Miten korkeakoulun vuorovaikutusvalmiutta mitataan? – osa 2
Blogini ensimmäisessä osassa kerroin korkeakoulun vuorovaikutusvalmius -käsitteestä sekä kehittämistyöstä Engagement Readiness Monitor -konsortiossa. Tämä teksti keskittyy vuorovaikutusvalmiude työkalupakin lanseeraukseen ja testaukseen.
Lokakuussa 2022 Jyväskylän ammattikorkeakoulu järjesti ”Engagement Readiness – mittaa korkeakoulusi vuorovaikutusvalmius” -seminaarin, jossa lanseerattiin Engagement Readiness Monitorin työkalupakki käyttöön Suomessa. Vastaavasti tänä syksynä muutkin projektipartnerit lanseeraavat sen Alankomaissa, Ranskassa, Italiassa ja Tšekissä. Suomalainen tilaisuus oli suoraviivainen ja pyrki selkeyteen. Se koostui kolmesta osasta: kehittämistyön esittely, asiantuntijoiden paneelikeskustelu ja lopuksi testaus.
Engagement Readiness Monitor -työmme ei pysty vielä ”parantamaan maailmaa”. Olemme tietoisia siitä, että tämä on vain pieni askel eteenpäin. Järjestämästämme Suomen lanseerausseminaarista jäi kuitenkin paljon pohdiskeltavaa ja selkeitä kehittämissuuntia.
Asiantuntijat ja yleisö ottivat kantaa vuorovaikutusvalmiuden asioihin
Erityisen hedelmälliseksi osoittautui paneelikeskustelu, jossa panelisteina toimivat Crazy Town Oy:n asiantuntija ja osakas Mikko Korpela, Jamkin liiketoiminnan asiantuntija Pasi Teräväinen sekä Jyväskylän yliopiston innovaatiotoiminnan erityisasiantuntija Jarno Mikkonen. Vaikka ensisilmäyksellä tämä yhdistelmä näyttää kapeasti rajatulta kolmen jyväskyläläismiehen näkökulmalta, siihen mahtui niin ammattikorkeakoulun ja tiedeyliopiston erilaiset lähtökohdat kuin elinkeinoelämän mediaattorinkin näkemykset.
Paneelin aikana osallistimme yleisöäkin. Kysyimme, mitä kaikkea kuuluu korkeakoulun vuorovaikutusvalmiuteen. Eniten vastauksia saatiin liittyen resursseihin, innostukseen, työelämävalmiuksiin, prosesseihin ja yhteistyöhön. Kysyimme myös eroista vuorovaikutusvalmiudessa tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Tiedeyliopistot nähdään hyvin tunnettuina toimijoina, jotka henkilökuntansa tekemän tutkimuksen kautta edistävät yhteiskunnan asioita, kun taas ammattikorkeakouluja pidetään organisaatioina, joiden pitää vielä vahvistaa asemaansa ja jotka tuottavat hyötyä elinkeinolle pääosin kehittämistyönsä ja opiskelijoidensa kautta.
Testauksesta eväitä jatkokehittämiseen
Lanseerauksen yhteydessä testasimme kehittämiämme Engagement Readiness Monitor -työkaluja tunnin mittaisella työpajalla. Prosessista oli riisuttu suurin osa valmistelusta ja ohjeistuksesta, ja osallistujat jaettiin kolmeen pienryhmään: Jamkin TKI:n edustajat, Jamkin opetushenkilöstön edustajat ja muiden korkeakoulujen edustajat. Nämä ryhmät eivät olleet realistisia mittauksen kannalta – missään ryhmässä ei ollut prosessin vaatimaa henkilökunnan monimuotoisuutta ja johtotaso puuttui kokonaan. Testauksen perusteella voitiin kuitenkin tehdä johtopäätöksiä itsearviointi- ja muiden työkalujen hyödyllisyydestä, puutteista sekä ylipäätään suomalaisten korkeakoulujen vuorovaikutusvalmiudesta.
1. Keskustelun avaus on suurin hyöty.
Kuten projektin konsortiossa aiemmin jo arveltiinkin, testaajat arvioivat, että itsearviointikyselyn rooli voi olla korkeakoulun sisäisen keskustelun avaajana vuorovaikutusvalmiuden aiheesta. Kaikki aspektit eivät ole mitattavissa numeroin, mutta laadullisia havaintoja voidaan aina tehdä keskustelemalla.
2. Kysymykset ovat laajoja ja tulkinnanvaraisia, eikä englannin kielikään auta.
Itsearviointityökalu pyrkii palvelemaan koko Eurooppaa: kaikkia siihen kuuluvia kulttuureja ja rakenteita, sekä tiedeyliopistoja että ammattikorkeakouluja, kaikkia tieteenaloja sekä korkeakoulun koko henkilökuntaa (ammatillista, akateemista, johtavaa). Tämä teki kysymyksistä laajoja ja mutkikkaita jo viitekehyksen tasolla. Itsearviointityökalu ei siis osoittautunut kovin helppokäyttöiseksi.
