Pölyttäjätason pohdintaa ekosysteemeistä
Työyhteisöissä jumpataan muutosjohtamisen prosesseja, samaan aikaan hanskataan organisaation hiilijalanjälkeä? Tiimimalleja happotestataan ja henkilöstön oletetaan ottavan koppia. Todellisuudessa arjessa testataan henkilöstön vatsahappotasapainoa ja resilienssiä.
Insinööreistä biologeihin – kielikuvat peilaavat ajankuvaa
Korkeakoulut ovat projektoidun asiantuntijatyön myötä merkittävä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimija (TKI). Projekteissa luomme uutta soveltavaa osaamista ja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Meidänkin on oltava ajan hermolla ja uudistuttava jatkuvasti.
Muutosprosessien taustalla on monialaista tutkimustietoa, mutta pelissä on myös sangen paljon omaksuttua kulttuuriperintöä ja kielipelejä. Kielikuvat eli metaforat ilmentävät kulttuurimuutosta mainiosti. Aristoteleen runousopista kumpuava metafora tarkoittaa merkityksen siirtoa, jossa kielellinen ilmaus siirretään tavanomaisesta merkitysyhteydestään ja asetetaan uuteen kontekstiin (Tieteen termipankki “metafora”, 2023).
Organisaatioita kehitettäessä on aiemmin päästetty savut ulos koneesta, koeponnistettu ja happotestattu. Välissä on sitten jumpattu, kopiteltu ja ravisteltu hihasta, jolloin näissä organisaatioharjoituksissa saattoivat palaa hihat tai käämit. Uudella teknologisella aikakaudella olemme ottaneet muutaman taka-askeleen ja ryhtyneet ammentamaan kielikuvia biologian terminologiasta, josta löytyykin valtavasti mielenkiintoisia termejä. Mikä on sinun ekologinen lokero ekosysteemisi ravintoverkossa?
Ekosysteemeissä jokaisella on tärkeä rooli
Ekosysteemi on nyt se kaikkien huulilla pyörivä muotitermi, mutta termi on alkujaan lanseerattu luonnontieteisiin vuonna 1935 sir Arthur Tansleyn toimesta (Chapman & Reiss 1999). Ekosysteemillä tarkoitetaan toiminnallista kokonaisuutta, johon kuuluvat kaikki tietyllä alueella elävät eliöt ja niitä ympäröivä eloton luonto, sekä näiden väliset vuorovaikutukset (Kalliokoski 2008). Olennaista ekosysteemeissä on, että ne ovat dynaamisia ja alati muuttuvia, on siis oltava valppaana 24/7. Luonnossa ei voi jäädä odottelemaan muutoksia, vaan on jatkettava lajityypillistä käyttäytymistä. Yrjö Haila (1987) tulkitsi evoluution eliölajien väliseksi peliksi, jossa voittajien palkinto on pysyä mukana ekosysteemissä, hävinneet ajautuvat sukupuuttoon. Ekologisten systeemien pysyvyyttä voidaan tarkastella siten, että pelissä eliölajit kykenevät välttämään sukupuuton. Sama pätee myös monimutkaisissa liiketoimintakosysteemeissä, joissa yksikään organisaatio ei voi loisia pitkään, muuten se poistetaan kokonaisuuden kannalta tarpeettomana ekosysteemistä.
Kompleksisuus ja resilienssi
Luontoekosysteemeissä on ominaista, että kaikki vaikuttaa kaikkiin, luonnossa vallitsee syy-seuraussuhde. Jos metsässä myrskyn seurauksena kaatuu puita, niin elintilaa tulee toisille lajeille. Metsäekologiassa tämä on osa metsän seuraantoa eli sukkessiota, liiketoiminnassa häiriöt ovat kapitalististen markkinavoimien myllerrystä ja Schumpeterin termein, uutta luovaa tuhoa. Ihminen ei voi hallita ekosysteemejä, ne ovat aivan liian monimutkaisia kokonaisuuksia. Kompleksisuutta on siedettävä ja muutoksiin voidaan varautua, mutta usein organisaatiossa pyritään mahdollisimman pitkään ylläpitämään vanhaa systeemiä. Pyritään vaalimaan vakautta. Vakaan tilan ylläpitämiseen luonnollisissa järjestelmissä on palauttavia mekanismeja. Taantumuksellisissa organisaatioissa vastustetaan muutoksia, jopa jääräpäisesti, mutta maailma muuttuu ympärillä.
