyen, eli hän voi olla musiikin kuuntelija, esiintyjä, muusikko, harrastaja, säveltäjä… (Kukkanen 2017, 23–28). Aiemmat kokemukset musiikista ovat tärkeässä roolissa musiikki-identiteetin muodostumiseen. Näiden kokemuksien tulkinta ja perspektiivi muuttuu jatkuvasti. (Pitkänen 2020, 16–17.)  

Muusikon identiteetti voidaan tutkia sekä sosiaalisesta että personaalisesta ulottuvuudesta. Sosiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan esimerkiksi musiikin oppimisympäristön käytänteitä, arvoja, kriteereitä, mutta myös henkilön elinympäristöä, kulttuuria ja aikaa.  Personaalisella ulottuvuudella taas tarkoitetaan sitä, miten henkilö ilmaisee itseään musiikin kautta ja miten erottuu muista. Oppimisprosessin aikana opiskelija saa uusia vaikutteita, etsii itselleen sopivaa musiikin ja soiton tyyliä ja pohtii omaa muusikkouttaan. (Kukkanen 2017, 23–28). 

Yksi erityispiirre musiikkia opiskelevilla on, että opiskeltava ala alkaa sekoittumaan voimakkaasti vapaa-aikaan. Tästä syntyi kysymys, että onko muusikon mahdollista eriyttää ammatti-identiteetti omasta minäkuvastaan? Kun musiikki valtaa suurimman osan ajankäytöstä, on helppoa samaistua muusikkoidentiteettiin niin voimakkaasti, että siitä tulee henkilön minäkuvan määrittävä tekijä. Musiikkialan ammattilaisten keskuudessa on hyvin tavallista, että minäkuva ja muusikkoidentiteetin raja on alkanut hämärtyä, koska niiden yhteen kasvaminen on voinut alkaa jo nuorena. On myös yleistä, että muusikoiden sosiaalinen lähipiiri muodostuu pääsääntöisesti henkilöistä, jotka asettavat musiikin arvomaailmassaan hyvin korkealle. Tällöin on helppo ajautua arvottamaan omaa ja muiden sosiaalista asemaa soittotaidon ja musiikillisten mieltymysten pohjalta. (Patama 2017, 1-4.) 

Säröstä tietotaiden kehittyminen

Instumenttitunnilla törmäsin käsitteeseen säröpedagogiikka, jossa tehdään ns. särö ammatti-identiteetin kuplaan, jonka päälle rakennetaan uutta ja laajennetaan olemassa olevaa tietotaitoa. Opetusympäristössä tätä opettajan tietoistesti tekemää säröä oppijan identiteettiin kutsutaan säröpedagogiikaksi. Kokemuksellisen oppimisen teoriasta väitöskirjan kirjoittanut Anita Malinen taustoittaa särön käsitettä jopa välttämättömäksi vaiheeksi aikuisen oppijan kannalta (Malinen 2000). Aikuinen ihminen rakastaa rutiineja, eikä helposti muuta tapojaan. Tämä estää uuden oppimista. Jotta kehittymistä voi tapahtua, aikuisen oppijan ajattelutapaan ja elämän kokemukseen täytyy saada särö. (Aitoaho 2016.)  

Aikuisen opiskelijan oman uskomusjärjestelmän rikkoutuminen saattaa olla kivulias prosessi, johon voi liittyä epävarmuutta, hämmennystä, ahdistusta ja ärtymystä (Malinen 2004, 69-71). Opettajan ja oppijan välinen suhde on erittäin merkittävä oppilaan musiikki-identiteetin kehittymiseen. Jos opettajan mielipiteet ja mieltymykset ovat hyvin erilaisia ja opettamisesta puuttuu joustavuus sekä toisen perspektiivin näkeminen ja hyväksyminen, voi tämä vaikuttaa negatiivisesti oppilaan musiikki-identiteettiin. (Kukkanen 2017, 23–28.) 

Opettajan on osattava tunnistaa tilanteeseen liittyvät tunteet, sekä autettava opiskelijaa sietämään näitä tunteita. Kun särö syntyy, kuuluu opettajan eettiseen vastuuseen pitää huolta dialogisuuden avulla, että särö ratkeaa opiskelijalle myönteisellä tavalla. (Malinen 2004, 69-71.) Opettajan dialoginen ohjaus tapahtuu esimerkiksi perusteltujen kysymyksien ja vastauksien esittämisellä, joiden tarkoitus on herättää ja kehittää oppijan kriittistä ajattelua (Malinen 2004, 71–73). Yhteistyön kautta ohjaus ja dialogi muuttuu siis reflektiiviseksi monologiseksi, jonka kautta oppilas havainnoi omia aiempia kokemuksiaan ja oppii näistä (Sarja 2003). 

Pohdinta

Tutkiessamme näitä aiheita käy ilmi, että muusikkouden ja musiikki-identiteetin hahmottaminen ja kasvaminen on elinikäinen prosessi. Ammatillisen opiskelun aikana tulee paljon uutta tietotaitoa suhteellisen lyhyessä ajassa, joka herättää runsaasti kysymyksiä ja itsereflektion tarvetta. Omaa näkemystä täytyy monesti haastaa, jotta oma ammattitaito alkaa kehittymään.  

