Kilpapelaajana kehittyminen
E-urheilun eli kilpapelaamisen suosio on globaalisti kasvussa. Myös Suomessa kilpapelaamiseen linkittyviä toimintoja esimerkiksi valmennusleirejä sekä pelisalitoimintaa käynnistellään monissa kaupungeissa ja kunnissa. Oletettavasti monet nuoret haaveilevat e-urheilijan urasta, mutta missä vaiheessa hupipelaamisesta ja harrastamisesta tulee kilpa- tai ammattipelaamista? Miten pelaamisessa voi kehittyä? Tässä blogikirjoituksessa taukoa pitävä kilpapelaaja Teemu ”hUed” Huttunen antaa muutamia omakohtaisia vinkkejä kilpapelaamiseen liittyen.
Oletko hupi-, kilpa- vai ammattipelaaja?
Suomen elektronisen urheilun liitto (n.d.) (myöh. SEUL) määrittelee kilpapelaamisen seuraavasti: ”Kilpapelaamisesta on kyse, kun pelaajat pelaavat toisiaan ja pelin luomaa haastetta vastaan kilpailullisessa tilanteessa. Kilpapelaamista voikin harrastaa lähes millä tahansa elektronisella pelillä, mutta ammattimainen pelaaminen on toistaiseksi keskittynyt vain muutamien, pelaajamääriltään suurten pelien ympärille.”
Oletettavasti moni nuori haaveilee erityisesti ammattipelaajan urasta, mutta huipulle pääsemisen tiedetään olevan vaikeaa erittäin suurien pelaajamäärien takia. Pelaajabarometrin (2018) mukaan suomalaisista 1,8% on aktiivisesti eli ainakin kerran kuukaudessa pelaavia kilpapelaajia. Tämä tarkoittaa yli 80 000 kilpapelaajaa valtakunnallisesti. Vuonna 2018 JAMKin tekemän harrastaja- ja pelaajakyselyn mukaan enemmistö online-pelejä pelaavista, 72% vastaajista (n=588) määritteli itsensä harrastajaksi käyttäen keskimäärin 3 tuntia päivässä pelaamiseen. Viidennes vastaajista määritteli itsensä kilpapelaajaksi käyttäen keskimäärin 5,8 tuntia päivittäiseen pelaamiseen. (Laitila, Rauhansalo & Ahonen 2018.) Kaikki JAMKin kyselyyn vastanneista olisivat Pelaajabarometrin 2018 mittareilla mitattuna kilpapelaajia, mutta mielestämme pelaajan oma näkemys itsestään joko harrastajana tai kilpapelaajana, ja mm. pelaamiseen käytetty aika ja tavoitteellisuus määrittelevät pelaajan kilpapelaamisen tason. Digitaalisten pelien ja suosittujen e-urheilupelien kuten CS:GO, FIFA, Fortnite, Heartstone, Starcraft yms. pelaaminen ei kirjoittajien mielestä ole automaattisesti kilpapelaamista. Me miellämme kilpapelaamisen vaativaksi ja säännölliseksi harjoitteluksi, jossa pelaaja kehittää pelitaitojen lisäksi myös muita elämänhallintaankin linkittyviä osa-alueita kuten tiimityöskentelyä, kommunikaatiotaitoja, ajanhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja.
Kilpapelaaminen vaatii panostamista harjoitteluun, sen määrään ja tavoitteellisuuteen sekä osallistumista myös kilpailuihin/turnauksiin. Kilpapelaamisessa voidaan myös hyödyntää valmennusta ja erilaisia työkaluja osana harjoittelua. SEULin (n.d.) mukaan ammattipelaamiseen liittyy työsuhde jonkin yrityksen tai yhdistyksen kanssa, ja pelaaja pelaa menestyäkseen pelin kansallisissa ja kansainvälisissä turnauksissa. Ammattipelaamisen huipputasolla pelaajat sitoutuvat sopimuksen kautta niin kutsutun pelaajaorganisaation harjoitusaikatauluihin ja voivat ansaita vuositasolla suuria palkkoja, sponsoritukia ja palkintorahoja. Niin sanottu hupipelaaminen/harrastaminen voidaan nähdä taas liittyvän lähinnä hauskanpitoon, rentoutumiseen, ajanviettoon ja kavereiden kanssa pelailuun (kts. Kuvio 1.) Edellä mainitut motivaatiotekijät voivat liittyä myös kilpapelaamiseen ja ammattipelaamiseen, mutta suurena erona näyttäisi olevan pelaamiseen käytettävä aika ja pelaamisen tavoitteellisuus – näihin panostetaan enemmän kilpa- ja ammattipelaamisen tasoilla. Suomalaisten kilpapelaajien ja -harrastajien määrä on tutkitusti suuri (yli 80 000), joten mielestämme on tärkeää avata mitä kilpapelaajana kehittyminen vaatii.
