Virtuaaliset ryhmähaastattelut kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tietotarpeiden tiedonkeruun välineenä
Koronavirus iski keväällä 2020 yllättäen ja muutti työn tekemisen tavat. Teknologian ja digivalmiuden ansiosta tutkimustoiminta kuitenkin jatkui. Tiedonkeruun siirtymisessä verkkoon koettiin ja opittiin paljon.
Esittelemme kokemuksiamme huhti-toukokuussa 2020 toteutuneista virtuaalisista ryhmähaastatteluista, jotka toteutettiin osana REcorDI-hanketta. Hankkeen tarkoituksena on kehittää monialaisen kuntoutuksen soveltavaa tutkimustoimintaa (Rantakokko, Sipari, Paltamaa, Malinen, Korniloff, Harra, Vänskä ja Lehtonen 2019). Osana hankkeen toimenpiteitä halusimme selvittää kuntoutustyötä tekeviltä, kuntoutujilta ja heidän läheisiltään käsityksiä kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tietotarpeista. Suunnittelimme fokusryhmähaastattelujen toteuttamisen keväällä 2020. Sitten tuli se korona.
Muuttuneessa tilanteessa meillä oli oikeastaan neljä eri vaihtoehtoa: siirtää haastattelut syksyyn 2020, toteuttaa ne etänä, jättää haastattelut toteuttamatta, taikka korvata ne jollain toisella aineistonkeruumenetelmällä. Tutustuttuamme aikaisempiin tutkimuksiin etäyhteydellä toteutuvasta aineistonkeruusta (esim. Archibald, Ambagtsheer, Mavourneen ja Lawless 2019; Salmons 2012; Klein, Tellefsen ja Herskovitz 2007), päätimme toteuttaa fokusryhmähaastattelut virtuaalisesti käyttämällä Zoom -sovellusta. Päätimme myös kerätä osallistujien näkemyksiä haastatteluiden toteuttamisesta etäyhteydellä. Ryhmähaastatteluja toteutettiin yhteensä yhdeksän: Jyvässeudulla neljä ja pääkaupunkiseudulla viisi. Osallistujat työskentelivät eri ammateissa ja organisaatioissa, mukana oli myös kuntoutujia ja heidän läheisiään.
Etähaastattelujen suunnittelu varmistaa yhtenäisen toteutuksen
Kuntoutuksen ammattilaisten ja kuntoutujien näkemyksiä selvittävien haastattelujen sisällöllisen suunnittelun lisäksi käytännön toteutusta edelsi suunnitteluprosessi, jossa valmisteltiin niiden tekninen toteutus. Etähaastattelut toteutettiin kaikki samalla tavalla. Aluksi kerrottiin haastattelujen tavoitteesta ja sovittiin luottamuksellisuudesta sekä keskustelusäännöistä. Tämän jälkeen käytiin läpi teknisen sovelluksen ominaisuudet, kuten mikrofonin, kameran ja chatin käyttö. Toteutuksesta vastasi kaksi haastattelijaa, joista toisella oli sisällöllinen ja toisella tekninen päävastuu. Molemmat esittivät myös kysymyksiä ja fasilitoivat ryhmän keskustelua.
Ryhmähaastattelun tavoitteena on tuottaa keskustelua haastateltavien kesken, ei vain haastattelijan ja haastateltavan välille kahdensuuntaisesti. Asiasta mainittiin haastattelujen aluksi ja osallistujia kannustettiin kommentoimaan sekä pohtimaan keskustelussa esiinnousseita asioita. Usein näin tapahtuikin. Toisaalta osassa haastatteluista oli myös osioita, joiden aikana haastateltavat käyttivät yksilöpuheenvuoroja ja vastasivat ryhmälle esitettyyn kysymykseen. Tätä tapahtuu myös kasvotusten toteutetussa haastattelussa, joten tämä ei ole virtuaaliryhmille erityinen ominaisuus. Tiedonmuodostus tapahtuu haastattelun kontekstissa: kukin tiedontuottaja ottaa kantaa aiemmin esille nostettuihin asioihin tai avaa kokonaan uusia teemoja. Eräs haastateltava kommentoi yhteistä tiedonmuodostamista ja ryhmähaastatteluun osallistumista sanoen:
”Ensin tuntuu ettei ole mitään sanottavaa, jännä huomata miten niitä asioita tulee mieleen, kun tässä kuuntelee toisia”.
