Ottaako teknologia työelämän ohjat?
Lukaisin taannoin Pekka Seppäsen kolumnin (2017) muutaman vuoden takaa koskien työelämän murrosta tulevaisuudessa. Siinä tuotiin vahvasti esille työelämän muuttuminen ja jopa lohduton tulevaisuus. Nähtiin, että robotit tulevat pitämään puolestamme jopa lomat. Työterveyslaitos (2023) puolestaan julistaa, että ”käynnissä on suurin työelämän muutos vuosikymmeniin”, sillä kriisien ja megatrendien nähdään vaikuttavan merkittävästi työelämään ja sen suuntaan tulevina vuosina. Jokainen työelämässä mukana oleva ja mukana ollut onkin varmasti kokenut jotain muutoksia omassa työssään. Usein tuntuukin, että juuri nyt koettu muutos on poikkeuksellisen suurta ja kaikki muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Onko kuitenkaan näin?
Futuristi ja arvostettu innovaattori Perttu Pölönen tiivistää työn historian lyhyesti: ”Lihaksesta päähän, päästä sydämeen”. Hän kuvaa työelämän muuttumisen alun fyysisyyden vaatimusten, voiman ja kestävyyden korvautumista koneilla, joita vastaan ihminen ei voinut kilpailla. Kuitenkin aivot, älykkyys ja sivistys nähtiin arvokkaana. Nykytietotekniikkaa vastaan eivät aivotkaan kykene kilpailemaan, kun puhutaan tietomäärien käsittelystä. Sen sijaan sydämen taidot, luonne, persoona, ihmisyys ovat edelleen niitä arvoja, joita koneella ei ole. Halusimmepa tai emme, digitalisaatio kehittyy ja maailma sen mukana. (Pölönen 2019.)
”Hyvä uutinen on kuitenkin se, että se mikä erottaa meidät koneista, tuo meille merkitystä elämään. Tulevaisuuden taidot tekevät sinusta onnellisen.” (Pölönen 2019)
Vaikka työelämän teknologisesta murroksesta puhutaan varsin painavalla äänensävyllä, elämme kuitenkin verraten varsin hitaan muutoksen aikaa. Työelämän historiassa on tapahtunut vuosisatojen saatossa niin suuria mullistuksia, että toisinaan nykypäivän muutokset tuntuvat miltei mitättömiltä niiden rinnalla. Tieteen ja tekniikan kehittyminen sekä yhteen sitoutuminen ovat aikanaan tuottaneet vallankumouksellisia keksintöjä aina sähkövalosta puhelimeen ja polttomoottoriin, autoista lentokoneisiin. Nykyihmiselle on täysin normaalia, että junat kulkevat, lentokoneet lentävät, robotit tekevät tehtaissa työtä ja sydämen tahdistin säätelee sydämenlyöntejä niillä, joille se on asennettu.
Siinä missä 1800- luvun teollista vallankumousta vastustaneet luddiitit hyökkäsivät tehtaisiin tuhoamaan koneita, meneillään olevan digitaalisen vallankumouksen vastustus näkyy protektionismina, populismin kasvuna sekä kritiikkinä globalisaatiota vastaan. Moni tutkija näkeekin kiihtyvän digitalisaation johdattavan meitä neljänteen teolliseen vallankumoukseen. Siinä älykkäät ja interaktiiviset teknologiat tarjoavat enenevissä määrin tietovirtoja ja elämänsisältöjä muuttaen mahdollisuuksiemme kenttää yhä laajemmaksi ja moninaisemmaksi. (Lappalainen 2019; Pölönen 2019; Väänänen, Smedlund, Törnroos, Kurki, Soikkanen, Panganniemi & Toppinen-Tanner 2020.)
”Jos emme ole avoimia uusille innovaatioille, koska ne muuttavat totutut käytänteet, Suomesta on tulossa saavutettujen etujen museo.” (Pölönen 2023c)
Tietotekniikan murroksellinen voima
Digitalisaation ja digitekniikan saralla työnmuutoksen kannalta tärkeimmiksi kehityskuluiksi voidaan lukea koneoppiva tekoäly, esineiden internet, lisätty ja virtuaalinen todellisuus ja digitaaliset alustat. Tekoäly ja sen tuomat mahdollisuudet tiedon käsittelyssä ja hyödyntämisessä ovat jo rantautuneet monelle alalle. Vaikka uusia aluevaltauksia niiden suhteen tulee jatkuvasti, ne eivät ole kuitenkaan kyenneet korvaamaan tehtäviä, joiden toteuttamiseksi tarvitaan ns. hiljaista tietoa. Näitä ovat tehtävät, joissa tarvitaan päättelykykyä, luovuutta, vuorovaikutteisuutta tai aisteihin perustuvaa sensomotoriikkaa. Näiden vuoksi työn automatisoinnille suotuisin ympäristö lienee dataintensiivisillä aloilla, joiden tuotteita ja palveluja voidaan jakaa digitaalisten kanavien kautta. (Alasoini, Alanko, Kalakoski, Lukander, Oikarinen & Seppänen 2020).
