Eteenpäin kohti ihmiskeskeistä SOTE-järjestelmää!
Suomalaisen sosiaali- ja terveysjärjestelmän – eli tuttavallisemmin SOTEn – uudistaminen on osoittautunut perin haasteelliseksi tehtäväksi. Suomen edellinen hallitus yritti kaksikin kertaa luoda uuden mallin näiden palvelujen järjestämiseksi ja rahoittamiseksi, mutta perustuslailliset ongelmat estivät asian etenemisen. Maan nykyinen hallitus yrittää tätä vasta ensimmäistä kertaa, joten jäämme odottamaan, saadaanko nyt jotakin aikaiseksi. Kansallisesta sekoilusta huolimatta laajan maamme eri alueilla sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä on toki edetty, mutta toisaalta kansallisen tason epätietoisuus haittaa ratkaisujen tekemistä melkoisesti. Tämä tuli hyvin esiin Laukaassa olleessa Peurunka 3- seminaarissa, jossa käsiteltiin erityisesti Keski-Suomen SOTE-ratkaisua, mutta tuotiin esille myös esimerkkejä muualta Suomesta.
Miksi SOTE-järjestelmän kiireellinen uudistaminen sitten ylipäätään on tarpeen? Siihen on monia syitä. Kokonaisuus ei ole oikein kenenkään hallussa, mikä johtaa helposti osaoptimointiin ja siiloutumiseen. Kun vuosien saatossa on tuotu aina uutta vanhan päälle, tuloksena on monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä, jonka on jopa väitetty tuottavan itselleen uusia tehtäviä jopa ilman asiakkaita. Muutamat kuulemani asiakaskuvaukset tuovat kieltämättä mieleen kafkalaisen tunnelman, jossa yksittäinen ihminen on täysin kasvottoman byrokratian armoilla, kun hänelle tärkeän asian käsittely etenee irrationaalisen tuntuisesti luukulta toiselle ja yhdeltä virkailijalta aina seuraavalle – ja takaisin. Tämän tuotanto- ja organisaatiolähtöisen järjestelmän tulokset eivät olekaan kovin hyvät, sillä suomalaisten terveyserot ovat kansainvälisessä vertailussa varsin suuret ja viime vuosina myös akuutti kassakriisi on alkanut uhata. Onneksi voimme lisätä tähän kaksi lieventävää näkökulmaa: 1. Monet yksittäiset palvelut toimivat edelleen hyvin ja joskus jopa erinomaisesti sekä 2. Tilanne on samankaltainen useimmissa kehittyneissä valtioissa, joten kyseessä on laajempi – jopa globaali – ongelmakimppu, jota voisimme hyvin kuvata muodikkaalla käsitteellä häijy ongelma (wicked problem), jolla tarkoitetaan erityisen vaikeasti ratkaistavaa ja moniulotteista yhteiskunnallista kysymystä. Tämän kehityksen taustalla on länsimaisen ikärakenteen muutos, monien hoitojen jatkuva kallistuminen ja yleinen talouskriisi.
Mikä on tulevaisuuden SOTE-palvelujen toivottava suunta? Keskeistä on sosiaali- ja terveyspalvelujen painopisteen siirtäminen erilaisten ongelmien ja sairauksien hoidosta niiden ennaltaehkäisemiseen. Tämä edellyttää järjestelmän yksinkertaistamista, eri palvelujen integrointia ja rahoituksen monikanavaisuuden vähentämistä. Asiakkaat tulisi myös nostaa palvelujen keskiöön ja ottaa jopa mukaan niiden kehittämiseen. Kaiken kaikkiaan tarvitaan siis aika suuri ja radikaali muutos, jossa ei vain viilata ja korjata vanhaa vaan luodaan jotain uutta aika lailla puhtaalta pöydältä. Tällainen muutos on kuitenkin helpommin kirjoitettu kuin tehty.
