Vesa Rouhiainen: Kylätoiminnan tila maaseututyypeittäin ja maakunnittain

Lukaisinpa uuden tutkimuksen  http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja122.pdf. Kylätoiminnan tila 2010 -hankkeessa tutkittiin, millaista kylätoiminta on Suomessa 2010-luvun alussa ja onko kylien toiminnassa alueellisia eroja. Tutkimuksen aineistona toimi postikysely kaikille Suomessa toimiville kylätoimintaa harjoittaville yhteisöille. Vastauksia tutkimus keräsi 1086.

Hand made in Hoytia

Kyläaktiivit keski-ikäistä väkeä

Kaikki kylien kanssa töitä tekevät ovat havainneet, että kyläaktiivit ovat usein vähän vanhempaa väkeä. Monella kylällä nuoria ei ole tai heitä ei saada kyläyhdistyksen hallitukseen. Kyselyn mukaan tyypillisin kylätoiminta-aktiivi on alueella pitkään asunut 50−65 -vuotias (s. 15). Asia huolestuttaa joitain kyläaktiiveja, mutta minusta asiassa ei ole mitään pahaa. Siinä iässä on aikaa, kokemusta ja näkemystä. Moni nuori osallistuu kylän toimintaan, muttei halua hallitukseen. Siinäkään ei sinällään ole mitään pahaa – mutta millä kylä varmistaa, että seuraava sukupolvi ottaa aikanaan ohjat? Miten saada kylätoiminnasta vauhdikkaampaa ja houkuttelevampaa? – Hauskemmat kokoukset? – Tapahtumien suunnittelu nuorten kanssa? – Lapsiperheiden toiveiden aktiivinen kuuntelu? – Järjestelmällinen tuki nuorten ideoille? – Hyvä yhteistyö kyläyhdistyksen ja vaikkapa 4H-nuorten kanssa? …

Kylän palvelujen järjestäminen

Perinteisen kyläyhdistyksen tai -toimikunnan tehtäviin kuuluu yhdessäolon ja kyläjuhlien järjestäminen. Asuinympäristöstä huolehtiminen, keskustelutilaisuudet ja varainhankinta ovat myös yleisiä. Aloitteiden ja vetoomusten tekeminen kunnalle kylää koskevissa asioissa kuuluu noin joka toisen kyläyhteisön toimintaan. (s. 19)

Kylissä olevien palvelujen saatavuus vaihtelee maaseututyypeittäin. Yleisimpiä lähipalveluita ovat kirjastot, taksit ja alakoulu. Selvästi harvinaisempia palveluja ovat esimerkiksi pankki tai huoltoasema. Pankki löytyy kuitenkin ydinmaaseudulla vielä miltei joka kolmannesta kylästä, kun harvaan asutulla maaseudulla vain 8 prosentista. (s. 13)

Palvelujen omaehtoiseen järjestämiseen osallistuu vain harva kylä. Vain noin kolmannes kylätoimijoista harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja kaupungeissa ilmoittaa tarjoavansa esim. kyläavustajia, kioskin, kylätalon tai urheilupaikkojen ylläpitoa. Keskisuomalaisista kyselyyn vastanneista kyläyhdistyksistä vain 9 % järjestää palveluja (s. 14). Hämmästyin tietoa – oman kokemukseni mukaan useimmilla kylillä, joilla on aktiivinen kyläyhdistys tai -toimikunta, on myös vähintään ”yleishyödyllistä” palvelutoimintaa. Olikohan vika siinä, että kyläaktiivit eivät miellä toimintaansa palveluiden järjestämiseksi?

Keski-Suomen kyläyhdistykset ovat muuta maata hieman aktiivisempia tavaroiden ja tilojen vuokrauksessa sekä uusien asukkaiden houkuttelemisessa. Myös liikenne-, tie- ja vesihuoltoasiat ovat Keski-Suomen kyläyhteisöissä tärkeitä. Lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun sekä nuorten aktivoimiseen Keski-Suomen kyläyhdistyksissä ei ole juurikaan tarvetta. Myös aloitteiden tekijöinä viranomaisten ja päättäjien suuntaan Keski-Suomessa ollaan tutkimuksen mukaan melko passiivisia. (s. 27)

Kylät tuottamaan peruspalveluja?

Kyselyyn vastanneet tunnistavat tarpeen järjestää maaseudun palveluja uudella tavalla, mutta ylivoimainen enemmistö haluaa pitää peruspalvelujen tuottamisen erillään kylätoiminnasta. Kuitenkin noin puolet ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun vastaajista uskoi, että paikallisten peruspalvelujen saatavuus on tulevaisuudessa yhä enemmän yhdistysten vastuulla. (s. 32)

Tilanne on hankala: yhteiskunta suorastaan painostaa kyläaktiiveja tuottamaan palveluita, mutta halua siihen ei ole, ei aina riittävästi väkeä eikä osaamistakaan. Kylätoiminnan yhteiskunnallisena tehtävänä halutaan pitää edunvalvonta ja vaikuttaminen, mutta toisaalta siinäkään ei monella kylällä olla aktiivisia.

Positiivinen kierre – kokemus näkyy aktiivisuudessa

Innokkaimmin kylätoiminnan uusiin muotoihin suuntautuvat monipuolisesti verkostoituneet ja runsaasti kehittämishankkeita toteuttaneet kylät (s. 32). Näille on kertynyt osaamispääomaa sekä johtamisesta, työjaosta, byrokratian kanssa toimeentulemisesta että strategisesta suunnittelusta.

Moni isompi kehittämistavoite vaatii useamman vuoden suunnitelman. Suunnitelma palastellaan sopiviksi suupaloiksi, jossa neuvotteluiden, hankkeiden, talkoiden yms. kautta päädytään vihdoin haluttuun kokonaisuuteen. Tämä vaatii strategista silmää ja organisatorista osaamista.

Tai sitten aika ajaa matkan varrella pitkän tähtäimen suunnitelman ohi, minkä strategisesti ajatteleva kyläyhdistys huomaa ja muokkaa toimintaansa matkan varrella uusiin uomiin! Maailma muuttuu todella nopeasti. Osaava kyläaktiivi nappaa kiinni tarjolla olevista mahdollisuuksista ja toimii, sillä on parempi toimia vaikka pienellä riskilläkin kuin jäädä nököttämään paikallaan.

– – –

 Tutkimuksen toteutti tutkimusryhmä HT Torsti Hyyryläinen, FT Sirkku Piispanen, FM Päivi Pylkkänen ja FM Vesa Rouhiainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Kommentit Outi Raatikaisen.

Jätä kommentti