Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kuvaviestintä hanketyössä

Hankkeiden, projektien ja ohjelmien viestimisessä pelkän tekstin ja kaavioiden tuottaminen raportteihin ei nykyään yleensä riitä. Tarvitaan kuvia. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävissä hankkeissa, ja mitäpä muita olisikaan, kuvittaminen on välillä tasapainoilua ristiriitaisten tavoitteiden ja moninaisten tulkintojen kanssa.  

Edistämishankkeiden kuvittamisessa valintaa tehdään kahden pääperiaatteen välillä: Voidaan pyrkiä informatiivisuuteen, maailman kuvaamiseen sellaisena kuin se on tai millaisena se hankkeen piirissä nähdään. Tulosta voidaan kuitenkin arvostella sillä perusteella, että kuvasto toistaa kaavamaisia yleistyksiä ja siten vahvistaa joko stereotypioita tai olemassa olevia valta-asemia. Toinen vaihtoehto on pyrkiä irrottautumaan vallitsevasta käsityksestä ja rakentaa jonkinlaista toivottua todellisuutta. Edistyksellisessä kielipelissä sitä sanotaan normien haastamiseksi tai purkamiseksi. Parhaimmillaan tulos näyttää raikkaalta ja kömpelöimmillään naiivilta.  

Autenttisuutta ja osoittelevuutta 

Moninaisuutta ja kaikkien mukaan ottamista korostavassa viestinnässä kuvastolla pyritään usein osoittamaan, että ainakaan ilmeisimpiä vähemmistöjä ei ole unohdettu. Yhdenvertaisuuslaissa listataan 13 erikseen nimettyä kiellettyä syrjintäperustetta ja vielä ”muu henkilöön liittyvä syy” (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 8 §). Jokaisen ryhmän huomioiminen tarkoittaisi isoa määrää ryhmäkuvia. Lisäksi se, että ominaisuuden pitää olla kuvassa selvästi erottuva, tekee kuvituksesta helposti yksiulotteista ja alleviivaavaa. Kuvassa olevista ihmisistä tulee yhden näkyvän ominaisuuden kantajia, ja katsojalle on selvää, miksi heidät on laskelmoitu katseiden kohteiksi. Vahvasti sukupuolittuneen opintolinjan tai yhdenmukaisen harrastusryhmän ainokainen voikin arvata, että hänet tarvitaan kuvitukseksi. Toisaalta edelleen joskus käy niin, että kaikki jonkun alan asiantuntijat ja osaajat ovat sattumalta samaa sukupuolta. Sellaisesta symposiumista tasa-arvon välittäminen on kuvaviestijällekin tekemätön paikka. 

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tasa-arvoyksikkö on laatinut käyttökelpoisen vinkkilistan, mitä sukupuolitietoisessa kuvaviestinnässä kannattaa ottaa huomioon. Ohjeet eivät ole kaavamaisia kieltoja tai käskyjä vaan neuvoja, joiden avulla on ainakin helpompi olla tietoinen, millaista viestiä on lähettämässä. THL ohjeistaa, että kuvakerronnan tapojen rikkominen ei välttämättä aina ole tarpeen, kunhan tiedostaa, mihin kuvalla haluaa vaikuttaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.) Käytännössä hankekuvastoa tulee verrattua myös referenssitapauksiin. Niiden perusteella havaitsee aika nopeasti kuvaamisen käytänteitä eli toistuvia ratkaisuja siihen, miten moninaisuutta esitetään. On sitten oma valintansa, toimiiko samoin vai onko resursseja kehitellä uutta. 

Miten muut ovat ongelmaa ratkaisseet? 

Liikkuva koulu -ohjelman toteutuksessa oli tarve kuvittaa julkaisuja ja viestejä lasten kuvilla. Ohjelman kärkihankevaiheen raportissa kerrottiin, että ohjelma kiinnitti huomiota kuvituksen sukupuolitietoisuuteen. Periaatteena oli ainakin se, että ohjelman kuvissa verkossa, materiaaleissa ja oppaissa sekä tytöt että pojat esitetään aktiivisina toimijoina, toiminnan subjekteina. Kuvaaminen koulussa ja alaikäisten kuvien julkaiseminen ylipäätään edellyttää lupia, suostumuksia ja neuvotteluja sekä tietoisuutta siitä, mitä viestitään ja miten kuvia katsotaan. Kuvaaminen kouluissa ei ollut ongelmatonta. Joissakin kuvauksissa yksikään poika ei suostunut kuvattavaksi. Vastaavasti tytöillä oli tarkkoja käsityksiä, millaisina he haluavat kuvissa näkyä. Nämä vaikuttavat siihen, millaisia kuvia hanketyössä on ollut ylipäätään käytettävissä. (Aira, Blom, Hakamäki, Hakonen, Havas, Inkinen, Korhonen, Kujala, Kämppi, Laine, Lehtonen, Moilanen, Naukkarinen, Söderman, Tammelin & Turpeinen 2019, 72–73.)  