Keski-Suomessa on joka tapauksessa ollut vahva tekemisen ja kehittämisen meininki, joten asioita aiotaan viedä eteenpäin kansallisista ratkaisuista huolimatta, vaikka ne tietysti antavatkin tärkeän ja välttämättömän viitekehyksen tälle toiminalle. Alueellisiin hyvinvointiasemiin siirtyminen olisi varmaankin järkevää, koska sellaisissa voitaisiin huomioida kunkin alueen paikalliset erityispiirteet ja parantaa ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Hyvinvointiasemilla tarvitaan monialaisia kehittämistiimejä, joilla on selkeät vastuut ja valtuudet sekä jatkuvan kehittämisen asenne. Tämän rinnalla kodeissa ja oikeastaan kaikkialla käytettävien digitaalisten palvelujen merkitys kasvaa myös jatkuvasti, joten niitä kannattaa kehittää ennakkoluulottomasti. Sama asenne koskee tietysti myös robotisaatiota, joka parhaimmillaan vapauttaa hoitoalan ammattilaiset yhä enemmän oman asiantuntemuksensa mukaisiin tehtäviin.
Peurunka 3 – seminaarin ”johtaminen sekä kehittäminen ja tutkimus” työpajassa todettiin aivan oikein, että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan pitää olla kiinteässä yhteydessä strategiseen johtamiseen. Keski-Suomessa suunnitellaankin uuden sairaalahankkeen yhteyteen SOTE-palvelujen TKI- ja koulutuskeskusta koordinoimaan tätä toimintaa. On tärkeää ottaa tähän työhön mukaan henkilöstö ja myös asiakkaat, koska käyttäjäkokemuksen systemaattinen hyödyntäminen yhteiskehittämisen hengessä on järkevää ja tärkeää. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on verkostomainen toimintamalli, jossa yhteistyö varsinkin alueellisten toimijoiden – kuten korkeakoulujen – kanssa on tärkeää. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja Jyväskylän yliopistosta löytyy varmasti paljon osaavia ja motivoituneita asiantuntijoita tekemään tällaista yhteistyötä. Verkoston laajentuessa sen ulommille kehille tulee varmasti mukaan myös kansallisia ja kansainvälisiä toimijoita. Tätä kautta on mahdollista liittää koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta SOTE-palvelujärjestelmään paljon nykyistä paremmin. Samalla tehostetaan myös tutkimukseen perustuvaa kehittämistoimintaa.
Hämeenlinnan kaupungin tilaajajohtaja Jukka Lindberg alusti työpajassa Hämeenlinnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaaja-tuottaja –mallista. Kiinnostavassa alustuksessaan hän nosti esille myös SOTE-palveluiden kansainvälisiä vertailukohtia ja historiallista kehitystä. Hänenkin mukaansa muutoksia on pakko tehdä, mutta mieluummin kehittävällä kuin leikkaavalla otteella. Tärkeää on muodostaa hyvä strategia ja sitä tukeva käsikirjoitus, johon on laaja sitoutuminen ja vahva poliittinenkin tuki. Keskustelussa nousi kiinnostavasti esille myös lähinnä saksalaisessa sosiologisessa traditiossa esillä ollut arvorationaalisuuden ja tavoiterationaalisuuden välinen ristiriita, kun hyvinvointialan ihmisiä motivoi arvopohjainen hyvän tekeminen, mutta vaikuttavuuden arviointi perustuu tiukkaan tavoitteellisuuteen. Samalla kuitenkin todettiin, että nämä molemmat näkökulmat on mahdollista yhdistää vaikuttamisen ja vaikuttavuuden käsitteiden kautta. Onneksi näin, koska muuten SOTE-järjestelmän uudistaminen ja koko hyvinvointivaltion pelastaminen olisi hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Kuitenkin nyt on syytä todeta: Eteenpäin kohti ihmiskeskeistä SOTE-järjestelmää!