Osa testaajista oli sitä mieltä, että itsearviointiprosessiin tarvitaan asiantunteva fasilitaattori. Toiset kuitenkin näkivät, että konkretiaa voidaan saada keskustelemalla ja omaa kontekstia tarkastelemalla; tämä myös edistää vuorovaikutusvalmiuden rakentamista. Kaikki testaajat olivat englannin kielen käyttäjiä, mutta siitä huolimatta itsearviointitilanteessa englannin kielen käyttö tuntui vaikealta ja epämukavalta.
Kehittäjän näkökulmasta sanoisin, että kysymyksiin ei saada enempää konkretiaa, ellei itsearviointia käännetä eri kielille ja kysymyksiä kohdenneta eri kansallisiin korkeakoulumalleihin ja kulttuureihin. Tutkimusraporttia vartentehtävän benchmarkkauksen aikana havaittiin, että jotkut suomalaisena aloitteena kehitetyt työkalut eivät ole menestyksestään huomimatta laajentuneet kansainvälisiksi nimenomaan kapean kontekstinsa vuoksi. Työkaluja pitääkin muokata eri maiden käyttöön soveltuviksi.
3. Emme tiedä toinen toistemme työstä tarpeeksi.
Kun testausryhmät muodostettiin ohjeiden vastaisesti homogeenisiksi, paljastui, että eri korkeakoulun henkilökuntatyypit eivät kykene ottamaan kantaa toistensa työhön. Vähiten tämän tyyppisiä ongelmia ilmeni ryhmässä, joka koostui eri korkeakoulujen ja eri rooleissa toimivista edustajista. Siinä keskustelukin oli monipuolisempaa. Tietyllä tavalla tämä kielii matalasta vuorovaikutusvalmiustasosta, mutta toisaalta vahvistaa konseptimme, jonka mukaan itsearviointiin ja yhteiseen keskusteluun osallistetaan kaikki korkeakoulun eri henkilökuntaryhmät.
4. Korkeakoulu on iso ja monimuotoinen organisaatio, jolla ei ole yhteistä vuorovaikutusvalmiustasoa.
Suurin osa korkeakouluista koostuu nykyään monesta eri tiedekunnasta tai yksiköstä, jotka toimivat melko itsenäisesti tai joiden sisällä kehittyy omanlainen kulttuuri. Testaajiemme mielestä olisi järkevämpää arvioida ensin vuorovaikutusvalmiutta yksiköissä / tiedekunnissa ja sitten kokoontua puhumaan asiasta yhdessä. Tämä on täysin mahdollista ja päätöksen siitä voi tehdä jokainen korkeakoulu itse omien tarpeiden mukaan.
5. Työkalupakkiin kuuluvat työkalut eivät ole tarpeeksi aktivoivia.
Testaajien näkemys oli yhtenevä Jamkin projektiryhmän näkemyksen kanssa: raportti tai tutkimuspaperi ei sellaisenaan ole työkalu; se voi olla työkalu, jos tiedetään, miten sitä voi hyödyntää. Tietoa hyödynnettävyydestä voidaan välittää esimerkiksi:
- ohjeistamalla työkalun käyttöön
- antamalla esimerkkejä / lisäämällä kontekstia sen ympärille
- kehittämällä tehtäviä siihen liittyen.
Osasta Engagement Readiness Monitorin työkaluja aktivointielementti todellakin puuttuu. Syynä siihen lienee se, että työkalut tuotettiin yhteiskehittämisen prosessina, johon osallistui enemmistönä teoriaorientoituneet tiedeyliopistot. Itse en pidä työkalujen ns. ”passiivisuutta” ongelmana. Niiden yleisluontoinen esittämistapa voi olla etu silloin kun työkaluja halutaan kehittää eri tarkoituksiin. Jokainen työkalu voi olla hyödyllinen oikealle, asiantuntevalle ja itseohjautuvalle henkilölle, joka ideoi ja kehittää sitä oman korkeakoulunsa tarpeita palvelemaan.
Testaajat olivat ylipäätään tyytyväisiä tarjottuihin työkaluihin ja pitivät niitä tärkeinä korkeakoulun kehittämisen kannalta, mikä näkyy annetussa palautteessakin.
Kirjoitukseni päätteeksi kannustan kaikkia suomalaisia korkeakouluja ottamaan Engagement Readiness Monitor -itsearvioinnin ja -työkalut käyttöön niin, että jokainen meistä löytää oman kapteeni Picardin, joka mielessämme kuiskaten päättäväisesti muistuttaa: ”Engage!”
Kirjoittaja
Rositsa Röntynen toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä.
Lue lisää Engagement Readiness Monitor -hankkeesta: engagementready.eu