Naisia ja miehiä laskemassa – Liikunnan tasa-arvon mittaaminen ja edistäminen
Yksinkertaisin tapa tehdä sukupuolivaikutusten arviointia on laskea miehet ja naiset. Sukupuolikäsitysten muuttuminen ja syrjinnän moniperustaisuuden tunnistaminen ovat tehneet mittaamisesta moniulotteisempaa, muttei vähemmän tärkeää. Liikunnan ja urheilun maailmassa kyse on sekä toimijoiden omista vastuullisuusvalinnoista että resurssia jakavan ministeriön ohjauksesta.
Sukupuolivaikutusten arvioinnin vaatimus ulotetaan liikuntaan
Sukupuolten tasa-arvo on ollut liikuntapolitiikkaa ohjaavan opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena viimeistään 1990-luvun puolivälistä, jolloin vielä lyhyempää nimeä käyttäneen ministeriön asettama työryhmä esitti toimeenpano-ohjelman tasa-arvon edistämiseksi (Piikkareilla nopeammin, korkeammalle, tasa-arvoisemmin 1995). Erityistä systemaattisuutta työhön tuli vuosikymmen myöhemmin, kun Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa mainittu sukupuolivaikutusten arviointi ehdotettiin otettavaksi käyttöön myös liikunta-alalla. Ehdotuksen laatinut työryhmä halusi valitsemallaan Tasapeli-nimellä viestiä, että tasa-arvon lisääntyessä ei ole häviäjiä, vaan sekä miehet että naiset voittavat. Työryhmän perustavia vaatimuksia oli, että liikunta-alaa koskeva tieto on kerättävä sukupuolittain eriteltynä, jotta vaikutuksia ylipäätään voidaan arvioida. Toiseksi työryhmä totesi, että ministeriö ohjasi tasa-arvotyötä jo sillä, että lajiliittojen valtionavustusjärjestelmässä yhdeksi tuloskriteeriksi oli otettu toiminta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Kriteerin toteutumisen arviointi oli aluksi ollut ylimalkaista, mutta sittemmin täsmentynyt. Tulosarviointia ehdotettiin kehitettäväksi edelleen. (Tasapeli 2005.) Työn tueksi ministeriö tilasi silloiselta urheilun keskusjärjestöltä Suomen Liikunta ja Urheilulta tilastoselvityksen (Koivisto 2005).
Ne kiintiöt, ne kiintiöt
Seuraavalla vuosikymmenellä Likes kokosi aihepiiriä kokevaa tietopohjaa kahteen katsaukseen ja teki erillisiä selvityksiä. Niissä oli osittain uusia teemoja, mutta myös aiempien aikasarjojen kokoamista jatkettiin (ks. esim. Turpeinen, Jaako, Kankaanpää & Hakamäki 2012 sekä Turpeinen & Hakamäki 2018). Aikasarjoilla seurattiin muun muassa sitä, miten naisten ja miesten määrät liikuntajärjestöjen ja -hallinnon johtotehtävissä muuttuvat ja toisaalta, miten harrastamisen ja jopa fyysisen aktiivisuuden sukupuoliero kehittyy. Kun naisten osuus lajiliittojen ja muiden järjestöjen hallituksissa kasvoi suhteellisen hitaasti, keskustelua käytiin siitä, tulisiko kehitystä edistää esimerkiksi kiintiöin vai olisiko se puuttumista yhdistysten autonomiaan.
Sukupuolet ja -polvet
Raporteissa sukupuolina käytettiin miehiä ja naisia lähinnä siksi, että käytössä oleva data perustui tähän jakoon. Laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sukupuolet olivat samat. Tosin lakiin lisättiin vuoden 2014 lopussa säädös, että kiellettyä on myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Muut syrjintäperusteet on Suomessa lueteltu yhdenvertaisuuslaissa. Raportoinnissa ja yleisemmin tasa-arvotyössä erottelu yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon välillä pohjautui paitsi legalismiin myös näkemykseen tai kokemukseen, että muuten tasa-arvo tavoitteena helposti liuentuu muiden hyvää tarkoittavien päämäärien alaluvuksi ja voi siksi käytännössä jäädä edistämättä. Jälkikäteen arvioiden tässä oli kyse myös feminismin eri sukupolvien näkemyserosta. Muun muassa yhteiskuntatutkija Julkunen totesi sukupuolen moninaisuuden ja konstruktiivisen luonteen korostamisesta, että vaikka feminismi olisi jättänyt ruumiin pois, sukupuolistavat käytännöt eivät sitä tee (Julkunen 2010, 188). 2020-lukua lähestyttäessä puhe intersektionaalisuudesta myös urheilun ja liikunnan kentällä voimistui. Siihen syöte on tullut paitsi yleisemmästä kotimaisesta tasa-arvokeskustelusta myös Euroopan komission urheilua ja liikuntapolitiikkaa koskevista linjauksista. (Lehtonen 2022; Hakamäki, Turpeinen & Lehtonen 2022.)
