Mikä on uusi normaali? Hanketoimijoiden ajatuksia kotihoidon kehittämisestä pandemiakriisin keskellä
Hankkeen riskien ennakoimattomuus
Meille hanketyöntekijöille on tuttua pohtia hankevalmistelun aikana hankkeen mahdollisia sisäisiä ja ulkoisia riskejä sekä laatia niitä ennakoivia toimintasuunnitelmia. Kukapa olisi arvannut vuoden 2020 alussa, että yksi merkittävä ja täysin ennakoimaton ulkoinen riski laukeaisi heti alkukeväästä. Aikaisemmin kaukaiset pandemiat olivatkin yhtäkkiä työpaikallamme ja kotiovellamme.
Jamkin ja kahden keskisuomalaisen kunnan käynnissä oleva Pa-Mu-hanke eli palvelumuotoilua kotihoitoon-hanke oli ollut vasta puoli vuotta käynnissä, kun jouduimme pohtimaan, mitä koronapandemia tarkoittaa hankkeen etenemisen kannalta. Työsuojelurahaston rahoittama hanke on toki edelleen ajankohtainen, mutta onko sen sisältö vielä tarkoituksenmukainen? Onko hankkeen suunnitelmaa muutettava koskemaan pandemian aikaista ja sen jälkeistä kotihoitotyötä? Mihin riittävät kotihoidon työntekijöiden, esimiesten ja palveluohjaajien voimavarat tässä akuutissa tilanteessa? Onko hankeemme heille mahdollisuus vai rasite? Hanketoimijoina joudumme miettimään hanketyön eettisyyttä ja inhimillisyyttä aivan uudella tavalla, emme vain hankkeen rahoitusta tai hanketyöntekijöiden työllistymistä.
Tässä uudenlaisessa tilanteessa yksilöiden ja yhteisöjen hätä tulee esille eri tavoin. Hankehuuma on yksi esimerkki ryhtyä spontaaniin toimintaan tilanteessa, josta tiedetään taloudellisesti, käytännöllisesti ja inhimillisesti hyvin vähän. Tiedotus on ristiriitaista ja ennusteet vaihtelevat päivittäin, jopa tunneittain. Jokaisella asiantuntijalla on tilanteeseen oma näkemyksensä ja ratkaisuehdotuksensa.
Olemme myös havainneet, että eri rahoituskanavat ryhtyivät puskemaan hankerahaa pandemian tuottamien haasteiden ratkaisemiseen. Samanaikaisesti tutkijat ja tutkimusryhmät muuttavat omia tutkimusprosessejaan hyödyntäen pandemian tuottamaa hätää. Tutkijat saavat oivallisen tilaisuuden hyötyä tilanteesta, joka tuottaa heille meriittiä ja näkyvyyttä, toivottavasti hyötyä myös itse tutkittaville. Erityisesti teknologiset ja virtuaaliset etäratkaisut saavat nyt nostetta. Julkisuudessa iloitaan tapahtuneesta digiloikasta yhteiskunnan eri sektoreilla.
Kotihoitotyön kehittäminen tulevaisuutta ennakoiden
Maailmanlaajuinen pandemia koskettaa erityisesti ikääntyneitä kansalaisia kodeissaan, palvelutaloissa ja pitkäaikaishoivassa. Jo nyt tilastojen mukaan suuri osa Suomessa kuolleista pandemiapotilaista on juuri ikääntyneitä. Kun pandemian alkuvaiheessa sairastuneet olivat hyväkuntoisia liikunnallisia aikuisia, nyt tartunta koskettaa laajemmin perusväestöä, jossa on myös heikkokuntoisia monisairaita ikääntyneitä kansalaisia.
Sosiaali- ja terveysalan vanhustyöntekijät muodostavat myös sen suurimman henkilöstöryhmän, jotka vastaavat tämän asiakasryhmän hoidosta ja hoivasta sekä kuntoutuksesta. Se, että ikääntyneet yli 70-vuotiaat eristetään kaikesta ulkopuolisista fyysisistä kontakteista tuottaa myös sekundäärisiä, myöhemmin esille tulevia riskejä, jotka todentuvat vasta tulevaisuudessa. Vaarana onkin, että tietyt nyt laaditut toimintamallit jäävät päälle pandemiarajoitusten päätyttyä niin ikääntyneillä itsellään kuin heitä hoitavilla henkilöillä, mutta myös kansalaisilla yleisesti. Nähdäänkö ikääntynyt myös riskinä ja uhkana pandemian jälkeen?
