Vähensikö pandemia aikuisten liikkumista ja mistä sen voi tietää?
Kun covid-19-pandemia aloitti maaliskuussa 2020 laajamittaisen tosielämän ihmiskokeen, sen vaikutuksista liikkumiskäyttäytymiseen ei luonnollisesti ollut aiempaa tietoa. Miten tutkimuksella pystytään tarttumaan ennakoimattomaan tilanteeseen, miten liikkumista tässä tilanteessa voi tutkia ja kannattaako se edes, jos sosiaaliset kontaktit on kielletty ja liikuntapaikat suljettuna?
Vuonna 2020 alkanut koronapandemia on vaikuttanut monella tavalla ihmisten arkeen. Siihen on vedottu, kun on vaadittu resursseja liikunnan edistämiseen yleisesti tai urheilujärjestöjen ja alan yritysten talouden tukemiseen erityisesti. Liikkumisen määrästä ja sen muutoksista on kahden vuoden aikana kertynyt paitsi edunvalvontaan liittyviä ulostuloja myös eritasoista tilastoaineistoa ja tutkimusjulkaisuja. Niiden perusteella voidaan alkaa arvioida, että viimeiset kaksi vuotta ei ole ollut yhtä ja samaa pandemiaa, vaan kauteen on sisältynyt erilaisia toiminnan rajoittamisen vaiheita ja ihmisten omaa käyttäytymisen muutosta, jonka tulkitsemisessa on syytä olla täsmällinen. Mistä ajanjaksosta tarkkaan ottaen puhutaan? Kuinka pitkäksi vaikutukset voi realistisesti arvioida, keitä ne koskivat, mikä oli niiden mekanismi ja miten vaadittujen toimien ajatellaan tilannetta korjaavan?
Poikkeusoloissa tehtävä tutkimus on siitä hankalaa, että se on tehtävä poikkeusoloissa. Ennalta arvaamattomien tapahtumien tutkimus edellyttää valmistautumista ennalta arvaamattomiin tapahtumiin. Tutkimuksen kannalta ne eivät ole vain harmittava poikkeama suunniteltuun asiainkulkuun vaan myös mahdollisuus saada näkyviin jotain mielenkiintoista. Käyttökelpoisen datan saamisessa oleellista on ajoitus. Osittain kyse on sattumasta, mutta vain osittain: postilakon aikana kysely voi onnistua sähköisesti, mutta aktiivisuusmittarien jakamisessa isolle joukolle on eduksi, jos tutkimus ei ole valtakunnallinen. Isojen tutkimushankkeiden ja seurantojen olemassaolo ylipäätään on välttämätön edellytys sille, että perusteellista tietoa saadaan hankittua nopeasti tarpeen ilmaantuessa.
Asia tuntuu selvältä, kunnes se selvitetään
Luonnon virkistyskäyttö 2020-tutkimuksen ensimmäinen kyselykierros aloitettiin joulukuussa 2019. Viisi seuraavaa osuivat pandemian eri vaiheisiin seuraavan puolentoista vuoden aikana. Ensimmäinen talvikysely ehdittiin tehdä osittain ennen poikkeusoloja ja Uudenmaan sulkua, kun ei ollut oikea aika lähteä mökille. Raportissa spekuloidaan rajoitustoimien ja terveysohjeistuksen vaikutuksista esimerkiksi iäkkäiden ulkoiluharrastuksiin, ja aineistosta voi olettaa valmistuvan lisäanalyysejä. Syksyn 2020 erillisen pandemiakyselyn perusteella ihmiset muuttivat luontokohdekäyttäytymistään: he ajoivat autolla tavanomaista ulkoilupaikkaansa kauemmas. Etenkin naiset vastasivat arvostuksensa luontoa kohtaan lisääntyneen. (Neuvonen, Lankia, Kangas, Koivula, Nieminen, Sepponen, Store, & Tyrväinen 2022.)