Maa on lailla rakennettava
Liikunnan tasa-arvotekojen lakisidonnaisuus selvisi monelle, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta päätyi vuonna 2021 lopputulemaan, että Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan aineenopettajakoulutuksen opiskelijavalinnan ensimmäisen vaiheen kiintiöinti oli tasa-arvolain 7 §:ssä tarkoitettua naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella. Oppilaitos oli tulkinnut, että kiintiö tässä ei olisi lainvastainen, sisältyihän lakiin jopa sukupuolikiintiö julkisen hallinnon toimielinten kokoonpanoa määriteltäessä. (Sukupuolikiintiöt valintakokeessa 2021.) Asiaa ei ollut huomattu myöskään vuonna 2012, kun opetusministeriö oli Suomen liikunnan ja urheilun työryhmän esityksestä palkinnut liikuntakasvatuksen laitoksen Piikkarit-tasa-arvopalkinnolla ja yhtenä perusteena oli ollut juuri opiskelijavalinnan kiintiökäytäntö. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta huomautti nyt, että menettely oli ”ongelmallista” myös sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolisten hakijoiden kannalta.
Laskeminen edelleen oleellista
Tällä hetkellä erilaisissa kyselyissä pyritään antamaan mahdollisuus kertoa sukupuoli muutenkin kuin kahdella vaihtoehdolla. Rekisteri- ja muun datan suhteen tilanne on se, että käytetään sitä tietoa ja niitä luokituksia, mitä saatavilla on. Joka tapauksessa jollain luokittelulla tieto pitää koota, jotta sukupuolivaikutusten arviointi ylipäätään on mahdollista. Vuonna 2017 tasa-arvoasioista vastannut ministeri Juha Rehula kiinnitti huomiota, että keskustelussa nostetaan usein esiin ajatus, että tytöt ja naiset saavat huonoimmat harjoitusajat kuntien liikuntapaikoissa. Näkemyksen oikeellisuutta ei voi laskematta selvittää. (Turpeinen & Hakamäki 2018, 67.)
Lähteet
Hakamäki, M., Turpeinen, S. & Lehtonen, K. 2022. Measuring the number and improving the status of women in leadership and decision-making positions as a strategy to promote gender equality in Finnish sport. Teoksessa Molnár, G. ja Bullingham, R. (toim.) Routledge Handbook of Gender Politics in Sport and Physical Activity. (Hyväksytty julkaistavaksi)
Julkunen, R. 2010. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Tampere: Vastapaino.
Koivisto, N. (toim.) 2005. Miehet ja naiset numeroina liikunnassa ja urheilussa Selvitys miesten ja naisten asemasta suomalaisessa liikuntakulttuurissa. SLU-julkaisusarja 2/05 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80364/tr03_liiteraportti_slu_tasapeli_tilastot_0205_2.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Lehtonen, K., Oja, S. & Hakamäki, M. 2021. Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:5. Viitattu 14.4. 2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163828/OKM_2022_5.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Piikkareilla nopeammin, korkeammalle, tasa-arvoisemmin. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1995:3
Sukupuolikiintiöt valintakokeessa. 2021.Diaarinumero: 924/2020 Tapausselosteet 2021 – Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (yvtltk.fi)
Tasapeli. 2005. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja sukupuolivaikutusten arviointi liikunta-alalla. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:3
Turpeinen, S. & Hakamäki, M. 2018. Liikunta ja tasa-arvo 2017. Katsaus sukupuolten tasa-arvon nykytilaan liikunta-alalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:6 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80364/tr03_liiteraportti_slu_tasapeli_tilastot_0205_2.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Turpeinen, S., Jaako, J., Kankaanpää, A. & Hakamäki, M. 2011. Liikunta ja tasa-arvo 2011: Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:33 viitattu 14.4.2022 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75383/OKM33.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kirjoittajat
Matti Hakamäki
erikoissuunnittelija Likes, Jamk
Kati Lehtonen
erikoistutkija Likes, Jamk
Kuva
Matti Hakamäki