Hiljaiset hetket kuuluvat etäkeskusteluun
Kuten kaikessa vuorovaikutuksessa on myös haastattelussa non-verbaalilla viestinnällä suuri merkitys verbaalin viestinnän ohella. (Hirsjärvi & Hurme 2015). Silti sovimme, että haastateltavat pitävät kameran auki vain haastattelun aluksi esittelykierroksen ajan, koska riski verkkoyhteyden laadun heikkenemisestä kasvaa useamman kameran ollessa päällä.
Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen puuttuminen vaikutti etenkin siihen, että haastattelussa oli hiljaisia hetkiä ja taukoja, joita myöskään fasilitaattori ei voinut puheellaan täyttää, jotta ei samalla tullut tukahduttaneeksi puheenvuoropyyntöjä. Haastattelutilanteissa tavoittelimme mahdollisimman luonnollista keskustelutilannetta, joten puheenvuoron sai halutessaan avaamalla mikrofonin, ilman muodollista puheenvuoropyyntöä Osallistujien oli mahdollista myös pyytää puheenvuoroa osoittamalla tämä ‘virtuaalikädellä’.
Ennakkoon mietimme missä määrin haastattelutilanteessa joudutaan ohjaamaan keskustelua siten, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Ryhmätilanteen ja osallistumisen moderointi on osa myös kasvokkain tapahtuvaa ryhmätilannetta (Eskola & Suoranta 2000). Kasvotusten fasilitaattori voi virtuaalitilannetta hienovaraisemmin kannustaa osallistujia kertomaan mielipiteensä, esimerkiksi kannustamaan puheenvuoroon katsekontaktilla. Virtuaalihaastattelussa tämä tapahtuu suoremmin, esimerkiksi pyytämällä nimellä osallistujia osallistumaan keskusteluun.
Joissakin haastatteluissa oli hiljaisia hetkiä. Se, kuinka pitkän hiljaisuuden kukin meistä sietää kokematta oloansa epämukavaksi, vaihtelee. Yksi informanteista myös kommentoi, että olisi toivonut haastattelun toteutuvan siten, että fasilitaattori jakaisi puheenvuoroja vuorotellen osallistujille hiljaisuuksien ja taukojen välttämiseksi. Tässä haastattelussa emme halunneet soveltaa näin strukturoitua lähestymistapaa.
Tutkijoiden näkökulmasta oli jopa hieman yllättävääkin, miten mutkattomasti etähaastattelut onnistuivat ja toimivat yhteisen tiedonmuodostamisen välineenä: teknologia ja digitaaliset viestintävälineet ovat niin keskeinen osa ihmisten eri elämänalueita työssä ja vapaa-ajalla, että olemme jo varsin tottuneita niiden käyttämiseen. Toisaalta haastatteluun osallistumisessa tapahtuu aina valikoitumista, ja näissä tapauksissa haastatteluihin valikoitui teknologian suhteen omaan osaamiseensa luottavia henkilöitä.
Haastateltavien kokemukset haastatteluista
Kartoitimme haastateltavilta myös heidän kokemuksiaan etähaastatteluista keräämällä haastatteluiden jälkeen nimettöminä kommentteja sähköiselle kirjoitusalustalle (Jamboard). Moni toi esille etätoteutuksen käytännöllisyyteen, kuten aikaan ja fyysiseen paikkaan liittyvät tekijät. Useampi osallistuja kertoi, ettei todennäköisesti olisi pystynyt osallistumaan, mikäli haastattelu olisi ollut tiettynä kellonaikana oman työpaikan ulkopuolella. Etäosallistuminen on helppoa ja vaivatonta, jos käytössä on internetyhteys ja tietokone tai älypuhelin.
Osallistujat kokivat kuvayhteyden puuttumisen eri tavoin. Kommenteissa mainittiin erityisesti, että kuvayhteys oli tärkeä haastattelun alussa olleiden esittelyjen aikana. Se loi luottamusta ja avoimuutta ryhmätilanteeseen. Haastatteluun osallistuneet eivät pitäneet kameraa auki haastattelun aikana. Yhtäältä tätä pidettiin huonona: osa kommentoi, että olisi kaivannut kasvojen, ilmeiden ja eleiden näkemistä keskustelun aikana. Toisaalta joillekin se, ettei omaa kameraa tarvinnut pitää päällä oli helpotus ja vähensi jännitystä. Jotkut osallistujista kokivat keskustelun jatkamisen ja ajatusten jakamisen jopa sujuvammaksi kuin kasvokkain tapahtuvissa ryhmätilanteissa. Kuvassa on yhden haastatteluun osallistuneiden kommentteja etähaastattelun toimivuudesta.
Etähaastattelut pandemian vaikutusten hallintastrategiana
Etähaastattelujen fasilitoimiseen tarvitaan erityisesti etäteknologian hallintaan liittyvää osaamista. Kokemuksemme mukaan etähaastattelut toteutuivat hyvin ja keskustelu oli moniäänistä. Sekä osallistujien että fasilitaattoreiden kokemukset puoltavat etähaastatteluita hyvänä vaihtoehtona laadullisen aineiston keräämiseksi ja tapana hallita pandemian vaikutuksia tutkimuksen toteutuksessa (Sy, O’Leary, Nagraj, El-Awaisi, O’Carroll ja Xyrichis 2020).
Etätoteutuksen myönteisenä puolena on erityisesti osallistumisen helppous paikasta riippumatta ja matkustamiseen kuluvan ajan säästyminen sekä ekologisuus. Etätoteutuksen heikkoutena on osallistujien valikoituminen teknologialaitteiden ja -sovellusten hallintaosaamisen suhteen. Etätoteutus karsii osallistujista ne, joilla ei ole soveltuvia laitteita, eivät osaa tai eivät halua käyttää teknologisia sovelluksia ja laitteita.
Kirjoittajat
Mia Tammelin
Yliopettaja
JAMK, Hyvinvointiyksikkö
Eija Janhunen
Projektiasiantuntija
JAMK, Hyvinvointiyksikkö
Nea Vänskä
Lehtori
Metropolia ammattikorkeakoulu
Merja Rantakokko
Johtava tutkija
JAMK, Hyvinvointiyksikkö
REcoRDI-hanke
REcoRDI (Platform ecosystem for strengthening of RDI activities in multidisciplinary rehabilitation) -hanketta. REcoRDI–hanke tuottaa tietoa kuntoutuksen soveltavasta tutkimustoiminnasta eri näkökulmin. Hankkeessa kartoitetaan tutkijoiden, asiakastyötä tekevien, kehittäjien ja muiden asiantuntijoiden sekä kuntoutujien käsityksiä monialaisen kuntoutuksen tutkimuksesta sekä tietotarpeista. Lisäksi hankkeessa vahvistetaan kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen toimijaverkostoa ja yhteistyötä.
Lähteet
Archibald M.M., Ambagtsheer, R.C, Mavourneen G.C. & Lawless, M. 2019. Using Zoom Videoconferencing for Qualitative Data Collection: Perceptions and Experiences of Researchers and Participants.
International journal of qualitative methods; 18(1). Doi:10.1177/1609406919874596.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2015. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Klein,E.E., Tellefsen T, Herskovitz, P. 2007. The use of group support systems in focus groups: Information technology meets qualitative research Computers in Human Behavior 23(5), 2113-2132. DOI:10.1016/j.chb.2006.02.007.
Rantakokko M., Sipari S., Paltamaa J., Malinen K., Korniloff K., Harra T., Vänskä N., Lehtonen K. 2019. REcoRDI. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 2019;42(3): 44-48.
Sy, M., O’Leary N., Nagraj S., El-Awaisi, A., O’Carroll, V. & Xyrichis, A. 2020. Doing interprofessional research in the COVID-19 era: a discussion paper, Journal of Interprofessional Care, 34:5, 600-606, DOI: 10.1080/13561820.2020.1791808.
Salmons, J. 2012. Designing and Conducting Research with Online Interviews. Teoksessa J. Salmons: Cases in Online Interview Research (1-30). Thousand Oaks, CA: SAGE Publications, Inc. DOI: 10.4135/9781506335155.