Virtuaalisuus mahdollistaa vuorovaikutuksen ja tiedonvaihdon ajasta ja paikasta riippumatta sekä muuttaa suhtautumista siihen, kuinka todellisuus koetaan. Skaalautuvat tietoverkot ja alustat puolestaan tarjoavat uudenlaista yhteistoimintaa ja tietojen vaihdantaa digitaalisissa ympäristöissä tekoälyllä höystettynä. (Dufva 2018.) Maailman muutoksen luonteen ymmärrys on tärkeää, sillä digitalisaatio on ilmiö, joka muuttaa elämisen ja työnteon ehtoja perustavanlaatuisesti. Digitalisaation suunta vaatii aktiivista määrittämistä ja ehtojen määrittämistä, sillä sen luoma lupaus on liian suuri ja arvokas pois heitettäväksi. (Lindgren, Mokka, Neuvonen & Toponen 2019.) Huomionarvoista kuitenkin on, että ihmisten luovuus aktivoituu yleensä vasta siinä tilanteessa, kun vaihtoehdot ovat vähissä (Pölönen 2019).
”Elämme yhteiskunnassa, joka arvostaa enemmän nopeutta kuin syvyyttä. Tällaisessa ympäristössä jokin innovaatio voi näyttää kannattavalta ja kiinnostavalta, mutta olla meille haitallinen.” (Pölönen 2023a)
Viestintäteknologinen murros
Teknologisen murroksen on nähty tuoneen epävarmuutta informaation todenperäisyydestä. Internetin ihmeellinen maailma on muuttanut käsitystä tiedosta ja etenkin sen luotettavuudesta: on opittu arvioimaan tiedon paikkansapitävyyttä ja hyödyllisyyttä kontekstista riippuen. Viestintäteknologia vaikuttaa suuresti yhteiskuntaan ja internet muokkaa meitä tiedonkäsittelijöinä, sillä samalla kun etsimme netistä vahvistusta omille uskomuksillemme, toimimme eri tavoin. (Ikäheimo 2017; Pölönen 2019.) Kognitiivinen prosessi voi olla nopea ja automaattinen sekä enemmän tunnevetoinen kuin tiedostettu. Tällöin nopeat johtopäätökset voivat johtaa myös virhepäätelmiin. Hitaampi tiedonkäsittelyn prosessi on tietoista asian tarkastelua ja siksi rationaalisempaa. (Ikäheimo 2017.)
”Internet on vallan vipuvarsi ja valta jaetaan algoritmien kautta.” (Pölönen 2023a)
Internetin hakutuloksia, kuten myös some-kanaviimme tulevia sähköisiä mainoksia ohjaavat nettikäyttäytymistämme profiloivat algoritmit, jotka myös manipuloivat mielipiteitämme. Automaatio ja algoritmit herättävätkin tarvetta ymmärtää merkityksellisiä arvoja, jolloin rehellisyys ja myötätunto korostuvat. Some-jätit ja mediayhtiöt valvovat hyvin pitkälti itse itseään, eikä valeuutisten nopeassa virrassa välttämättä kenelläkään ole intressiä tai aikaa huolehtia faktoista. (Ikäheimo 2017; Pölönen 2019.) Nyhan ja Reifer (2012) ovat jo vuosikymmen sitten havainneet, että ihmiset ovat taipuvaisia sitoutumaan voimakkaasti virheelliseen tietoon. Kerran omaksuttu väärä tieto on vaikeaa kumota, jos tieto vähääkään vastaa henkilön ideologiaa ja maailmankuvaa. Pyrkimys tilanteen korjaamiseen johtaa usein entistä vahvempaan sitoutumiseen misinformaatioon. Tässä korostuu myös tiedon tuottajien ja hakukoneiden entistä suurempi vastuu. (Nyhan & Reifer 2012; Ikäheimo 2017.)
