Kuntien liikuntapaikkarakentamisen sukukupuolivaikutusten arviointiin vaikuttavia muutossuuntia valtionavustamisen näkökulmasta 

Liikuntapaikkarakentamiseen ja sen valtionavustamiseen, kuten kaikkeen viranomaistoimintaan muutenkin, kuuluu tasa-arvon edistämisen velvoite. Miten toteuttaa ja arvioida sitä eri tilanteissa, kun muitakin velvoitteita on? 

Tammikuussa 2022 tasa-arvovaltuutettu antoi lausunnon kysymykseen, oliko Espoon kaupunki toiminut tasa-arvolain vastaisesti, kun se ei viiteen vuoteen ollut toteuttanut ratsastusta tukevaa liikuntapaikkarakentamista. Lausunnon mukaan lakia ei ollut rikottu. Tasa-arvovaltuutettu muistutti kuitenkin kaupunkia, Etelä-Suomen aluehallintovirastoa sekä opetus- ja kulttuuriministeriötä lakiin kirjatusta velvoitteesta edistää tasa-arvoa kaikessa viranomaistoiminnassa. Oli käynyt ilmi, että liikuntapaikkarakentamista koskevia valtionavustuksia valmisteltaessa ei sukupuolivaikutusten arviointia ainakaan järjestelmällisesti ollut tehty. (Tasa-arvovaltuutettu 2022.)  

Valmisteilla olevassa Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirjassa rakentamisen valtionavustuksen ehdoksi esitetään konkreettisesti hankkeen liikuntapoliittista selvitystä, joka pitää sisällään kuvauksen hankkeen vaikutuksista muun muassa liikuntaolosuhteiden tasa-arvoon. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja 2021.) Tasa-arvon edistäminen ei kuitenkaan ole liikuntapolitiikan ainoa tarkoitus. Pelkästään liikuntalaki sisältää kahdeksan tavoitetta ja vielä seitsemän erikseen lueteltua lähtökohtaa.   

Valtionavustaminen vastauksena kuntien erilaisiin tarpeisiin 

Liikuntapaikkarakentamisen valtionavustukset ovat pienimmillään kymmenien tuhansien eurojen suuruisia. Aluehallintoviranomainen tekee päätöksen pienimmistä avustuksista ja opetus- ja kulttuuriministeriö isommista. Viime vuonna raja oli 700 000 euroa. Tulevan liikuntapaikkatarpeen suhteen Suomessa on kaksi todellisuutta. Kasvukeskuksissa uudella rakentamisella täytyy vastata ainakin alueiden eriytymiskehitykseen. Sukupuolten tasa-arvo ei ole itsenäinen kysymys, vaan liittyy kunkin alueen väestöpohjan erilaiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. Suurimmassa osassa kunnista kyse on olosuhteiden pitämisestä yllä vanhenevalle ja vähenevälle väestölle. Eli tyttöjen ja poikien sali- ja jäävuorojen sijaan on katsottava, missä pidetään senioritanssit sekä tasapaino-, voima- ja vesijumpat. Päätökset koskevat sitä, mistä tiloista luovutaan ja missä järjestyksessä ja mitä vielä voidaan pitää yllä. Perääntymisvaiheessa kunnan liikuntapolitiikan johtaminen edellyttää erilaista suuruutta kuin edetessä.  

Liikuntalain mukaan kunta ei edellytyksiä luodessaan toimi markkinoilla. Muotoilusta huolimatta kunnan toimilla on vaikutuksensa kaupalliseen liikuntapalveluiden tuottamiseen. Mitä uudemmasta lajista puhutaan, sitä selvempänä pidetään, että sen harrastamisen ei tarvitse olla ilmaista. Liikunnan liiketoiminta voi olla ensisijainen, ja urheiluseura saatetaan perustaa tukemaan sitä. Uuden yritystoiminnan lisäksi toisaalta myös perinteiset urheiluseurat ovat omaksuneet kaupallisen palvelutoiminnan tarjoamisen logiikkaa.  

Kuntien liikuntapaikkoihin liittyy huomattavaa korjausvelkaa. Sitä ratkaistaan toisinaan korjaamisen sijaan uudishankkeilla, joihin sisältyy tilojen siirtäminen kunnan taseesta usein pitkällä sopimuksella sijoittajan haltuun ja viranomaiselle kuuluvan tasa-arvon edistämisvelvoitteen ulkopuolelle. Vaikutukset ovat kuitenkin kauaskantoisia. 

