Vihjeitä onnistuneeseen opintomatkaan
Kansainvälisessä Innovative Village -hankkeessa on viittä vaille ehditty järjestää kaksi kyläkehittämisen opintomatkaa per partnerimaa ja muutama muu reissu päälle. Pohjois-Irlannissa käytiin 2012 ja 2014, Virossa 2013 ja vielä kerran syyskuussa 2014, Suomessa tutustuttiin kyliin ja maaseudun kehittämiseen 2013 ja 2014. Olemme keränneet matkoista paljon kokemuksia. Lisäksi opintomatkat olivat teemana mm. yhdessä Keski-Suomen maaseutukehittäjien yhteisessä tapaamisessa.
Innovative Village -opintomatkoilla osallistujat ovat olleet kyläaktiiveja, Leader-toimijoita ja maaseutukehittäjiä. Opintokohteitamme ovat olleet aktiiviset kylät ja maaseutuhankeet.
Lue lisää käytännön vihjeitä onnistuneeseen opintomatkaan!
Opintomatkoilla tarvitaan aikaa
Opintomatkojen perinteinen ohjelma luettelee litanian käyntikohteita ja esittelyjä. Ne ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on yhteinen aik. Opintomatkoilla tutustutaan sekä omaan opintoryhmään että mahdollisten muiden partnereiden ja käyntikohteiden väkeen. Vierailuilla on oltava riittävästi aikaa kysymyksille, vastauksille ja kokemusten jakamiselle. Nähdystä ja kuullusta pitää voida keskustella saman tien. Sitä kautta päästään syvemmälle oppimisessa ja uusien ideoiden kerryttämisessä. Keskusteluja voidaan varta vasten virittää vaikkapa yhteisessä työpajassa. Bussissa pitää vaihtaa vieruskaveria eikä ruokapöydässä istuta aina samassa seurassa.
Kieliongelmat ja tulkkaus
Innovative Village -opintomatkoilla ei ole käytetty virallisia tulkkeja, vaikka hankkeen kieli on englanti. Englantia osaa moni, vaan eivät kaikki. Siksi meillä on ollut kaveritulkkausta, jossa vieruskaveri tulkkaa olennaisia kohtia; supinaryhmiä, jossa peränurkassa tulkataan pienelle ryhmälle mahdollisuuksien mukaan muita häiritsemättä, ja ”luovaa tulkkausta”, jossa olennaiset asiat on tulkattu koko ryhmälle. Kun porukka osaa hieman englantia, ydinkohtien ja vieraampien termien tulkkaaminen riittää.
Ja mitä itse kunkin kielitaitoon tulee, niin aika vähillä sanoilla saa paljona sanotuksia, kun vaan rohkeasti ryhtyy puhumaan!
Omista reissuistamme olemme keränneet mm. seuraavia kokemuksia:
– Ei liian isoa bussia: sopivan kokoisessa tutustutaan paremmin, juttu luistaa ja ideat lentävät.
– Mahdollisimman tiiviit välimatkat kohteiden välillä, mutta jos matka on pidempi, aikaa voi käyttää hyödyksi vaikkapa palautteen keräämiseksi.
– Ei joka yötä eri majapaikassa.
– Ohjelma tarvitsee rinnalleen kunnon kartan, johon käyntikohteet on merkitty.
– Ohjelmassa olisi myös oltava kohteiden yhteystiedot ja vähintään esittelijöiden nimet – vieraskielisistä nimistä on joskus vaikea saada selvää.
– Joka aamu ja ennen bussista poistumista tarvitaan porukalle ohjeet: mitä tapahtuu, mitä tarvitaan mukaan, milloin ryhmän on oltava takaisin bussissa..
– Matkanjohtajan on syytä varmistaa jokainen käyntikohde viimeistään paria tuntia ennen perilletuloa, että vastaanottajat ovat valmiina.
– Käyntikohteiden esittelijät pitää valmentaa ennen vieraiden tuloa: hyvä esitys on lyhyt (kork. 15 min.), olennainen, yleiskielinen (Pohjois-Irlannissa meni yksi hyvä esitys täysin hukkaan, kun suurin osa yleisöstä – ml. irlantilaiset – ei ymmärtänyt raskasta murretta!) ja tarvittaessa tulkkaukselle pitää jäädä riittävästi aikaa (pahimmoilleen meidän hankkeessa tulkataan kahdesti, ensin virosta englanniksi ja sitten englannista suomeksi, mikä vie kaksinkertaisen ajan).