”Elämme maailmassa, jossa ego saa huomiota, vaikka nöyryys tekee tulosta.” (Pölönen 2023b)
Yksilön vastuu toimijana
Yksilön vastuu korostuu, kun mahdollisuudet toimia lisääntyvät: mitä hyväksymme ja mitä emme (Pölönen 2019). Jokaiselle meistä toimijuus on enemmän tai vähemmän riippuvainen myös koneista toimijoina ja tekoälystä päätöksentekijöinä. Kukapa meistä ei olisi kerännyt tietoa omasta terveydestään jonkin älylaitteen avulla ja tehnyt johtopäätöksiä vaikkapa unen laadusta laitteen keräämän datan perusteella? Eroaako ihmisen oma toiminta lopulta ympäristöstämme? Monet meistä myös etsii mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa digitaalisten palvelujen välityksellä. (Suomalaisen työn liitto 2014.)
Teknologian tuomat mahdollisuudet tulee nähdä porttina tulevaisuuteen. Päätämme itse siitä, mitkä ovat henkilökohtaiset pyrkimyksemme teknologian suhteen ja millaisen moraalisen kompassin tulemme jättämään tuleville sukupolville. Työelämän näkökulmasta odotukset teknologiaa kohtaan kasvavat nopeassa tahdissa. (Anttila, Eranti, Jousilahti, Koponen, Koskinen, Leppänen, Neuvonen, Dufva, Halonen, Myllyoja, Pulkka, Annala, Hiilamo, Honkatukia, Järvensivu, Kari, Kuosmanen, Malho & Malkamäki 2018; Pölönen 2019.) Työtä tehdessämme emme välttämättä ole pelkän toimeentulon perässä, vaan työn sisältö ja merkitys saattaa piillä meissä jokaisessa sittenkin syvemmällä.
Kirjoittajat:
Eija Janhunen, asiantuntija, Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, eija.janhunen(at)jamk.fi
Minna Haapakoski, lehtori, Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, minna.haapakoski(at)jamk.fi
Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen hanke! on työhyvinvoinnin johtamisen valtakunnallinen kehittämishanke, jonka hallinnoinnista vastaa Vaasan yliopisto. Vaasan yliopiston lisäksi mukana on seitsemän muuta korkeakoulua: Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Turun ammattikorkeakoulu sekä Lapin yliopisto. Kesäkuun 2023 loppuun kestävä hankkeen budjetti on 1,2 miljoonaa euroa, josta 940 000 euroa kattaa Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) avustus.
Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen
Onnistunut ja tuloksellinen työhyvinvoinnin johtaminen vaatii selkeitä tavoitteita, oikeanlaisia ja –aikaisia keinoja sekä päämäärätietoista johtamista. Hyvään työhyvinvoinnin johtamiseen kuuluu selkeä vastuunjako, riittävät resurssit sekä toiminnan jatkuva kehittäminen. Hyvinvoivan työyhteisön peruspilareita ovat työhyvinvointia edistävä yrityskulttuuri (Karppi, Pietiläinen ja Haapakoski 2023). Näiden tueksi on Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen -hankkeessa laadittu helposti käyttöön otettavia työvälineitä:
- Fokus-menetelmä työhyvinvoinnin johtamiseen (kysely ja palaute työhyvinvoinnin johtamisen tilasta), jonka osa-alueet ovat johtamisen suunnittelu, johtamisen organisointi, lähijohtaminen ja jatkuva kehittäminen.
- Fokus-menetelmä pienyrityksille.
- Fokus-kirja, jossa käytännönläheisiä kehittämisehdotuksia, esimerkiksi keinoja etä- ja hybridityön johtamiseen. Valmiita lomakkeita esimerkiksi perehdytyssuunnitelma ja Työhyvinvoinnin resurssien seurantapohjat.
- Kriisinhallintaohje ja KriisiApuri-sovellus, joilla halutaan tukea työpaikkoja varautumaan erilaisiin kriiseihin ja johtamaan kriisin eri vaiheita hallitusti. Ohjeet on laadittu tartuntavaaran, onnettomuuksien, kyberturvaongelmien, henkilökriisien ja liiketoimintamuutosten johdonmukaisen ja suunnitelmallisen johtamisen tueksi erikokoisille ja eri toimialojen yrityksille.
