Asiakaslähtöinen ja toimintakykyä edistävä hoitotyö työn kuormituksen keventäjänä

Edellisessä DIKO-hankkeen blogissa kuvattiin, miten hoitotyön kuormitustekijöihin voidaan vaikuttaa ergonomian eri osa-alueita kehittämällä. Tämä blogi kertoo siitä, miten DIKO-hankkeessa kehitettiin asiakaslähtöistä ja asiakkaan toimintakykyä edistävää hoitotyötä, työyhteisön yhteisiä käytäntöjä asiakkaan avustamisessa ja hoitotyön dokumentoinnissa.

ASIAKAS KESKIÖSSÄ?
Toimintakykyä edistävä hoitotyö
Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa pitkälti se, miten asiakas selviää jokapäiväisestä elämästään. Tätä asiakkaan toimintakykyä voidaan tarkastella toiminnan vajavuuksina tai toisaalta jäljellä olevana toimintakykynä. Toimintakyky voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Toimintakykyä edistävässä hoitotyössä pyritään huomioimaan asiakkaan toimintakyvyn eri osa-alueet kokonaisuudessaan ja edistämään asiakkaan terveyttä ja elämänlaatua voimavaralähtöisesti. (Lyyra 2007.)

HOITAJA KESKIÖSSÄ?
Ergonomian kehittäminen hoitotyössä
Hoitajan työn ergonominen kehittäminen edellyttää tietoa hoitotyön vaatimuksista kyseisessä työyhteisössä, työympäristöstä ja käytettävissä olevista resursseista ja työvälineistä sekä asiakkaiden toimintakyvystä. Kehittäminen edellyttää myös tietoa turvallisista työtavoista, hoitotyön riskien hallinnasta sekä valmiutta uudistaa työtä ja työtapoja. (Tamminen-Peter ja Wickström 2013.)

Hoitotyön, työvälineiden ja toimintaympäristön kehittäminen takaa turvallisen työn tekemisen, laadukkaan asiakaspalvelun ja turvallisen hoidon. Osaamistarpeen tunnistaminen ja halu oppia uutta ovat tae kehittämiselle. Kehittämistyöhön tarvitaan myös esimiesten ja henkilöstön yhteistyötä ja sitoutumista, aikaa ja yhteisiä sopimuksia. Tämä onnistuu dialogisen vuorovaikutuksen keinoin keskellä hoitotyön arkea pohtien ja ideoiden yhdessä.

Asiakkaan aktiivinen osallistuminen ja motivoituminen
Asiakaslähtöisyys voi olla yksi toiminnan arvoperusta. Asiakas on tasavertainen kumppanina ja toisaalta aktiivinen toimija. Asiakaslähtöinen toiminta ja sen suunnittelu perustuvat asiakkaan tarpeiden ymmärrykseen ja kuuntelemiseen. (Virtanen, Suoheimo, Lamminmäki, Ahonen & Suokas 2011.)

Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on osa hoitotyötä ja tärkeä osa potilas- ja asiakasturvallisuutta. Tieto asiakkaan kyvystä liikkua ja osallistua siirtymiseen, auttaa avustustilanteen suunnittelua ja vähentää hoitajan fyysistä kuormitusta. Asiakas voi olla aktiivinen toimija tilanteessa, ja hänen omatoimisuutensa lisääntyy.

Ergonomiakoulutusten myötä on havaittu, että hoitajien työasennot paranevat ja avustamisen tavat muuttuvat. Apuvälineiden käyttöönotto vähentää tuki- ja liikuntaelimistön oireilua. Hoitajien siirtotaidoissa eli asiakkaan ohjauksessa, aktivoinnissa ja avustusotteissa havaittiin merkittäviä muutoksia turvallisuusosaamista kehittävän TURO-hankkeen aikana. Myös hoitajien kokemus oli se, että asiakkaan aktivointi ja yksilöllinen ohjaustapa ovat oman ergonomisen työtavan lisäksi erittäin merkityksellisiä. (Tanttu 2015.) Asiakkaan toimintakyvyn tukemisen lisäksi on myös huolehdittava siitä, että tiedot asiakkaan toimintakyvystä ja avustamisen tarpeesta dokumentoidaan asiakastietojärjestelmään. Näin koko työyhteisö on tietoinen asiakkaan toimintakyvystä ja sen muutoksista. Tämä takaa sen, että hoitajilla on yhteinen tapa avustaa ja aktivoida.