Pandemian alkaessa meneillään olleessa Estrogeeni, mikro-RNA:t ja metabolisten toimintahäiriöiden riski (EsmiRs) -tutkimuksessa oli seurattu 50–59-vuotiaiden naisten terveyskäyttäytymistä laajassa pitkittäistutkimuksessa, mikä mahdollisti myös muun muassa persoonallisuuspiirteiden käyttämisen taustamuuttujana. Tilaisuuden koittaessa tutkimukseen lisättiin erilliset seurantakyselyt, joista ensimmäisen vastausaika aloitettiin poikkeusolojen alkamispäivänä ja toisen päätettiin poikkeusolojen päättymispäivänä. Ajoituksella muutos saatiin täsmättyä nimenomaan poikkeusoloihin. Yleisesti terveyskäyttäytyminen heikkeni ja masennusoireet lisääntyivät kevään aikana ja suurin osa vähensi liikkumistaan. Liikkumisen kokonaismäärä ei kuitenkaan muuttunut, mikä tarkoitti, että osa pystyi käyttämään pandemiatilannetta ja esimerkiksi siitä seurannutta etätyömahdollisuutta elämäntapamuutoksen aikaansaamiseen. Persoonallisuuspiirteet selittivät erosta ja muutokseen sopeutumisesta osan. (Kekäläinen, Hietavala, Hakamäki, Sipilä, Laakkonen & Kokko 2021)
Koronapandemian aikaisten liikkumisrajoitusten tuomien muutosten seuraamiseen avautui mahdollisuus myös iäkkäiden ihmisten osalta Aktiivisuuden, terveyden ja toimintakyvyn yhteys hyvinvointiin vanhuudessa – AGNES-tutkimuksessa, jossa tutkitaan aktiivisena vanhenemista. AGNES-tutkimukseen osallistui vuosina 2017–2018 hieman yli tuhat 75-, 80- tai 85-vuotiasta jyväskyläläistä henkilöä. Heistä suurin osa (n=809) vastasi kyselylomakkeeseen pandemian alkuvaiheessa touko- ja kesäkuussa 2020. Koronapandemian aikana iäkkäiden ihmisten elinpiiri pieneni huomattavasti ja koetut mahdollisuudet ulkona liikkumiseen heikkenivät. Itseraportoitu fyysinen aktiivisuus kuitenkin pysyi samana tai jopa lisääntyi. Tulokset siis antoivat viitteitä siitä, että ainakin koronapandemian alkuvaiheessa osa iäkkäistä ihmisistä lisäsi omatoimista liikuntaa, kun muihin kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin osallistuminen ei ollut mahdollista. (Leppä, Karavirta, Rantalainen, Rantakokko, Siltanen, Portegijs & Rantanen 2021.)
Tutkimuksella kiinni tosielämän ihmiskokeeseen
Liikkumisvaikutusten tutkiminen antaa poikkeusoloista monipuolisemman kuvan kuin ennalta olettaisi. Pandemian eri vaiheisiin on liittynyt rajoitteita, jotka ovat vähentäneet liikkumista esimerkiksi poistamalla päivästä työmatkoja ja sulkemalla liikuntapaikkoja. Arjen rakentuminen uusiksi on silti antanut monelle tilaa ja aikaa tehdä omia valintoja.
Poikkeusolot ovat siis tuoneet tutkimukseen tosielämän laajamittaisen ”ihmiskokeen”. Arvaamattoman tutkiminen on kuitenkin käytännössä onnistunut usein vain sellaisissa tutkimuksissa, jotka on suunniteltu ja aloitettu ennen tietotarpeen ilmaantumista ja joiden asetelmaa on onnistuttu muuttamaan vastaamaan tämän ihmiskokeen vaikutuksia. Vaikka soveltava tutkimus pyrkii lähtökohtaisesti vastaamaan ajankohtaiseen tietotarpeeseen, se vaatii kuitenkin vahvan perustan, jota on myöhäistä alkaa rakentaa siinä vaiheessa, kun tietoa jo tarvitaan.
Tällä hetkellä pandemiaa on eletty reilut kaksi vuotta. Vaikka tähän tilanteeseen ei kukaan pystynyt varautumaan, siihen on reagoitu nopeasti ja sen vaikutukset tutkimustoimintaan näkyvät paitsi tutkimusaiheissa, myös asetelmissa, menetelmissä ja toimintatavoissa. Etäyhteyksillä toteutettu yhteistyö on arkipäivää ja digitaaliset välineet ja alustat tukevat tutkimuksen toteutusta. Tällä saattaa olla merkittävä vaikutus myös kansainvälisen tutkimusyhteistyön edistymiseen. Aika näyttää.
Lähteet
Kekäläinen, T., Hietavala, E.-M., Hakamäki, M., Sipilä, S., Laakkonen E.K., Kokko, K. 2021. Personality Traits and Changes in Health Behaviors and Depressive Symptoms during the COVID-19 Pandemic: A Longitudinal Analysis from Pre-pandemic to Onset and End of the Initial Emergency Conditions in Finland. International Journal of Environmental Research and Public Health 2021, 18, 7732. Viitattu 21.6.2022. https://doi.org/10.3390/ijerph18157732
Leppä, H., Karavirta, L., Rantalainen, T., Rantakokko, M., Siltanen, S., Portegijs, E., & Rantanen, T. 2021. Use of walking modifications, perceived walking difficulty and changes in outdoor mobility among community-dwelling older people during COVID-19 restrictions. Aging Clinical and Experimental Research, 33(10), 2909-2916.
Neuvonen, M., Lankia, T., Kangas, K., Koivula, J., Nieminen, M., Sepponen, A.-M., Store, R. & Tyrväinen, L. 2022. Luonnon virkistyskäyttö 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 41/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki.
Kirjoittajat
Matti Hakamäki erikoissuunnittelija Likes, Jamk
Heidi Leppä, ohjelmakoordinaattori Likes, Jamk
Merja Rantakokko, johtava tutkija Kuntoutusinstituutti, Jamk