Konginkankaalla mietitään satamaa
Konginkankaalla pidettiin lauantaina 5.10. koko kylän avoin satamakatselmus. Paikalla oli reippaasti väkeä keskustelemassa ja ideoimassa mehu ja makkara kädessään, sillä Konginkankaan kyläyhdistys ry tarjosi makkarat. Vuodesta 2009 aktiivisesti toiminut kyläyhdistys on järjestänyt talkoita ja hankkeita asia kerrallaan. Nyt päädyttiin miettimään satamaa. Työssä auttoi JAMK:n hallinnoima Innovative Village – Kekseliäät kylät -hanke.
Ideoinnin tarkoitus oli saada sekä veneilijöiden että maakrapujen toiveet ja tarpeet esille. Ne tarvitaan Konginkankaan sataman kehittämissuunnitelman tekemiseksi. Osa tekemisen paikoista voidaan hoitaa Konginkankaalla talkoilla ja kyläläisten omalla työllä, osa kaupungin normaalibudjetilla ja osa vaatii vaikkapa investointihankkeen ja EU-rahaa. Kokonaisvaltaisen suunnitelman kautta voidaan järkevästi miettiä, kuka tekee mitä ja missä järjestyksessä asioita viedään eteenpäin.
Olen käynyt vuosien varrella Konginkankaan satamassa jokusen kerran. Kehittämistapahtuman ja siellä käytyjen keskustelujen jälkeen kiersin satama-aluetta uusin silmin. En ollut huomannutkaan – satamahan on upeassa puistossa upean järvinäkymän äärellä ja vielä aivan kirkonkylän palvelujen kupessa. Satama on kesällä kovassa käytössä ei vain veneilyssä vaan myös kyläläisten ulkoilureitin kohteena. Eräs kyläläinen kertoi venepaikkojen olevan kortilla, hän oli jonottanut omaansa kaksi vuotta. Veneenlaskupaikka on yksi Keiteleellä uistelevien kalastajien suosikki, jota käyttävät kauempaakin tulevat. Rannassa on huoltorakennuksessa jääkone, joka säilöö kalasaaliit kotiin tai kauppaan asti, ja matonpesupaikkaansa kyläläiset kiittelevät koko seudun parhaaksi.
Miksi minulle sitten oli tullut satamasta rähjäinen mielikuva? Kun satamaan ajaa autolla, rytyyttelee vähän huonoa tietä alas järven rantaan. Ensimmäinen näkymä tällä kertaa oli pusikon laidassa suttuisen näköinen romukasa, joka lähemmin tarkasteltuna paljastuu veneen talviteliksi kaikkine roippeineen.
Peremmälle kurvaistessa näkyviin tulee rapistuva kalastajien huoltorakennus. Rakennuksen seinässä on tyhjä ilmoitustalulu ja pahasti ravistunut pelastusrengas. Missään ei näy kirkonkylän kartaa tai edes viittaa, mistä kylän palvelut löytyvät.
Huoltorakennuksen takana on romujen lisäksi upea nurmikkoalue. Voin sieluni silmillä nähdä, miten siinä olisi kiva järjestää vaikka konsertti – puiston takareuna on nouseva ja edessä näkyisi hieno järvimaisema! Ja kesällä sinne mahtuu isompikin piknik-seurue. Sataman vieressä on uimaranta, joka sekin kaipaisi kohentamista, mutta toimii kuitenkin. Satama on suositun kävelyreitin varrella. Kylän vanhempi väki on toivonut erityisesti penkkejä lisää. Niitä on kuulemma vastustettu, koska ne keräisivät epämääräistä väkeä satamaan: ”Jos penkit on puliukkoja täynnä, se on vaan merkki että niitä penkkejä on liian vähän!”
Lauantain mukavasta ja hyviä näkemyksiä täynnä olevasta tapahtumasta jäi mielikuva, että satama on vain päässyt unohtumaan ja että ihmiset ovat tottuneet olemassaolevaan tilanteeseen eivätkä ole ehkä nähneet kokonaisuutta – tai sitten ajatuksille ja tekemiselle ei ole tähän mennessä ollut sopivaa kanavaa. Monet asiat, joilla sataman ulkonäkö ja viihtyyvys kohentuvat, ovat oikeastaan pieniä juttuja.
Koska unelmakartat (eli aarrekartat) ovat viime aikoina olleet kovasti muotia ja monen mielestä tehokkaita henkilökohtaisten asioiden selvittämisessä, päätin testata, toimiiko unelmakartta kyläyhteisön mittakaavassa. Ryhmä konginkankaalaisia lapsia ja aikuisia teki lauantaina sataman unelmakartan. Tästä saa kaupungin suunnittelija ottaa vauhtua kustannuslaskelman laadintaan 🙂
Kuvat ja teksti Outi Raatikainen, www.jamk.fi/innovative-village
Satamapalavereita ja kehittämisen edistymistä voi seurata Konginkankaan kyläyhdistys ry:n sivulta.