Kirjaamisen kehittäminen
Sosiaalihuollon yksiköissä ollaan siirtymässä määrämuotoiseen kirjaamiseen, kuten terveydenhuollossa on siirrytty rakenteiseen kirjaamiseen. Tämä määrämuotoinen kirjaaminen tarkoittaa tiedon tallentamista asiakirjoihin ennalta päätetyssä muodossa. Se edellyttää yhteisiä kirjaamiskäytäntöjä. Määrämuotoisuus parantaa tiedon laatua ja löydettävyyttä ja tuo siten myös ajan säästöä. (Lohijoki 2016.)

Mitä tehtiin DIKOssa? 

Hankkeessa oli mukana kotihoitoa ja palveluasumista sekä kauneus- ja kuntoutuspalveluita tuottavia yrityksiä Keski-Suomen maakunnasta.  Kaikissa kotihoitoa ja palveluasumista tuottavissa yrityksissä on keskitytty hoitotyön ergonomiseen kehittämiseen. Kehittämistyön perustana oli osallistava suunnittelu, joka perustui työntekijöiden kokemuksien, tarpeiden ja tuntemuksien hyödyntämiseen kehittämistyössä. Kehittämistyö käynnistyi hoitotyön havainnoinnin ja videoinnin keinoin. Hoitotyön haasteiden konkretisoinnin jälkeen käynnistyi yritysten yhteiset ergonomia- ja kirjaamiskoulutukset sekä yritysten oma työpaikoilla tapahtuva harjoittelu aidoissa asiakastilanteissa.

Hoitotyön ergonomiset työtavat

Havainnointi
Hoitajien työn havainnointi ja videointi asiakkaan kotona toi esille kehittämisen kohtia, joita oli mm. hoitajan oman kehon hallinta, asiakkaan toimintakyvyn arviointi, asiakkaan ohjaus ja aktivointi sekä siirron apuvälineiden käyttö. Jo käyntien aikana keskusteluissa asiakkaan ja hoitajan kanssa tuli esille vaihtoehtoisia tapoja avustaa, aktivoida asiakasta tai käyttää apuvälineitä siirtymistilanteissa. Jopa asiakas innostui uudesta tavasta nousta seisomaan ja kommentoi:

.. enpä ole tullut ajatelleeksi ..tämähän sujuu helpommin näin..”

Videolta katsottuna oma työtapa sai uusia näkökulmia. Varsinainen kehitystyö käynnistyi koulutuspäivissä ja koulutuspäivien jälkeen toteutetuissa työpajoissa työpaikalla.

Koulutus
Koulutuspäivien sisältö rakentui hoitotyön asettamista vaatimuksista hoitajan työ- ja toimintakyvylle sekä keinoista keventää työn kuormitusta teoriassa ja käytännössä harjoitellen. Käytännön harjoitukset aloitettiin perusliikkumisen tutkimisesta ja edettiin ennen koulutusta tehdyn videoinnin tulosten ja työpaikoilta tulleiden asiakasesimerkkien pohjalta harjoitteluun.

Koulutuspäivien aikana läpikäytyjä periaatteita:
• biomekaniikan ja kinestetiikan hyödyntäminen, esimerkiksi perusliikkumisen periaatteiden, liike-energian, painovoiman ja kitkan hyödyntäminen
• asiakkaan toimintakyvyn tukeminen ja ohjaaminen kosketuksen, liikkeen tai mallin avulla
• asiakkaan toimintakyvyn mukainen avustamisen tapa ja apuvälineet
• avustaminen yhteisten sovittujen periaatteiden mukaisesti
• siirron apuvälineiden saatavuus, hallinta ja käyttö
• työturvallisuuden ja työympäristön huomioiminen
• työvoiman riittävyydestä huolehtiminen, esimerkkinä siirtotilanteet ja työparityöskentely
• hoitajan oman kehon hallinta, sen ergonominen käyttö ja kehonhuolto, jotta kyky tehdä hoitotyötä säilyy

(Tamminen-PeterWikström 2013; Hellsten 2014; Hantikainen 2018).