Lähteet:
Alasoini T., Alanko T., Kalakoski V., Lukander K., Oikarinen T. & Seppänen L. 2020. Teknologinen muutos ja työ. Julkaisussa Kokkinen L. (toim). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki. Viitattu 11.2.2023. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä (julkari.fi)
Anttila J., Eranti, V., Jousilahti, J., Koponen, J., Koskinen, M., Leppänen, J., Neuvonen, A., Dufva, M., Halonen, M., Myllyoja, J., Pulkka, V-V., Annala, M., Hiilamo, H., Honkatukia, J., Järvensivu, A., Kari, M., Kuosmanen, J., Malho, M., & Malkamäki M. 2018. Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 34/2018. Viitattu 11.2.2023. https://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/34-2018-Tulevaisuusselonteon+taustaselvitys+Pitka%CC%88n+aikava%CC%88lin+politiikalla+la%CC%88pi+murroksen+taitettu+270318.pdf/90b0f98a-61cb-45ea-b936-34369037a17b/34-2018-Tulevaisuusselonteon+taustaselvitys+Pitka%CC%88n+aikava%CC%88lin+politiikalla+la%CC%88pi+murroksen+taitettu+270318.pdf?version=1.0&t=1522904712000
Dufva, M. 2018. Teknologiamurros on samalla ajattelutapojen murros. Blogikirjoitus. Sitra. Viitattu 12.1.2023. Teknologiamurros on samalla ajattelutapojen murros – Sitra.
Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen. Hankkeen verkkosivut. Viitattu 31.5.2023 https://www.fokukseen.fi/
Ikäheimo, H-P. 2017. Algoritmidemokratiaa. Kuinka teknologinen murros toi totuuden jälkeisen ajan? Sitra. Työpaperi 10.2.2017. Viitattu 11.2.2023. https://www.sitra.fi/artikkelit/algoritmidemokratiaa-kuinka-teknologinen-murros-toi-totuuden-jalkeisen-ajan/
Karppi, M., Pietiläinen, V. & Haapakoski, M. 2023. Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen -blogi 16.2.2023 HENRY ry. Viitattu 11.4.2023 https://www.henry.fi/ajankohtaista/blogit/2023/02/fokus-tyohyvinvoinnin-johtamiseen.html
Lappalainen, H. 2019. Digitaalisuus muuttaa työelämää – pitääkö minun muuttua? Ideat ja ilmiöt. Työn Osaajat -blogi. Digitaalisuus muuttaa työelämää. Blogi, 9.9.2019. Staffpoint. Viitattu 11.2.2023. https://www.staffpoint.fi/ideat-ja-ilmiot/blogit/uhkaako-meit%C3%A4-massatyottomyys
Lindgren, J., Mokka R., Neuvonen, A. & Toponen A. 2019. Digitalisaatio. Murroksen koko kuva. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Nyhan B. & Reifler J. 2012. Misinformation and Fact-checking: Research Findings from Social Science. Media Policy Initiative Research Paper. New America Foundation. Viitattu 18.1.2023 https://davidamerland.com/images/pdf/Misinformation_and_Fact-checking.pdf
Pölönen P. 2023a. Ajatteletko omia ajatuksiasi? Viitattu 2.3.2023. https://www.perttupolonen.com/post/ajatteletko-omia-ajatuksiasi
Pölönen P. 2023b. Innovaation ei pidä tuottaa senttiäkään. Viitattu 2.3.2023 https://www.perttupolonen.com/post/innovaation-ei-pid%C3%A4-tuottaa-sentti%C3%A4k%C3%A4%C3%A4n
Pölönen P. 2023c. Mitä kehitysmaa voi opettaa hyvinvointivaltiolle? Viitattu 2.3.2023. https://www.perttupolonen.com/post/mit%C3%A4-kehitysmaa-voi-opettaa-hyvinvointivaltiolle
Pölönen, P. 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava.
Suomalaisen työn liitto. 2014. Teknologian hyödyt jakavat suomalaisia. Tiedote 8.5.2014. Viitattu 24.1.2023. https://suomalainentyo.fi/teknologian-hyodyt-jakavat-suomalaisia/
Työterveyslaitos 2023. Käynnissä on suurin työelämän muutos vuosikymmeniin. Tiedote 13.1.2023. Viitattu 24.1.2023. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/kaynnissa-on-suurin-tyoelaman-muutos-vuosikymmeniin.
Väänänen A., Smedlund A., Törnroos K., Kurki A-L., Soikkanen A., Panganniemi N. & Toppinen-Tanner S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Julkaisussa Kokkinen L. (toim). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla.pdf