Yhdessä ain, käymme aina rinnakkain – elämään ja yhteisvanhemmuuteen

Tapani Kansan laulamassa Yhdessä ain, käymme aina rinnakkain -laulun kertosäkeessä aikuiset lupaavat pysyä toistensa rinnalla ja yhdessä käydä kohti elämän iloja ja vaikeuksia. Kaikki on voitettavissa, kunhan kuljetaan rinnakkain. Sanat sopivat oivasti kuvaamaan myös yhteisvanhemmuutta, jolla tarkoitetaan puolisoiden keskinäistä yhteistyötä ja yhdessä toimimista lapsen vanhempina. Vauvan odotuksen ja syntymän onni kertautuvat ja huolet puolittuvat, kun vanhemmat ja muut läheiset sopivat sekä jakavat yhdessä vastuuta lapsesta ja perheestä.

Yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan vanhempien tapaa toimia yhdessä vanhempina, jakaa vastuuta lapsen kasvatuksesta, koordinoida ja sopia perheen työnjaosta sekä vanhempien keskinäistä arvostusta tai sen puuttumista (Feinberg 2003). Yhteisvanhemmuus syntyy aikuisten keskinäisestä suhteesta yhteisestä lapsesta huolehtimiseksi. Vanhempien välinen yhteistyösuhde ei ole yhtä kuin parisuhde, vaan laajenee perheen aikuisten vaihteleviksi tavoiksi järjestää perheen arkea ja lapsenhoitoa.

Yhteisvanhemmuus ilmiönä, interventiona ja perheiden arkikäytäntöinä kiinnostaa niin tutkijoita kuin perheiden kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Ensimmäinen suomalainen aihetta käsittelevä tutkimus käynnistyi Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä vuonna 2019. Tutkimuksessa seurataan esikoislapsen vanhempien yhteistyön kehittymistä odotusajasta taaperoikään.

Pariskunnasta vanhempaintiimiksi

Aiemmasta tutkimuksesta tiedämme, että siirtymä pariskunnasta vanhempaintiimiksi onnistuu, kun aikuiset osoittavat arvostusta toistensa vanhemmuuteen (Sheedy & Gambrel 2019), saavat tarvittaessa sosiaalista tukea esimerkiksi isovanhemmilta ja vertaisilta ja pystyvät sopimaan työn ja perheen yhteen sovittamisesta itselleen sopivin perhevapaa- ja lastenhoitojärjestelyin (Poblete & Gee 2018; Schmidt, Schoppe-Sullivan, Frizzo, Piccinini 2019).

Yhteiskunta- ja perherakenteiden muuttuessa ja globaalin Covid19 -viruksen muokatessa elämäntapojamme, tarvitsemme päivitettyä tietoa siitä, mitkä tekijät vaikeuttavat ja toisaalta helpottavat suomalaisten vanhempien keskinäistä yhteistyötä. Yhtä tärkeää on ymmärtää, miten lapsi- ja perhepalvelut voivat tukea aikuisia kasvamaan yhdessä neuvoteltuun vanhemmuuteen.

Äitiys- ja lastenneuvola luotsaa yhteistyöhön

CopaGloba -tutkimuksessa haastattelimme lapsi- ja perhepalveluissa työskenteleviä ammattilaisia ja kysyimme heiltä, miten yhteisvanhemmuuden asiat tulevat esille keskusteluissa perheiden kanssa. Haastateltavat pohtivat vanhempien keskinäistä yhteistyötä ja siihen liittyviä tekijöitä monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat, jotka tapaavat kaikki lasta odottavat perheet, kertoivat ottavansa säännöllisesti puheeksi vanhempien välisen suhteen ja yhteistoiminnan sekä rohkaisevansa molempia vanhempia pohtimaan perheen arkea ja työnjakoa vauvan synnyttyä. Moni terveydenhoitaja kertoi ilahtuneensa siitä, että yhä useammin isä osallistuu neuvolakäynneille.

”Neuvolapuolella [….] perheiden kanssa puhutaan siitä yhteisestä vanhemmuudesta ja arjen kautta tietysti aika paljon se sitten tulee siinä keskustelussa että miten sitä arkea siellä eletään ja millä tavalla niitä asioita yhdessä tehään, ja siihen jo raskausaikana kovasti kannustetaan ja jutellaan niistä asioista […] et minkälaista se vauva perheen arki kenties tulee sitten olemaan ja […] ja kannustetaan löytämään sit molempia vanhempia se oma paikkaansa siinä.” (terveydenhoitaja)