Yksi tapa välttää neuvottelua kuvattavien kanssa on piirtäminen. Sillä maailman saa näyttämään halutulta. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin piirretyssä kansikuvassa käytettiin myös roolien kääntämistä. Nuori nainen on pukeutunut luokassa työhaalariin, ja hänellä on pulpetilla jakoavain. Nuorella miehellä on kaulalla stetoskooppi. Ruskealla tytöllä on Advanced Physics -kirja. Porukan ainoa läppäri on hijabia käyttävällä tytöllä. Takapulpetin niittitakkinen skinhead joko kutoo tai neuloo puikoilla – riippuu murrealueesta. (Pekkarinen & Myllyniemi 2017.) Ks. kansikuva esim. https://tiedekirja.fi/fi/opin-polut-ja-pientareet. 

Lapsiasiavaltuutetun toimisto on viestinnässään ollut tarkka siinä, että kuvissa on tyttöjä ja poikia, eri värisiä lapsia ja myös vammaisia lapsia. Iso osa kuvista on otettu sellaisesta kulmasta, että henkilöä ei voi tunnistaa. Harjaantumattomalle silmälle myöskään kuvassa olevan henkilön sukupuoli ei ole välttämättä ilmeinen. Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksessa 2021 yhdenvertaisuusteemainen kuvitus järjestyi luontevasti siten, että käytettiin lasten piirustuksia. (Pekkarinen & Mettinen 2022.) Lasten rooliin kuuluu, että he vielä piirtävät, aikuisten rooliin yleensä ei. Etenkin pienten lasten piirtämät pääjalkaiset on helppo nähdä sukupuolittuneen kuvaamisen konventioista vapaina. 

Niin on jos siltä näyttää 

Likes on tehnyt reilun vuosikymmenen aikana neljä opetus- ja kulttuuriministeriön sarjassa julkaistua liikunnan tasa-arvo aiheista raporttia. Varhaisimmassa, eli vuoden 2011 julkaisussa sukupuolen esittäminen oli ratkaistu niin, että kannessa oli tarkkaan rajattu kuva kahden henkilön jaloista, toisella oli taito- ja toisella jääkiekkoluistimet. (Turpeinen, Kankaanpää, Jaako & Hakamäki 2011.) Vuonna 2014 ilmestyneessä hyvien käytäntöjen raportissa oli kuva yhteistä potkukelkkaa työntävistä lapsista, joista pienemmällä ja pitkähiuksisemmalla on vaatetuksessa pinkkejä yksityiskohtia (Hokka 2014). Jälkikäteen arvioiden kuvavalinnat toistivat tasa-arvolain tapaa jakaa sukupuolet miehiin ja naisiin (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986). Vuoden 2018 tasa-arvojulkaisun kansikuvassa oli rajaus lumilautailevan lapsen kolhompiin jalkineisiin ja maastohiihtäjän sirompiin punaisiin Alpina-monoihin (Turpeinen & Hakamäki 2018). Aiempaan kuvitukseen tutustunut lukija saattoi kuvasta tehdä tai olla tekemättä sukupuoliolettaman. Viimeisimmän, vuonna 2022 ilmestyneen liikunnan tasa-arvojulkaisun visuaaliseen ilmeeseen ei kuulunut kuvia enää ollenkaan. Näkyväksi tekevästä kuvaviestinnästä palattiin näkymättömään, eikä voitu tehdä virheitäkään.  

Lähteet 

Aira, A., Blom, A., Hakamäki, M., Hakonen, H., Havas, E., Inkinen, V., Korhonen, N., Kujala, J., Kämppi, K., Laine, K., Lehtonen, K., Moilanen, N., Naukkarinen, K., Söderman, J., Tammelin, T. & Turpeinen S. 2019. Valtakunnallinen verkosto koulujen toiminnan tukena Liikkuva koulu -ohjelman kehittyminen ja kärkihankkeen toteutus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 355. 

Hokka, L. 2014. Miesten ja naisten tasa-arvon edistäminen liikuntapolitiikassa. Hyviä käytäntöjä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:9. Viitattu 5.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75225 

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986. Viitattu 5.10.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tasa-arvolaki 

Pekkarinen, E. & Mettinen K. (toim.) 2022. Yhdenvertaisuus pandemian ajassa Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2021. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2022:6. Viitattu 5.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164130/LAV%20Vuosikertomus%202021%20suomi%20final%20e.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) 2017. Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 200.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Sukupuolitietoinen viestintä. Viitattu 5.10.2022. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/sukupuolitietoinen-viestinta#vinkkeja%20kuvaviestintaan    

Turpeinen, S., Jaako, J., Kankaanpää, A & Hakamäki, M. 2011. Liikunnan tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Viitattu 5.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75383 

Turpeinen, S. & Hakamäki, M. (toim.) 2018 Liikunta ja tasa-arvo 2017. Katsaus sukupuolten tasa-arvon nykytilaan liikunta-alalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:6. Viitattu 5.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160521/OKM_6_2018.pdf 

Yhdenvertaisuuslaki. 1325/2014. Viitattu 5.10.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuuslaki 

Kirjoittaja

Matti Hakamäki, erikoissuunnittelija
Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 
etunimi.sukunimi@jamk.fi  

Kuva

Matti Hakamäki