Uusia kuntoutuksen ratkaisuja tarvitaan kipeästi – vain pieni osa maailman väestöstä kuntoutuspalvelujen piirissä
Kuinka saada laadukasta kuntoutusta? Tämä on kysymys, joka koskettaa tai tulee koskettamaan miljardeja ihmisiä. Samalla se tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää uusia innovaatiota.
Hyödyntämällä digitalisaation mahdollisuuksia kuntoutuskentällä voidaan automatisoida useita kuntoutuksen toimintoja, hajauttaa toimintaa tai vaikka tarjota ammattilaisen tukea yli maiden rajojen ja keksiä uudenlaisia rahoituksellisia ratkaisuja. Toiminnot voivat kohdistua esimerkiksi tuen, neuvonnan ja etäkonsultaation tarjoamiseen, oppimisen demokratisointiin, toimintakyvyn arviointiin tai yksilöllisten apuvälineiden suunnitteluun. Näin voimme myös vahvistaa henkilön omia mahdollisuuksia.
Uusia ratkaisuja tarvitaan kipeästi, sillä vain pieni osa maailman väestöstä pääsee kuntoutuspalvelujen piiriin ja lisäksi tarve kuntoutukseen kasvaa ikääntymisen sekä elintasosairauksien myötä. On esimerkiksi arvioitu, että vuonna 2050 jopa kaksi miljardia ihmistä tarvitsee jonkin apuvälineen. Toimintakyvystä onkin tullut kolmas terveyden ja hyvinvoinnin pilari Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmissä kuolleisuuden ja sairauksien vähentämisen lisäksi. Tällä hetkellä maailmassa on yli miljardi henkilöä, joilla on toimintarajoitteita. Suuri osa heistä ei saa tarvitsemiaan palveluita, vaikka niillä olisi iso merkitys yhdenvertaisen osallistumisen tukemisessa.
YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman kolmas tavoite on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille. Eri maiden kuntoutusjärjestelmien kehittäminen on tärkeä osa tätä tavoitetta, mutta haasteet ovat todella suuret. Muistan keskustelun vuosien takaa erään maan lääninlääkärin kanssa liittyen epilepsian hoitoon: ”Kari-Pekka, ymmärrän täysin tämän tarpeen, mutta kerro minulle, että jos emme pysty edes saamaan riittävää perusterveydenhoitoa alle viisivuotiaille, millä keinoin voisimme priorisoida niin paljon erityisosaamista vaativia palveluja?”
Kuntoutuksen saavutettavuuden keskeinen lähtökohta on moniammatillinen osaaminen ja riittävä määrä koulutettuja ammattilaisia. Suomessa on ehkä maailman eniten kuntoutuksen ammattilaisia suhteessa väkilukuun. Esimerkiksi, fysioterapeutteja suomessa on yli 3000 miljoonaa asukasta kohden, kun monessa maassa määrä on jopa alle 10. Tämä ammattilaisten liian vähäinen määrä on haaste erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien näkökulmasta, sillä heillä/monilla on suuri tarve juuri terveys- ja kuntoutuspalveluille. Haasteet palveluihin pääsyssä johtavat heikompaan terveyteen sekä siihen, että henkilö ei pysty osallistumaan yhdenvertaisesti yhteisönsä ja yhteiskuntansa toimintaan. Tämä kaikki puolestaan lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Vuosikymmenien aikana globaalia kuntoutukseen pääsyn haastetta on pyritty ratkaisemaan monin eri tavoin. Yhteisöpohjainen kuntoutusmalli esimerkiksi korostaa vahvasti perheiden ja lähiyhteisöjen roolia. Tässä mallissa ammattilaiset eivät ole päivittäisessä kuntoutuksessa mukana vaan enemmänkin kouluttavat, arvioivat ja ohjaavat kokonaisuutta. Oma kokemukseni eri maista osoittaa, että yhteisöpohjainen kuntoutusmalli voi olla erittäin tehokas perheiden tai kuntoutusta tarvitsevien motivoinnin kannalta.
Haasteeksi nousevat usein laatutekijät, kuten tiedon ja osaamisen puute, kun ammattilaisia on usein vähän saatavilla. Tämä näkyy asiakkaille vääränä tietona, epärealistisina odotuksina tai vaikka apuvälineen vääränlaisena käyttönä. Samaan aikaan näissä ympäristöissä olisi kuitenkin paljon itseohjautuvuutta ja voimaantumista sekä halua tai valmiutta hyödyntää teknologiaa rohkeasti. Tutkimusta eri malleista kuitenkin tarvitaan ennen kuin potentiaali kyetään täysin hyödyntämään tai rakentamaan systeemitason muutosta.
WHO:lla on parhaillaan menossa globaali kampanja ’Rehabilitation 2030: Call for Action’, jossa kehitetään kuntoutusta osana eri maiden terveysjärjestelmiä. Useat alemman tulotason maat ovat jo tehneet tilannekartoituksen sekä rakentavat kuntoutuksen tulevaisuuden strategiaa. Suomella on kestänyt yli 100 vuotta rakentaa nykyinen kuntoutusjärjestelmä kymmenine tuhansine ammattilaisineen. Kun mallit alkoivat Suomessa kehittyä, meillä ei ollut käytössä älypuhelimia, tekoälyä tai diginatiivia sukupolvea.
Tämä onkin suuri mahdollisuus monille alemman tulotason maille, jotka tarvitsevat edullisia mutta laadukkaista ratkaisuja ja palvelumalleja, ja joissa kuntoutusjärjestelmä on vielä kehittymätön. Onnistuneita esimerkkejä löytyykin jo terveydenhuollosta ja tekoälylääkäreistä lääkkeitä kuljettaviin lennokkeihin. Keskeinen kysymys maille, jotka nyt alkavat toden teolla kehittämään kuntoutusjärjestelmiään, onkin: miltä näyttää kuntoutusjärjestelmä 2020+, jossa hyödynnetään digitalisaation hurjimmatkin mahdollisuudet. Tässä kehitystyössä meidän suomalaisten kuntoutuksen ammattilaisten sekä innovatiivisten, kasvua hakevien yritysten kannattaa olla mukana.
Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että tuotteet ja palvelut vastaavat tarpeeseen sekä löytää liiketoimintamalli, joka kykenee skaalautumaan suurille käyttäjäryhmille. Näistäkin on jo paljon onnistuneita esimerkkejä eri sektoreilta, kuinka köyhimmätkin ihmisryhmät pystyvät hyödyntämään ja maksamaan yrityksille tärkeistä palveluista. Isoin liiketoimintapotentiaali on maailman rikkaimman ja köyhimmän miljardin väliin mahtuvassa viiden miljardin ihmisjoukossa. Näillä markkinoille on luotava edullisia mutta laadukkaita ratkaisuja, on kyse sitten julkisesta tai yksityisestä palvelusta.
Kirjoittaja on Kari-Pekka Murtonen, joka toimii JAMK:ssa Monialaisen kuntoutuksen asiantuntijana. Kari-Pekka on kehittänyt kuntoutuspalveluja Aasiassa ja Itäisessä Afrikassa ja työkokemusta onkin kertynyt noin 20 eri maasta. Kari-Pekka myös koordinoi co-innovation ekosysteemin rakentamista jossa tavoite on lisätä kuntoutukseen pääsyä digitaalisten ja markkinalähtöisten ratkaisujen ja palvelujen avulla kehittyvillä markkinoilla. Mikäli yritystäsi kiinnostaa kansainvälistyminen kuntoutuksen kehittämisen ympärillä, niin ota yhteyttä: kari-pekka.murtonen@jamk.fi