Työpajat yrityksissä
Koulutuspäiviä ennen ja jälkeen toteutettiin yrityksen koko ja henkilökunnan tarpeet huomioon ottaen erilaisia osallistavaan vuorovaikutukseen perustuvia harjoittelu- tai työpajapäiviä yrityksissä.
1) Yrityksen henkilöstön työn videoinnin jälkeen toteutettiin työpaja, jossa yhdessä koko henkilöstön ja esimiehen kanssa keskustellen analysoitiin videolla näkyvää työtä ja työtapoja. Analysoinnin perusteella sovittiin hoitotyön ergonomisen kehittämisen tavat ja aikataulu.
2) Työpaikalla harjoittelu toteutui koulutuspäivien välissä. Henkilöstö suunnitteli päivän sisällön ja valitsi asiakkaat, joiden avustamista harjoiteltiin erilaisissa päivittäisissä toiminnoissa.
3) Aamupäivät, joiden tavoitteena oli harjaantua arvioimaan asiakkaan toimintakykyä, valitsemaan tilanteeseen sopiva avustamisen tapa ja apuväline, toteutettiin työpaikalla neljänä eri aamuna. Yrityksen henkilöstö jaettiin pienryhmiin. He työskentelivät omalla työpaikalla, mutta itselle vieraalla osastolla ja tuntemattomien asiakkaiden kanssa yhteistyössä asiakkaan omahoitajan kanssa. He saivat tiedon asiakkaan terveydentilasta, mutta omatoimisuuden taso ja toimintakyky ja avustamisen tapa piti selvittää. Selvitystyön jälkeen päätettiin asiakkaalle sopiva avustamisen tapa ja sitä harjoiteltiin. Asiakkaan omahoitaja havainnoi avustamistilannetta. Harjoittelun jälkeen käytiin yhdessä läpi avustamistilanteet. Avustamassa ollut työpari itsearvioi omaa toimintaansa sekä vertaiset antoivat palautetta. Uusia avustamisen tapoja jäi käyttöön.
4) Työpaikalla harjoittelun tavoitteena oli harjaantua asiakkaan avustamisessa ja työympäristön muokkaamisessa. Henkilöstö oli arvioinut ennakkoon kaikkien palveluasumisen yksikön asiakkaiden toimintakykyä koulutuksessa käytetyn arviointilomakkeen avulla ja suunnitelleet asiakkaiden avustamisen tapoja. He olivat muokanneet koulutuksessa käytettyä lomaketta yritykselle soveltuvaan muotoon lisäten siihen asiakkaan käyttämät liikkumisen apuvälineet ja tarvittavat siirron apuvälineet. Päivän aikana käytiin läpi henkilöstön valitsemia avustustilanteita, asuinympäristöä ja sen muokkaamisen mahdollisuuksia.

Potilassiirtojen ergonomiakorttikoulutus
Työterveyslaitoksen rekisteröimä kolmen opintopisteen laajuinen osin verkossa ja osin käytännön harjoitteluna toteutettava korttikoulutus (https://www.ttl.fi/koulutus/potilassiirtojen-ergonomiakortti/) toteutettiin keväällä 2018. Yritykset olivat valinneet henkilökunnastaan koulutukseen osallistuvan hoitajan, joka toimii jatkossa ergonomiavastaavana. Fysioterapeutit, jotka osallistuivat koulutukseen, hankkivat osaamista hoitotyön henkilöstön kouluttamiseen omassa työssään. Koulutuksen suorittaneet saivat koulutuksessa saavutetusta osaamisesta todistuksen, joka on päivitettävä viiden vuoden välein.

Kirjaamisen käytännöt ja määrämuotoinen kirjaaminen
Yrityksille järjestettiin yhteinen kirjaamiskoulutus. Kirjaamiskoulutuksen yhteydessä toteutettiin kirjaamisen vertaisarviointi, jolloin yritysten henkilöstö arvioi toisen yrityksen kirjaamisen käytäntöjä. Yritykset, joissa oli sama toiminnanohjausjärjestelmä (esim. Hilkka tai Domacare), saivat toisiltaan vinkkejä ohjelman monipuolisempaan käyttöön. Eräs yritys lähti lisäämään kirjaamisen rakenteisuutta saatuaan toisilta vinkkiä esimerkiksi otsikkojen tai huomiokenttien lisäämisestä ohjelmaan. Kirjaamisessa tuli vertaisarvioinnin kautta esille myös kirjaamisen kattavuus. Keskusteltiin kirjaamisen toimivuudesta ja informatiivisuudesta eri yksiköissä. Kirjaukset näyttäytyivät eri tavoin vertaisarvioijille, jotka eivät tunteneet asukkaiden taustoja ja tilannetta. Yleisesti koettiin, että vertaisarviointi “aukaisi silmiä” kattavampaan kirjaamistarpeeseen.