Koulun ympäristössä ammattiopiskelija saa mahdollisuuden kokeilla erilaisia projekteja ja tutustua uusiin musiikkityyleihin. Tämä auttaa opiskelijaa hahmottamaan paremmin omaa asemaansa  ammattilaisena ja näkemään selkeämmin, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä ja kehittää. Opiskeluaika on siis murrosaika opiskelijalle. Vasta työelämässä työnteon yhteydessä tämä uuden tiedon omaksuminen tasoittuu, itsetunto kehittyy ja luotetaan omaan ilmaisuun ja ääneen.  

Mietimme ratkaisua opiskeluaikana syntyvään epävarmuuteen ja ahdistukseen. Nopeaa ja helppoa ratkaisua ei ole, vaan uuden ammatti-identiteetin omaksuminen vie aikaa. Opiskeluaikana, kun omaa ammattitaitoa kehitetään, syvennytään asioihin todella tarkasti ja tutkitaan asioita ns. suurennuslasin avulla.  Jotta oman identiteetin kokonaiskuva ei sumentuisi ja pystyisimme uudelleen muodostamaan yhteyden minuuteen, kehitimme itsereflektio kysymykset. 

Kokonaiskuvan hahmottamisen auttamiseksi kysymykset käsittelevät kolmea eri aikakautta: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Kysymykset jaettiin siis omiin vaiheisiin, joissa syvennytään aiempiin kokemuksiin, tämänhetkiseen tilaan ja tulevaisuuden tavoitteisiin ja haaveisiin. 

Vaihe 1: 

• Miten aiemmat kokemukset ovat vaikuttaneet minun musiikki-identtiteettiin? 
• Mitä olen opiskeluaikana saavuttanut? 

Vaihe 2: 

• Minkälaisia tunteita musiikki nyt herättää minussa? 
• Miltä tuntuu aiemman identiteetin muuttuminen uudenlaiseksi ammatti-identiteetiksi?  

• Uskallanko puhua tunteistani opettajalleni? 
• Olenko armollinen itselleni? 

Vaihe 3: 

• Mitä koen, että saan irti tästä murrosajasta? Mitä se minulle tarjoaa? 
• Mikä inspiroi minua? Mitä uutta haluaisin kokeilla seuraavaksi? 

• Mitkä arvot ovat minulle ammattilaisena tärkeät?  

Kirjoittajat

Anna Adamopoulou, musiikkipedagogiopiskelija; Savonia ammattikorkeakoulu

Tara Vepsäläinen, musiikkipedagogiopiskelija: Jamk. 

Lähteet

Aitoaho, S. 2016. Aikuinen tarvitsee elämäänsä särön, jotta oppisi uutta. Kalevala 19.10.2016. Viitattu 1.11.2021. https://www.kaleva.fi/aikuinen-tarvitsee-elamaansa-saron-jotta-oppisi-uu/1696427 

Blom, H. 2015. Mitä minusta tulee isona? Tapaustutkimus kolmen musiikkikasvatuksen opiskelijan ammatti-identiteetistä. Maisterin tutkielma. Taideyliopisto. Sibelius-Akatemia. Musiikkikasvatuksen aineryhmä. Viitattu 29.10.2021. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/234999/heta_blomin_valmis_gradu_pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Kukkanen, E. 2017. Näkökulmia musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ammatilliseen identiteettiin. Pro-gradu tutkielma. Oulun Yliopisto. Musiikkikasvatuksen koulutus. Viitattu 29.10.2021. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201704201523.pdf   

Malinen, A. 2000. Towards the essence of adult experiential learning: a reading of the theories of Knowles, Kolb, Mezirow, Revans and Schön. Väitöskirja. Jyväskylä Yliopisto, Aikuiskasvatus. Viitattu 1.11.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5905-0 

Patama, M. 2017. Minä en ole muusikko. Muusikkous ja identiteetti. Opinnäytetyö, AMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogi, Musiikin tutkinto. Viitattu 28.10.2021. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120520 

Pitkänen, R. 2020. Musiikkipedagogiopintojen vaikutus pop-jazz-laulunopettajan ammatti-identiteettiin . Opinnäytetyö, AMK. Oulun Ammattikorkeakoulu, Musiikin tutkinto-ohjelma- Viitattu 29.10.2021. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/354230/Pitk%E4nen_Roosa.pdf;jsessionid=D559BE946CCE7DEBF5DBB3FD9CB661C1?sequence=2 

Sallinen, P. & Malinen, A. 2004. Opettajuus rakentuu ihmistuntijuudesta ja asiantuntijuudesta. Opettajuus muutoksessa. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. 3. p. Vantaa: Kansanvalistusseura 

Sarja, A. 2003. Dialogioppiminen opetuksen ohjaustilanteissa. Julkaisussa Tutkimuksia Opetusharjoittelun Ohjauksesta. Toim. Silkelä, R. P. Joensuu 2003. Suomen Harjoittelukoulut. Verkkoversio: Savolainen, E. Savonlinna 2003. Viitattu 11.11.2021. http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/ohjaus/Sarja1.htm