Lajien tukemista vai ihmisen tukemista 

Osa lajeista on Suomessa huomattavan sukupuolittuneita. Osassa harrastajakunta jakautuu tasaisemmin. Siirtymää on viime aikoina tapahtunut niin, että mieslajeihin on tullut naisia. Toisinpäin ei juurikaan. Tasa-arvonäkökulmasta teknisesti helpointa olisi, jos eri lajeissa sukupuolijakauma olisi sama, mutta näin ei ole. Näkyvimpiä ovat tilanteet, joissa liikuntapaikka on yhden lajin käytössä (moottoriurheilu, ratsastus, ampumaurheilu). Kokonaisuuden kannalta isot tasa-arvovaikutukset voivat silti olla muualla. Jos tasa-arvon edistämistä tarkastellaan panos-tuotos-näkökulmasta, oleellista olisi löytää kohtia, joissa edistäminen olisi edullisinta.   

Kunta voi toteuttaa lain edellyttämiä velvoitteitaan eri työkaluilla. Tasa-arvon kannalta samaan tulokseen voi päästä paitsi tuottamalla palveluja itse myös tarjoamalla liikuntatiloja subventoituun hintaa tai avustamalla seuroja, jotka vuokraavat sopivia tiloja markkinoilta. (ks. esim. Kurki 2018.) Liikuntapolitiikan sukupuolivaikutuksia pitäisikin arvioida paitsi yksittäisen rakennushankkeen osalta myös ja etenkin kokonaisuutena. 

Hyvää tarkoittavat tavoitelausumat käytännön työssä 

Liikuntalaissa on velvoite seurata kuntalaisten liikunta-aktiivisuutta. Siinä on myös viittaus terveydenhuoltolakiin, jonka mukaan pitäisi seurata hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Vuoden 2017 Liikunta ja tasa-arvo-raporttia laatiessa arvioimme, että asia tulee ajankohtaiseksi, kun kuntien hyvinvointityön kannusteeksi suunnitellun ns. HYTE-kertoimen indikaattorit ja niihin perustuva valtionosuuden lisäosa aikanaan vahvistetaan. (Turpeinen & Hakamäki 2018.) Joiltakin kunnilta löytyy laajoja sukupuolivaikutusten arviointeja hallinnonaloittain. Silti monen kunnan laajaankaan hyvinvointikertomukseen ei välttämättä sisälly yhtään sukupuolittain eriteltyä hyvinvointi-indikaattoritietoa – saati, että sitä olisi erikseen liikunnasta. Tietoa joko ei ole, sitä ei löydy tai se ei ole ohjaustietona tarpeellinen. Ladut saadaan ajettua ilmankin. 

Erilaisten selvitysten ja arvioiden määrä valtionavustuksia haettaessa tuskin vähenee. Kun lainsäädäntö edellyttää yleisellä tasolla esitettyihin yleviin päämääriin pyrkimistä, esittelijän ja päätöksentekijän on niitä hakemukselta edellytettävä, ja toisaalta niiden arvioimiseksi on rakennettava kriteeristöjä joihin päätöksen voi perustaa. Käytännön työssä päämääriä joutuu aina suhteuttamaan paitsi resursseihin myös punnitsemaan toisiaan vastaan.  

Kirjoittaja: 

Matti Hakamäki 

erikoissuunnittelija Likes, Jamk 

etunimi.sukunimi@jamk.fi  

Lähteet 

Kurki, K. 2018 Liikunnan seuratuen sukupuolivaikutusten arviointi.  Viitattu 27.4.2022. https://www.hel.fi/static/liitteet/kulttuurin-ja-vapaa-ajan-toimiala/Julkaisut/Liikunnan_seuratuen_sukupuolivaikutusten_arvionti_2018_A4_interactive.pdf 

Liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja (luonnos lausuntokierrokselle) 2021. Valtion liikuntaneuvosto.  

Liikuntalaki 390/2015. Viitattu 27.4.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150390 

Tasa-arvovaltuutettu. 2022. Viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa toteutuu puutteellisesti liikuntapaikkarakentamisessa (TAS 108/2021, annettu 20.1.2022) Viitattu 27.4.2022. https://tasa-arvo.fi/-/viranomaisen-velvollisuus-edistaa-tasa-arvoa-toteutuu-puutteellisesti-liikuntapaikkarakentamisessa-tas-108-2021-annettu-20.1.2022- 

Terveydenhuoltolaki. 2010. Viitattu 27.4.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 

Turpeinen, S. & Hakamäki, M. 2018. Liikunta ja tasa-arvo 2017. Katsaus sukupuolten tasa-arvon nykytilaan liikunta-alalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018.  

Jätä kommentti