Osassa yrityksiä toteutui kirjaamiskoulutus työpaikkakohtaisesti. Kirjaamista ohjattiin yksikön tarpeiden pohjalta. Näitä tarpeita olivat esimerkiksi oleellisen tiedon kirjaaminen tai arvioivan kirjaamisen kehittäminen.

Yrityskohtaiset kirjaamisen työpajat
1) Eräässä yrityksessä ergonomia-työpajan yhteydessä tarkasteltiin myös asukaskohtaista kirjaamista. Henkilöstö oli arvioinut kunkin asukkaan toimintakykyä koulutuksessa käytetyn arviointilomakkeen avulla. Toimintakyvyn luokittelu oli hyvä lähtökohta kehittää kirjaamista kuvaamaan asiakkaan toimintakykyä ja sen muutoksia. Yhteisen pohdinta työyhteisössä selkeytti kirjaamiseensa.

2) Toisessa yrityksessä pidettiin kaksi kirjaamisen työpajaa. Rakenteisen kirjaamisen perustana oli asiakaslähtöinen prosessimalli. Käytiin läpi hoitotyön tarpeiden, tavoitteiden ja toimintojen sisältöä. Välitehtäväksi pajaan osallistuneille annettiin asukastapaus, josta jokainen teki hoitotyön suunnitelman läpikäydyn teoriatiedon perusteella. Toisella tapaamiskerralla nostettiin esille otteita osallistujien hoitotyön suunnitelmista. Osallistujat saivat palautetta ja kehittämisehdotuksia omaan kirjaamiseensa. Osallistavan keskustelun avulla hoitajat kokivat oppineensa lisää ja kykenevänsä nyt paremmin erottamaan esim. tavoitteet ja toiminnot toisistaan. Palvelukodissa on noussut esille omahoitajuuden kehittäminen. Prosessimallin selkeytyminen helpottaa tulevaisuudessa myös hoito- ja palvelusuunnitelman laatimista omalle asukkaalle.

Yhteistyön tuloksia
• kirjaamiskäytännöt ovat muuttuneet
• työpaikoille on hankittu siirron apuvälineitä ja niiden käyttö on lisääntynyt
• erityisesti potilasnostimen käyttö on lisääntynyt
• kotihoidossa keskustelu asiakkaan päivittäistä toimintaa ja hoitajan työtä helpottavista apuvälineistä ja niiden hankinnasta on lisääntynyt
• asiakkaat ovat aktivoituneet hankkimaan kotiin apuvälineitä, esim. sähköisesti säädettäviä sänkyjä
• työn suunnittelu on lisääntynyt
”Nyt mietin, mitä teen, miten avustan, mitä apuvälineitä käytän.”
• tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat vähentyneet
“käytän säännöllisesti nostinta ja huomaan niskavaivojen vähentyneet”
“en enää nosta potilaita, pyydän apua ja käytän apuvälineitä, selkä ei ole kipeä”

Blogin on kirjoittanut Anja Tanttu, projektipäällikkö ja kuntoutusalan lehtori (JAMK) ja Leena Suonpää-Lehtonen hoitotyön lehtori (JAMK)

Lähteet

Hantikainen, V. (toim.) 2018 Kinestetiikka. Toimintamalli voimavarojen ylläpitämiseen liikkeen avulla.

Hellsten, K. 2014. Työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus vanhustenhoidossa – seurantatutkimus ergonomisen kehittämistyön tuloksista. Turun yliopiston julkaisuja, C 391.

Lohijoki, H. 2016. Määrämuotoinen kirjaaminen sosiaalihuollon arjessa. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain toimeenpanon koulutuspäivän diat. Socom.

Lyyra, T.-M., Pikkarainen, A. & Tiikkainen, P. (toim.) 2007. Vanheneminen ja terveys.
Rakenteinen kirjaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. 2018. THL
https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/ohjeet-ja-soveltaminen/rakenteinen-kirjaaminen-sosiaali-ja-terveydenhuollossa.

Tamminen-Peter, L. & Wickström, G. 2013. Potilassiirrot Taitava avustaja aktivoi ja auttaa.
Helsinki: Työterveyslaitos.

Tanttu, A., Sihvonen, S. & Kuokkanen, N. Hoitajien työergonomian kehittämistyön tulokset Tanttu, (toim.) 2016. Teoksessa Turvallisuus, osaaminen ja työhyvinvointi. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja.

https://www.ttl.fi/koulutus/potilassiirtojen-ergonomiakortti/.

Virtanen, P., Suoheimo, M., Lamminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen.