Uimataidon oppimisesta kuntouintiin ja kuntoutukseen

JAMK ja Likes ovat tehneet aiesopimuksen toimintojen yhdistämisestä 1.1.2022 mennessä. Selvitykset yhteisistä toiminnoista ovat käynnissä, mutta yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy jo lukuisia, liittyen laajasti hyvinvointiin ja aktiiviseen elämäntapaan. Yhteistyön paikkoja löytyy myös yllättävistä kokonaisuuksista, uimataidon oppimisesta aina vesiliikuntaan, kuntouintiin ja kuntoutukseen saakka.  

Uimataito on kansalaistaito 

Likes on tutkinut suomalaisten uimataitoa 1990-luvun lopulta alkaen. Pääpaino on ollut kuudesluokkalaisten uimataidon ja koulujen uimaopetuksen tilan kartoittamisessa. Raporteissa on ollut myös vaihtuvia erityisteemoja.  

Uimisen on sanottu olevan ainoa nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa mainittava laji. Tarkkaan ottaen uimista ei kouluissa opeteta urheilulajina. Tarkoitus on oppia liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä. Nämä ovat niin sanottuja elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja.  

Kuudesluokkalaisista noin kolme neljästä osaa uida niin hyvin, että täyttää uimataidon pohjoismaisen määritelmän. Se tarkoittaa käytännössä 200 metrin uimataitoa. Suurimmalla osalla jäljelle jäävästä neljänneksestäkin on jonkinlainen uimataito. Uimaan lapset oppivat vanhempien kanssa, uimakouluissa ja koulujen uimaopetuksessa. Yhä useampi on käynyt myös vauva- ja perheuinnit. (Rajala & Kankaanpää 2011, Hakamäki & Kallio 2016.) 

Kaikissa kunnissa uimaopetusta ei ainakaan kaikilla luokka-asteilla ole. Resursseja käytetään paikallisesti päätetyn tärkeysjärjestyksen mukaan. Tehokkaalla uimaopetusjärjestelmällä kunnan kuudesluokkalaisista 90–95 prosenttia on saatu täysin uimataitoisiksi. (Hakamäki & Kallio 2016.) 

Viime vuosina uimataidon alueellisiin eroihin on vaikuttanut myös se, että maahan on muuttanut väestöä maista, joissa uimataito ei ole tärkeysjärjestyksessä kärjessä. Taidon opettamiseen koulussa tarvitaan voimavaroja. Lisäksi viesti uimataidon tärkeydestä ja vesiturvallisuudesta suomalaisessa kulttuurissa ja ympäristössä pitäisi pystyä välittämään myös vanhemmille, joiden elinympäristö on ollut toinen. (Hakamäki & Kallio 2016.) 

Uimataito yhteiskunnallisena kysymyksenä 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamista Aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyistä käy ilmi, että uimataitoa ei ole aina katsottu Suomessakaan keskeiseksi. Taito on sitä yleisempi mitä nuoremmasta, koulutetummasta ja kaupunkilaisemmasta on kyse. Yhteiskunnallinen muutos näkyy etenkin naisten uimataidon paranemisena. Uimataitoa on edistetty paljolti vesiturvallisuuden nimissä ja hukkumisen estämistarkoituksessa.  

Uimataidon kattavuuteen on vaikuttanut se, että hyvinvointiyhteiskunnassa alettiin nähdä tärkeäksi rakentaa uimahalleja. Likesinkin hetkellisesti ylläpitämä Jyväskylän uimahalli oli valmistuessaan vuonna 1955 ensimmäisiä kunnallisia, yleiseen käyttöön tarkoitettuja laitoksia. Kuntouinti uimahallien käyttö- ja rakentamistarkoituksena eteni etenkin seuraavina vuosikymmeninä. Vuonna 2021 liikuntapaikkatietokanta Lipas tunnistaa 388 uimahallia. Niiden kunnostaminen ja ylläpito on omistajilleen iso liikunta- ja terveyspoliittinen valinta. (Lipas-tietokanta 2021.) 

Vesiliikuntaa terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi 

Kuntouinti, ja sen rinnalla vesijuoksu, säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen liikuntamuotona erityisesti aikuisväestössä (Pääkkönen & Hanifi 2011). Vesiliikunta on erityisen hyvä silloin, jos maalla liikkuminen on haasteellista esimerkiksi ylipainon, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien tai vammojen takia. Vedessä liikkuminen soveltuu hyvin nivelvaivoista kärsiville, sillä veden kannattelu poistaa painon niveliltä ja mahdollistaa usein laajemmat liikeradat kuin kuivalla maalla (Becker 2009).  