– Malako-hankkeessa (Jamkin Matkailusta laatua koko elämään -hanke) oli hyvä idea, kun opiskeltiin muun ohella nettisivuja: kaikki tutustuivat kohteiden nettisivuihin etukäteen ja miettivät, minkälaisen mielikuvan niistä saivat. Kohteessa käynnin jälkeen vertailtiin yhdessä kotisivujen luomaa mielikuvaa ja todellisuutta ja otettiin oppia omiin kotisivuihin. Meidän hankkeessamme idea ei toiminut, kun niin monella vieraillulla kylällä ei ollut kotisivuja.
– Esityksiin haluttiin enemmän valokuvia ja vähemmän Power Point -dioja, lisäksi paperi, jossa kerrotaan perusasiat mustana valkoisella; toisaalta me suomalaiset totesimme, että vieraskielisen esityksen taustalla oleva Power Point, jossa ydinasiat ovat esillä samalla kun puhuja kertoo niistä, helpottaa vieraan kielen ymmärtämistä.
– Enemmän tekemistä, vähemmän passiivista kuuntelemista!
– Perinneruoat on otettu matkoilla hyvin vastaan, mutta niihin tarvitaan tarina ja ohjeistus (ja jos ruoka on kovin erikoista, pöydässä on oltava vaihtoehtoruokaa)
– Ruokalista olisi hyvä kääntää ja jakaa etukäteen, jotta vieraat tietävät, mitä syövät.
– Kyläkierroksella olisi kiva ostaa tuliaisia kylästä: paikallisten tuottajien myyntipisteen voisi virittää vaikka väliaikaisesti ja kylästä olisi hyvä olla myynnissä hehkeitä postikortteja, valokuvakalenteri tms. muitakin matkailijoita varten (irlantilaisten suurimpia valituksen aiheita viimeisimmältä Suomen opintomatkalta).
Ohjelmaa
Viralliset opintokohteet, seminaarit ja työpajat eivät täytä koko matkaa. Joka reissuun kuuluu jonkin verran turismia eli kiertoajeluja, museo tai käyntikohde. Vapaa-aikaakin pitää olla, ettei ohjelma ihan uuvuta. Ohjelmaan kuuluu myös illanvietto tai pari. Ne ovat vapaamman tutustumisen aikaa. Irlantilaiset ovat tanssittaneet meitä, käyttäneet pubissa ja tutustuttaneet paikalliseen runoilijaan. Suomessa syötiin, saunottiin, soiteltiin haitaria, keilailtiin ja laulettiin karaokea, Virossa saunottiin ja istuttiin iltaa hyvän ruoan ääressä seurustellen ja kokeilimmepa myös epävirallista Tartu by night -ohjelmaa paikallisen hankeaktivistin opastamana.
Matkailusta laatua koko elämään -hankkeen matkalla oli hauska käytäntö. Opintomatkakohteet olivat maaseutumatkailu- ja hyvinvointiyrityksiä. Matkalla järjestettiin arvonta. Voittajat saivat testata jonkin sellaisen hyvinvointielämyksen, johon ei ollut varaa koko porukalle. Testaajat jakoivat kokemuksensa muun ryhmän kanssa jälkikäteen.
Matkaraportti – vain arkistoako varten?
Hankkeiden opintomatkoista tehdään matkaraportti. Hyvässä lykyssä se on hauska, kasaa opitut asiat ja kehitetyt ideat ja antaa kuvan reissusta niille, jotka eivät itse päässeet mukaan. Matkapalaute on onnistuessaan osa jokaisen matkalaisen omaa oppimisprosessia.
Kokemus on osoittanut, että muistiinpanot pitää kirjoittaa matkan aikana. Suurin osa matkapalautteestakin pitää saada viimeistään paluumatkalla tai se jää saamatta. Olisi hyvä, jos kaikki osallistuisivat matkaraportin tuottamiseen. Matkan aikana voidaan valita vastuuryhmät tai vastuuihmiset setvimään halutut asiat kohteissa ja kirjoittamaan niistä muistiinpanot. Kokemukset voidaan käydä illalla yhteisesti läpi ja esim. bussissa kerätä vielä sanallista tai kirjallista palautetta.
Innovative Villagen ensimmäisellä opintomatkalla Irlannissa kiersi matkapäiväkirja, johon kirjattiin kuultua, nähtyä ja opittua. JyväsRiihi ry:n opintokohteista piti matkalaisten ottaa valokuvia uusista/kiinnostavista/hauskoista/kamalista kohteista, joista sitten koostettiin viimeiselle illalle ”kuvaraportti”. Se osoittautui hauskaksi! Hankkeen viimeisellä opintomatkalla Viisari ry:n alueella jokaisen matkalaisen piti kirjoittaa vähintään kymmenen asiaa, jotka olivat erityisesti kiinnittäneet huomiota. Samalla saatiin sekä palautetta että uusia ideoita.
Hankkeesta ja sen matkoista lisää www.jamk.fi/innovative-village
