Muutos ja jatkuvuus – Gerontologian kesäkonferenssi Tanskassa
Tanskan Odensessa järjestettiin kesäkuussa 26. Pohjoismainen Gerontologian konferenssi (26th Nordic Congress of Gerontology, 26NGK). Ensimmäinen pandemian jälkeinen perinteinen konferenssi oli houkutellut paikalle yli 400 gerontologia tai gerontologiasta kiinnostunutta tutkijaa, kehittäjää ja ammattilaista. Konferenssin ohjelmakattaus oli laaja, se ulottui ravitsemustieteestä tekoälyyn, hyvää elämää unohtamatta. Laajasta ohjelmavalikosta nostamme yksityiskohtaisempaan tarkasteluun Hyvän elämän ja arvokkaan kuoleman (A good life and a good death) sekä ikääntymisen, teknologian ja terveyden (Ageing, technology and health) teemojen ympärillä käydyn keskustelun.
Hyvä elämä ja hyvä kuolema
Kongressissa ikääntymistä esiteltiin hyvin monipuolisesti ja aina tavalla tai toisella niistä löytyi yhtymäkohta ikääntyvän ihmisen hyvään elämään. Jotkut säikeet loivat kosketuksen aina hyvään kuolemaan saakka. Erityisesti eläköityminen ja työssä jatkaminen, yksinäisyys, masennus, COVID-19, liikunta ja muut aktiviteetit sekä muistisairaudet olivat aiheina hyvin edustettuina. Niistä kumpusi myös palvelujen tuottamista ja sisältöä kehittävää tietoa.
Koskettavaa oli kuunnella ikäihmisten moninaisesta haavoittuvuudesta, joista kognitiosairaus on yksi ihmistä eniten haavoittava – esimerkkinä muistisairaus. Ihmisten määrittäminen haavoittuviksi sisältää myös riskin leimautumiselle. Tämä voi vaikuttaa yksittäiseen ikääntyneeseen ihmiseen, hänen hoitoonsa ja jopa hänelle tehtäviin tutkimuksiin vaikuttaen siten mahdollisuuksiin kokea hyvä elämää. Ikäihmisten palveluissa juuri hyvän elämän tuottamisen tulisikin olla keskeistä. Kuitenkin erityisesti pitkäaikaishoidossa ja jossain määrin myös kotihoidossa ikääntyneet ihmiset elävät varsin passiivista elämää, vaikka kaikenlainen toiminnallisuus olisi heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen tärkeää. Keskusteluissa pohdittiin niin henkilöstöresurssien, osaamisen, asenteen kuin johtamisen merkitystä arjen työssä.
Kongressissa tarkasteltiin myös hoidon ja hoivan laatua tutkimusten valossa. Oli mielenkiintoista kuulla hoidon laadulle ja kotihoitopalveluille nimetyistä organisatorisista fasilitaattoreista ja esteistä. Fasilitaattoreita olivat henkilökeskeisyys, hyvä työympäristö, riittävä ja sitoutunut henkilökunta, ammatillisen kehittymisen tukeminen ja tehtävien optimointi. Kuvattuja esteitä olivat työn rasitus, henkilöstöön liittyvät haasteet, työnjakoon ja resurssien suunnitteluun liittyvät haasteet, sisäiset ristiriidat, organisaatio, rajalliset resurssit ja COVID-19:aan liittyvät haasteet. Kovin tuttuja haasteita juuri tänä päivänä.
Seuraavien vuosikymmenten aikana yhä useampi vanhus kuolee hoitokodissa tai kotona ja heidän tulisi saada laadukasta hoitoa ja kuolemaan saattamista asuinpaikastaan riippumatta. Hyvä elämänlaatu koskettaa kuolevaa, mutta siirtyy sen jälkeen koskettamaan hänen jäljelle jääviä läheisiään.