Vesiliikuntaa ja allasterapiaa hyödynnetäänkin laajasti kuntoutuksessa. Useissa Käypä hoito-suosituksissa esitetään altaassa tapahtuvaa harjoittelua vaihtoehdoksi ns. kuivan maan harjoittelulle (Liikunta 2016).  

Harva veteen perehtymätön miettii sitä, kuinka paljon ainoastaan veteen meno ja siellä oleskelu saavat välittömiä vaikutuksia kehon toimintoihin. Kaikki tiedämme kokemuksesta kuinka rentouttavaa ja mukavaa vedessä oleminen on, mutta se, miten sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnot muuttuvat, miten vedenpaine vaikuttaa aivojemme ja hermojemme toimintaan sekä miten lihakset vedessä ollessamme toimivat, ei olekaan itsestään selvää. 

Fysioterapiassa vedessä tapahtuvassa harjoittelussa pyritään huomioimaan ja hyödyntämään veden ominaisuuksia tehokkaasti. Veden painoa keventävän nosteen lisäksi allasterapiaan erikoistunut terapeutti osaa ottaa huomioon veden syvyyden, lämpötilan, tiheyden, virtaukset ja pyörteet, miettiessään tarkoituksenmukaisia harjoitteita kuntoutujalle. Uinnin ja vesijuoksun lisäksi kuntoutukseen on kehiteltykin erilaisia terapeuttisia menetelmiä, joissa veden ominaisuuksia pyritään hyödyntämään tietyn fyysisen ominaisuuden harjoittamiseen. Tällaisia ovat mm. vartalon hallintaa, voimaa ja tasapainoa kehittävä, erityisuinninopetuksesta edelleen kehitetty Halliwick-metodi, lihasvoimaa lisäävä Bad Ragaz ring -metodi (BRRM) tai tasapainoon ja hengitykseen pohjautuva Ai Chi -menetelmä. (Becker 2009; Brody & Geigle 2009).  

Altaassa tapahtuvaa harjoittelua on hyödynnetty myös jo pitkään urheilijoiden vammakuntoutuksessa sekä palautumisessa. Vesiympäristö mahdollistaa turvallisen tavan harjoitella muun muassa alaraajavammojen jälkeen. Lisäksi kylmäaltaita käytetään suorituksista palautumisessa. (Becker 2009; Brody & Geigle 2009.) 

Jyväskylän ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutuksessa vedessä tapahtuvaa harjoittelua ja veden terapeuttista käyttöä on ollut mahdollista opiskella vapaavalintaisella opintojaksolla, joskin opintojakso ei tällä hetkellä ole tarjonnassa. JAMKin ja LIKESin tuleva yhteistyö lisää mahdollisuuksia kehittää vesiliikuntaa hyödyntäviä interventioita kuntoutumisen tueksi sekä yleisesti liikunta-aktiivisuuden edistämiseksi, kaikille väestöryhmille.   

Lähteet 

Becker, B. 2009. Aquatic Therapy: Scientific Foundations and Clinical Rehabilitation Applications. The American Academy of Physical Medicine and Rehabilitation 1, 859-872. DOI: 10.1016/j.pmrj.2009.05.017. 

Brody, L. & Geigle, P. 2009. Aquatic Exercise for Rehabilitation and Training. Human Kinetics.  

Hakamäki, M. & Kallio, J. 2016. Kuudesluokkalaisten uimataito Suomessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 323. https://www.likes.fi//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/2020/03/2575-likes_uimataitoesite_210x210_web_01.pdf 

Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Päivitetty 13.1.2016. Viitattu 21.2.2021. www.kaypahoito.fi/hoi50075.  

Lipas-tietokanta 2021. Viitattu 12.2.2021. https://www.lipas.fi/liikuntapaikat 

Pääkkönen, H. & Hanifi, R. 2011. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2021. isbn_978-952-244-331-1.pdf (tilastokeskus.fi) 

Rajala, K. & Kankaanpää, A. 2011. Kuudesluokkalaisten ja aikuisten uimataito Suomessa vuonna 2011. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 259. Viitattu 12.2.2021.  https://www.likes.fi//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/2020/03/574-uimataitoraportti_fin.pdf 

Kirjoittajat: 

Matti Hakamäki, Erikoissuunnittelija, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö   

Merja Rantakokko, Johtava tutkija, Kuntoutusinstituutti, JAMK  

Anu Myllyharju-Puikkonen, Lehtori, Kuntoutusinstituutti, JAMK