Järjestelmien, jotka palautuvat häiriöstä nopeasti alkuperäiseen tilaan, sanotaan olevan resilienttejä, jälleen yksi muotitermi. Resilienssi sanan historia juontaa juurensa 1600-luvulle. Evoluutiobiologi Charles Darwin tapaili termiä vuonna 1859 ja 1900-luvulla ekologit pohtivat eliölajien resilienssiä jo laajasti (Levin 2023). Vakaissa systeemeissä pärjäävät hyvin isot nisäkkäät ja myös isot organisaatiot. Näillä on hyvä muutosten vastustuskyky (resistanssi), mutta heikompi palautumiskyky (resilienssi). Mukautuminen uutteen tilanteeseen voi tapahtua uusien sukupolvien kautta, joten toimintaympäristön muutoksiin vain sopeudutaan (Chapman & Reiss 1999). Epävakaissa systeemeissä pärjäävät parhaiten pienemmät eliölajit ja ketterät organisaatiot, joiden sukupolvien sykli on nopeampi. Startup-piireistä tuttu lausahdus ”fail fast” kuvaa eräällä tapaa juuri tätä jälkimmäistä, ketterämpää strategiaa.
Monimuotoisuus on ekosysteemien elinehto
Kuinka organisaatiot voisivat kehittää toimintakulttuureitaan ja siirtyä sanahelinästä tekoihin? Työyhteisöjen moninaisuus ja luonnon monimuotoisuus tarjoavat herkullisen analogian. Biodiversiteetti mahdollistaa luonnossa ekosysteemien eliöiden sopeutumisen ja mukautumisen muuttuneisiin olosuhteisiin. Samoin olisi työyhteisöissä, joissa monimuotoisen työyhteisön potentiaali häiriötilanteissa tosin jää usein hyödyntämättä, sillä organisaatiot pyrkivät ylläpitämään perinteisen ja vakaan tilan. Työyhteisön monimuotoisuus monitulkintaisena käsitteenä tarkoittaa kaikkia niitä piirteitä, jotka tekevät ihmisistä erityisiä ja ainutlaatuisia, kuten koulutus, ammatti, kulttuuri, kieli, elämäntyyli, harrastukset, lahjakkuudet, ikä, sukupuoli, terveys, etninen ja sosiaalinen tausta, seksuaalisuus ja toimintatavat (Timonen, Mäkelä, & Raivio 2015).
Elinvoimaisuus vaatii ristiinpölytystä ja pöhinää
Meritoituneimmankin asiantuntijan täytyy vaihtaa ajatuksia välillä myös muiden ihmisten kanssa. Tällaista toimintaa on kutsuttu ristiinpölytykseksi. Todellisuudessa ristipölytys on kasvien keino lisätä lajinsisäistä perinnöllistä muuntelua ja parantaa sopeutumismahdollisuuksia ympäristönmuutoksiin (Tieteen termipankki ”ristipölytys” 2023). Kuinka työyhteisössäsi voidaan lisätä ajatustenvaihtoa ja parantaa asiantuntijoiden ”ristipölytystä”?
TKI-työssä tarvitaan laajat verkostot ja mahdollisuus pörrätä aktiivisesti, jotta edes pysytään mukana ekosysteemeissä, yhteisten hillotolppain äärellä. Organisaatioissa pitää ymmärtää pölyttäjäkielikuvin, miten lisätä TKI-toiminnan elinvoimaisuutta. Ottakaamme koppia pöhinän lisäämiseksi Suomen pölyttäjästrategiasta (2022):
- vahvistetaan taantuneiden pölyttäjien kantoja
- parannetaan pölyttäjien elinolosuhteita ja elinympäristöjä
- edistetään tarhattujen (määräaikaisten) pölyttäjien turvallista käyttöä
- lisätään pölyttäjiin liittyvää tiedonvälitystä ja yhteistyötä
On siis tärkeää ymmärtää miten ja missä yhteyksissä muotitermejä käyttää. Muistetaan huolehtia monimuotoisuudesta ja vaalia ekosysteemien syvintä olemusta. Vaarana on jäädä ulos elämälle tärkeistä ekosysteemeistä ja käpertyä omaan egosysteemiin.
Kirjoittajat
Laitinen, Janne. Jamkin Hyvinvointiyksikön vanhempi asiantuntija.
Leppälä, Mirva. Jamkin Liiketalousyksikön TKI-päällikkö.
Lähteet
Chapman, J.L. & Reiss, M.J. 1999. Ecology – principles and applications. Cambridge university press.
Haila, Y. Ekologinen tasapino. 1987. Tiede & edistys. Nro3, s.166–174. Tutkijaliitto ry.
Kalliokoski, A. 2008. Ekologian peruskäsitteitä selkokielellä. Kehittämishankeraportti. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Kansallinen pölyttäjästrategia. 2022. Kansallinen pölyttäjästrategia ja toimenpidesuunnitelma. Ympäristöministeriön julkaisuja 2022:9. Ympäristöministeriö.
Levin, S. 2023. Ecological resilience, Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.5.2023 https://www.britannica.com/science/ecological-resilience.
Tieteen termipankki. 2023. ”Metafora”, Kirjallisuudentutkimus. Viitattu 3.5.2023 https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:metafora.
Tieteen termipankki. 2023. ”Ristipölytys”, Kasvitiede. Viitattu 3.5.2023 https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:ristipölytys.
Timonen, L., Mäkelä, J. & Raivio, A.-M. 2015. Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim.). Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 213. Juvenes Print.