Piti alkaa tutkimus. Aiottiin haastatella esikoistaan odottavia pareja, löytää heidät neuvoloiden kautta. Saada ymmärrystä vanhempien välisestä yhteistyöstä. Oli tulossa työntäyteinen kevät. Kohtaamisia, töitä, aineistonkeruuta. Avuliaita terveydenhoitajia. Innostuneita odotuksen tunnelmia tulevilla vanhemmilla ja tutkijoilla. Paljon uutta.

Tulikin korona.

Tuli toisenlaista uutta. Aivan uutta, ihan kaikille. Tuli ymmärrys olla kuormittamatta neuvoloita. Tärkeintä on nyt suojella tulevia perheitä. Terveys ensin, tutkimus sitten. ”Kiitos avustanne. Siirrämme tutkimuksen aineistonkeruuta myöhempään ajankohtaan. Palataan asiaan kunhan tilanne tästä rauhoittuu.”

Haastattelumatkat vaihtuivat etätöiksi. Lasten koulu ja varhaiskasvatus muuttivat kotiin. Keittiön pöytään katetaankin koulukirjat, kasa läppäreitä, tabletteja, askarteluvälineet.

On opeteltava puolison työkalenteri, etsittävä päällekkäiset merkinnät ja ruuhkatunnit. Neuvoteltava kullekin työrauhaa. Tehtävä tilanjakosuunnitelma. Etäpalaverit perimmäiseen huoneeseen, kuvistunnin askartelut terassille. Kukaan ei ole vielä joutunut saunaan. Sovittava milloin työhuoneen vaatekaapille saa mennä, jotta kaapin sisältö ei paljastu etäpalaverin taustalle. Mennään päivä ja viikko kerrallaan. Rutiineita ei nyt ehditä luoda.

Tuli aikaa olla yhdessä. Työ- ja koulumatkojen sijaan rauhalliset, yhteiset aamupalat. Ylpeys sivusta seuratusta puolison vetämästä heittäytyvästä etäopetuksesta. Kenenkään kurahanskoja ei tarvitse etsiä eikä sumplailla markettireissuja ja päiväkodista hakuja. Tuli kiitollisuus terveydestä ja omasta perheestä. Siitä että saadaan olla kotona juuri tällä porukalla.

Kyllä tästä yhdessä selvitään. Kotona ja töissä. Tutkitaan sitä vanhempien välistä yhteistyötä sitten myöhemmin. Harjoitellaan nyt ensin itse käytännössä.

 

Kaisa Malinen

 

Kaisa Malinen toimii vastaavana tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa ja Jyväskylän yliopiston ja JAMKin toteuttamassa Yhteisvanhemmuuteen oppimassa -tutkimuksessa.