Hoitohenkilökunta tarvitsee tukea ja myös lääkärin konsultointimahdollisuuksia hoitaessaan kuolemassa olevia vanhuksia. Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että kivunhallinta, muiden oireiden hallinta ja lääkitystaidot ovat useimmissa hoitoyksiköissä hyvällä tasolla. Sen sijaan psykososiaalisten ja eksistentiaalisten tarpeiden tunnistamiseen tarvitaan lisää koulutusta. Kotihoidossa koulutuksen tarve on tällä hetkellä suurempi kuin hoitokodeissa. Palliatiivisen asiantuntemuksen vahvistaminen tulisi huomioida koulutusorganisaatioiden liiketoiminnassa. Jamk onkin tehnyt siinä hyvää työtä.
Hyvinvointiteknologia
Digitaaliteknologiasta, robotiikasta ja tekoälystä on jo 1990-luvulta asti visioitu ratkaisua ikäihmisten hoivaan, joskin näkemykset ovat konkretisoituneet kuluneen vuosikymmenen aikana. Elinkenoelämän Valtuuskunnan (EVA) raportissa arvioitiin kuusi vuotta sitten, että robotiikkaa ja automatiikkaa hyödyntämällä voitaisiin korvata 20 prosenttia sairaanhoitajien sekä vanhusten pitkäaikaishoidon lähihoitajien työstä. (Kangasniemi & Andersson 2016.) Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa ikääntymispolitiikan ohjausasiakirjassa Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017-2019 (STM ) teknologian hyödyntäminen on nostettu yhdeksi painopisteeksi. Ehkä pisimmällä ajattelussa ollaan Japanissa. Harmaantuva maa tarvitsisi satoja tuhansia uusia hoitajia, joita ei yksinkertaisesti ole saatavilla supistuvista ikäluokista. Vastausta etsitään robotiikasta ja uudesta teknologiasta. Kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että 2020-luvulla 80 prosenttia ikäihmisistä voidaan hoitaa robottiavusteisesti. (Dispatch 2017.) Uudistuksista ja teknologisista läpimurroista huolimatta lopullista ratkaisua ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Kun Tanskaa pidetään pohjoismaisena edelläkävijänä hoivateknologian hyödyntämisessä (Keränen 2019), niin oli mielenkiintoista kuulla, miten teknologian hyödyntäminen vanhuspalveluissa on edennyt.
Tanskan malli
Tanskassa vanhuspalveluiden digitalisointia on toteutettu johdonmukaisesti, ja ainakin konferenssiin osallistuneet ulkomaiset asiantuntijat arvioivat Tanskan johtavaksi yhteiskunnaksi tällä osa-alueella (the most digitalized services in elderly services). Vuonna 2009 sähköposti otettiin pääsääntöiseksi kommunikaatiokanavaksi asiakkaiden ja asiantuntijoiden välillä, ja tästä eteenpäin digitaalisten palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä palveluvalikoimaan on täydennetty johdonmukaisesti. Vuonna 2020 noin kolmannes konsultaatioista hoidettiin sähköisesti, ja valikoimaan kuuluu nykyään niin videoyhteys kuin erilaiset applikaatiot. Vertailun vuoksi mainittakoon, että sähköiset reseptit otettiin Suomessa käyttöön asteittain vuosina 2012-2017.
VR:n eli virtuaalitodellisuutta (virtual reality) hyödynnetään melko rutiininomaisesti terveydenhuollon koulutuksessa. Se mahdollistaa erilaisten, vaikeasti ennakoitavien tilanteiden simuloinnin ja valmentaa hoitohenkilökuntaa kohtaamaan erilaisia stressitilanteita, jossa nopeaan päätöksentekoon liittyy virheiden välttäminen. Mielenkiintoinen esitys oli muistisairaille ihmisille Google mapsin avulla personoitu ympäristö, joka mahdollisti asiakkaalle ”kävelyn” hänelle tutussa ympäristössä.