Pandemian jälkeinen kotihoito ja sen kehittäminen
Pa-Mu-hankkeen alkuvaiheen tutkimusaineiston pohjalta kotihoito on edelleen hoitotoimenpiteistä ja peruspäivittäisistä toiminnoista huolehtimista. Työntekijöiden puheessa tulivat esille selviytymispuhe ja ristiriitapuhe. Jo ennen pandemiaa kotihoitotyö oli päivästä toiseen selviytymistä ja jatkuvien akuuttien tilanteiden ratkaisemista, kuten työntekijöiden poissaolojen paikkaamista, asiakkaiden akuuttien tilanteiden ratkaisemisesta ja hoitoketjukatkosten selvittelyä. Pandemia on tuottanut tähän päälle vielä yhden ylimääräisen selviytymishaasteen karanteenien myötä. Lisäksi kotihoitoon voidaan antaa sellaisia välineitä käyttöön, jotka eivät täytä muiden yksiköiden laatuvaatimuksia.
Kotihoitohenkilöstön ristiriita puhe tuli esille kotihoitotyön arvostuksena versus ongelmina, viestinnän tärkeytenä versus toimimattomuutena, ikääntyneiden erilaisina tarpeina versus työn suunnittelun vaikeuksina. Henkilöstön puhe kosketti käytäntöä ja johtamispuhe periaatteita, jolloin eri työntekijäryhmien puhekäytännöt eivät kohdanneet toisiaan.
Suomessa kotihoidon tilanne on ollut taloudellisesti ja sisällöllisesti haasteellista jo ennen pandemian alkamista, heikosta arvostuksesta puhumattakaan. Pandemian päättyessä tilanne voi olla entistä haastavampi, mutta myös sisältää rohkeita uusia toimintamalleja, joita on ryhdytty kokeilemaan pandemian aikana ulkoisesta ja sisäisestä pakosta. Kriisit saavat aikaa luovuutta ja aktiivisia innovaatioita, joita muuten ei tunnisteta tai joihin ei uskalleta tarttua, ennen kuin on pakko.
Lopuksi: olisiko tämä pandemian aiheuttama kriisi myös TKI-toiminnan uudelleen suuntaamisen moottori?
Kirjoittajat
Eija Janhunen, projektipäällikkö, JAMK Hyvinvointiyksikkö
Aila Pikkarainen, asiantuntija, JAMK Hyvinvointiyksikkö
Suvi Salminen, asiantuntija, JAMK Hyvinvointiyksikkö
Lähteet
Cassidy T. B., Richards L. G., & Eakman A. M. 2017. Feasibility of a Lifestyle Redesign®–Inspired Intervention for Well Older Adults. American Journal of Occupational Therapy, 71(4), 7104190050p1-7104190050p6.
Dijkman B., Reehuis L. & Roodbol P. 2017. Competences for working with older people: The development and verification of the European core competence framework for health and social care professionals working with older people Educational Gerontology 2017, vol. 43, no. 10, 483–497.
Kehusmaa S., Erhola K., Luoma M-L. 2017. Kotihoidon henkilöstön kuntoutusosaamista on vahvistettava. Tutkimuksesta tiiviisti 20, elokuu 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Kröger T., Van Aerschot L. & Puthenparambil J.M. 2018. Hoivatyö muutoksessa. Suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopiston YFI julkaisuja – YFI Publications 6.
Paljärvi S. 2012. Muuttuva kotihoito. 15 vuoden seurantatutkimus Kuopion kotihoidon organisoinnista, sisällöstä ja laadusta. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 39. Publications of the University of Eastern Finland. Kopijyvä Oy, Joensuu.
Vehko T., Josefsson K., Lehtoaro S. & Sinervo T. 2018. Vanhuspalveluiden henkilöstö ja työn tuloksellisuus rakennemuutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2018. PunaMusta Oy, Helsinki 2018.