Etäyhteydellä toteutettuihin haastatteluryhmiin osallistui monipuolisesti terveydenhoitajia, perhetyöntekijöitä, varhaiskasvattajia, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja muita lapsiperheiden kanssa työskenteleviä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ja varhaisen tuen työntekijöitä. Haastatteluissa kävi ilmi, että äitiys- ja lastenneuvoloissa vanhempia ohjataan jo raskausaikana ennakoivasti pohtimaan vauvan tuomia muutoksia perheessä. Vauvan synnyttyä neuvolan tai perhekeskuksen kotipalvelu- ja perhetyöntekijät vierailevat tarvittaessa perheen kotona ohjaamassa toimivampaan vauvanhoitoon ja puolisoiden keskinäiseen huomioon ottamiseen, jos vauva-arki ei käynnistykään kuin Strömsössä:

”Se yhteisvanhemmuus on ehkä just sitä et huolehditaan myös siitä omasta puolisosta että et jos on itkunen vauva niin isä ottaa sitä vastuuta ja sanoo että mene sinä [äiti] nukkuu minä lähen tämän kanssa ulkoilemaan. Useesti ku ollaan isyyslomalla ja me käydään siellä, niin siinä pystyy sitä keskustelee just sitä niiku jakamista että jaksetaan sitä yhteistä, koska se vauva-arki on aika sanosinko että se muuttaa ja mullistaa nii paljon. ” (perhetyöntekijä)

Työntekijät avainpaikalla

Työntekijät ovat usein avainpaikalla havaitsemassa niitä mikroskooppisen pieniä kehitysmurtumia, joita suuret murrokset tuovat tullessaan. Yksi tällainen murros on isien yleistyvä ja syvenevä osallisuus lapsen odotuksessa, syntymässä ja lapsen varhaisvuosien vanhemmuudessa.
Yhteisvanhemmuuden ymmärtäminen kaikkien perheiden – ei ainoastaan eroon päätyneiden puolisoiden – asiana, luo uusia mahdollisuuksia myös lapsiperheiden palvelujen tehtäviin ja ammattilaisten keskinäiseen yhteistyöhön.

” Et osotetaan et he on tervetulleita aina koko perheenä mukaan. Se on semmonen tota perus perusajatus siellä, että siihen yhteiseen vanhemmuuteen tuetaan kaikin keinoin että he pystyis sitä muodostamaan ja ylläpitämään heille hyvällä tavalla. Ja me pyritään tukemaan sitä tarvittaessa just kaikkien yhteistyökumppaneitten avulla.” (terveydenhoitaja)

Visiomme on, että CopaGloba -tutkimuksessa ammattilaisilta koottu tieto auttaa osaltaan vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeisiin yhteisvanhemmuuden tukemiseksi suomalaisissa lapsiperheissä. Uskomme, että tutkimus tuottaa tietoa niin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kuin ammattilaistenkin osaamisen kehittämiseksi.

Kirjoittajat:

Marjatta Kekkonen
Erikoistutkija, CopaGloba -projektin tutkija
JAMK /THL

Kaisa Malinen
Vanhempi tutkija
CopaGloba -projektin vastuullinen johtaja
JAMK

Katja Kokkinen
Lehtori, CopaGloba –projektin tutkija
JAMK

CopaGloba -projekti

CopaGloba, Yhteisvanhemmuuteen oppimassa -konsortiotutkimus (2019 -2023) tarkastelee niitä tekijöitä perheessä, lähiverkostoissa ja yhteiskunnassa, jotka vahvistavat tai heikentävät yhteisvanhemmuutta vanhemmuuteen siirtymävaiheessa. Tutkimuksessa kerätään tietoa ensimmäistä lastaan odottavilta perheiltä odotusajalta siihen asti kunnes lapsi täyttää 1,5 vuotta. Suomen osahankkeessa tietoa kootaan myös ammattilaisilta ja vanhempien vertaisryhmistä. Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun johtamassa kansainvälisessä konsortiossa ovat mukana University of Porto Portugalista, Toyo University Japanista.

Englanninkielinen nimi: Learning to coparent: A longitudinal, cross-national study on construction of coparenting in transition to parenthood.

Projektin rahoittaja on Suomen Akatemia.
CopaGloba -projektista lisätietoa

Lähteet

Feinberg, M. E. 2003. The Internal Structure and Ecological Context of Coparenting: A Framework for Research and Intervention. Parenting: Science and Practice, 3, 2, 95-131.

Poblete, A.T. & Gee, C.B. 2018. Partner Support and Grandparent Support as Predictors of Change in Coparenting Quality. J Child Fam Stud, 27, 7, 2295-2304.

Sheedy, A. & Gambrel, L.E. 2019. Coparenting Negotiation During the Transition to Parenthood: A Qualitative Study of Couples’ Experiences as New Parents. The American Journal of Family Therapy, 47, 2, 67-86.

Schmidt, B., Schoppe-Sullivan S.J., Frizzo, G.B. & Piccinini, C.A. 2019. A Qualitative Multiple Case Study of the Division of Labor across the Transition to Parenthood in South-Brazilian Families. Sex Roles 81, 5-6, 272-289.