Robotiikan osalta tilanne muistuttaa kovasti Suomen tilannetta. Uuden sukupolven palvelurobottien odotetaan muuttavan merkittävästi hoivaa, hoitoa ja niihin liittyviä palveluja. Jamkilla testikäytössä olleet etäläsnäolorobotit KOMP ja AV1 saivat oman esityksensä. Mielenkiintoista oli robottien tulevaisuuteen liittyvä keskustelu. Sosiaaliset hyvinvointirobotit (social care robots) ovat vähitellen oppineet laboratorio-olosuhteissa tunnistamaan erilaisia ympäristötekijöitä: avunpyyntö, toistuva tilanne (onko asiakas ottanut lääkkeensä), ennakoida asiakkaan reaktiot jne. Avainasemassa lieneekin se, miten robotin oppimiskykyä voidaan tulevaisuudessa kehittää ja hyödyntää.
Teko- eli keinoälyn (AI, artificial intelligence) hyödyntämiseen terveydenhuollossa liittyy paljon odotuksia ja monia sovellusmahdollisuuksia. Tekoälyn avulla voidaan tällä hetkellä tarjota dataan perustuvia ennusteita, helpottaa päivittäisiä rutiinitehtäviä sekä tunnistaa malleja ja toistuvuuksia sekä niistä poikkeavuuksia. Lähitulevaisuudessa tekoälyä voidaan hyödyntää myös osana hoidonhallintaa. Jos tekoäly seuraa ja tutkii useasta eri lähteistä – kuten sensorit – kerättyjä potilastietoa ja yhdistää niitä, niin algoritmi voi tehdä tarkempia ennusteita. AI voi siis monitoroida ja ennustaa tietyn asiakkaan yleiskunnon kehityksen. Se voi myös laatia ajoituksen, jossa arvioidaan erilaisten interventioiden vaikutukset.
Lopuksi
Kokonaisuudessaan 26NGK oli mielenkiintoinen, gerontologian eri osa-alueiden tiedonvälitys- ja keskusteluareena. Pohjoismaisen kuulijan oli helppo seurata eri työryhmien teemoja. Yhtymäkohdat Pohjoismaiden kesken – palvelujärjestelmä, kulttuuri, haasteet, koulutusjärjestelmä – ovat eroja suuremmat. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja pienistä asioista ei turhaan stressattu, vaikka kulttuurierojakin ilmeni. Eli tanskalaista hyggeilyä parhaimmillaan.
Infolaatikko
Vanhuspalveluiden johtaminen ja esimiestyö -on valtakunnallinen 1.9. 2020–31.6. 2024 toteutettava koulutusprojekti, jossa kehitetään vanhuspalveluista vastaavien organisaatioiden esihenkilöiden johtamisosaamista ja johtamisvalmiuksia. Projektin toteuttajana on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikkö ja Liiketoimintayksikkö. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutuksen ja valmennuksen ohella hankkeen tavoitteena on jakaa osallistujille näyttöön perustuvaa tietoa ja kokemuksia vanhuspalveluihin liittyvistä käytännöistä ja uusista näkökulmista. 26NGK:n palveli tematiikaltaan oivallisesti viimeksi mainittua tavoitetta.
Kirjoittajat
Tapio Mäkelä, asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Riitta Räsänen, lehtori, Vanhuspalveluiden johtaminen ja esimiestyö -projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet
Dispatch.2017. Japan Prefers Robot Bears to Foreign Nurses. Viitattu 17.06.2022. https://foreignpolicy.com/2017/03/01/japan-prefers-robot-bears-to-foreign-nurses/
Kangasniemi, M. & Andersson, C. 2016. Enemmän inhimillistä hoivaa. Julkaisussa Robotit töihin: koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Toim. Andersson, C. Eva raportteja 2/2016. Helsinki.
Keränen, T. 2019. Robotiikan käyttö yleistyy hitaasti. Lääkärilehti 17/2019. Viitattu 20.6.202. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/robotiikan-kaytto-yleistyy-hitaasti.
STM 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.