Kipinä kilpapelaamiseen
Olen Teemu, loputonta online-kilpailua janoava kilpapelaaja. Olen pelaillut ja harjoittelut kilpailullisesti vuodesta 2007 lähtien Call of Duty 4, StarCraft 2 ja jonkin verran StarCraft 1 sekä Quake -peleissä. Olen aina halunnut olla ammattipelaaja, mutta sille tasolle en ole toistaiseksi päässyt. Näenkin, että olen omatoimisesti, säännöllisesti ja tavoitteellisesti harjoitteleva kilpapelaaja. Ensimmäistä kertaa muistan nähneeni ammattipelaamista vuoden 2006 European Nations Champions (ENC) -turnauksessa. Erityisesti pelaaja Abdisamad ”SpawN” Mohamed herätti mielenkiintoni kokeilla kilpailemista itsekin. SpawN:ia pidettiin yleisesti yhtenä parhaista pelaajista ja hän oli ensimmäisiä, joista kuulin puhuttavan sanalla “ammattilaispelaaja”. Vuosien 2008-2010 aikana osallistuin useisiin online-turnauksiin Call of Duty 4-joukkuepelissä. Hyvin pian kilpapelaamisen aloittamisen jälkeen ymmärsin, että kilpapelaamisen kautta halusin näyttää omat taitoni muille ja intohimoni voittaa alkoi kasvamaan. Vuonna 2010 joukkueemme menestyi mm. Gaming.fi:n CoD4 Challengessa (3. sija) ja Solid Mojo-tapahtumassa Vantaalla (4. sija). Vuonna 2012 aloitin pelaa-maan StarCraft 2-peliä, jossa tällä hetkellä tunnetuin ja menestynein suomalaispelaaja on Joona ”Serral” Sotala.
Kilpapelaajana kehittyminen
StarCraft 2 -pelin kilpapelaajaurani alkuvaiheessa vuonna 2012 aloin kiinnittämään enemmän huomiota pelaajana kehittymiseen. StarCraft 2 -peli oli mielestäni alkuun tosi haastava ja koin, että en tulisi siinä ikinä kilpailemaan. Tästä syystä loin itselleni oman strategian, jota tulisin noudattamaan tulevina vuosina. Halu kilpailla, pärjätä ja voittaa motivoi harjoittelemaan systemaattisesti. Vuonna 2013 tutustuin “oman itseni” -kehittämiseen liittyvään psykologian kirjallisuuteen sekä sodankäymisen taitoihin lukemalla mm. Sun Tzu – Art of War sekä Miyamoto Musashi – The Book of Five Rings. Aloin peilaamaan psykologian oppeja itseeni, pelaamiseeni sekä kilpailutilanteisiin. Pyysin myös ystävääni toimimaan “managerinani” ja samalla aloitin säännöllisen kuntoilun. Tämä kaikki auttoi minua pitämään itseäni edes jollain tapaa kehittyväisenä, kasvatti motivaatiota ja opetti periksiantamattomuutta.
Kilpapelaaminen vaatii mielestäni suuria määriä harjoittelua, itsehillintää ja motivaatiota. Turnauk-set ja niissä pärjääminen/menestyminen, oppiminen muilta kilpailijoilta ja pelitilanteista, uudet tuttavuudet ja verkostoituminen kasvattavat motivaatiota kehittää itseään entisestään. Pelaamisessa on hyvin yleistä, että menettää hermonsa, ärsyttää sekä kokee onnistumisen tunteita. Pelaaminen voi olla siis yhtä tunteiden vuoristorataa. Tajusin, että minun on opittava tuntemaan omat rajani ja tunnistamaan sekä hallitsemaan tunteitani.
Tunteiden hallitseminen ja niiden käsittely
Yksi keskeinen ”itsestään oppimisen ja pelaajana kehittymisen” -keino on tarkastella ja analysoida omia tunteitaan sekä mahdollisia tilt-tiloja. Tiltti eli ns. tilttaaminen on pokeritermi, joka on nykyään yleisessä käytössä myös kilpapelimaailmassa. Se tarkoittaa pelaajan turhautumista peli-/kilpailutilanteessa esimerkiksi toistuvan huonon onnen, epäonnistuneiden pelisuoritusten tai joukkuekavereiden kommunikaation puutteen takia. Tiltissä pelaaja ajautuu vahvaan negatiiviseen tunnetilaan, joka vaikuttaa muun muassa kontrollin menetykseen, heikentyneeseen päätöksentekoon, negatiiviseen käytökseen ja välinpitämättömyyteen. (Palomäki 2013.) Aloinkin systemaattisesti omien pelisuoritusteni yhteydessä kirjoittamaan ylös, mikä vaikuttaa tunteisiini positiivisesti ja negatiivisesti. Tämä auttoi minua tarkastelemaan tunnetilojeni vaikutuksia pelisuorituksiini ja mahdollisti tunteiden ammattimaisemman hallitsemisen pelaamisen aikana.
Kun olin oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitani paremmin, aloin panostamaan enemmän oman pelitaktiikkani rakentamiseen sekä turnausjännityksen poiskitkemiseen. Olen aina ihaillut harjoittelutapoja, joissa toistetaan samaa ja huomioidaan jokainen pelin sisäinen liike. Tämän avulla pystytään minimoimaan omat virheet. Harjoitteluni perustuu pikkutarkkaan tutkimustyöhön, vastustajan lukemiseen sekä omien virheiden minimointiin.
Tärkeimmät saavutukseni
Henkilökohtaisesti suurimmaksi saavutuksekseni koen vuoden 2016 StarCraft 2 -pelin amatöörion-line-turnauksen voittamisen. Turnauksessa käytin hiomaani taktiikkaa jokaisessa ottelussa, eikä kenelläkään ollut vastausta siihen. Kyseistä taktiikkaa harjoittelin useamman tunnin päivittäin kahden viikon ajan. Vaikka taktiikkani ei ollut mikään paras mahdollinen, säännöllisen ja aktiivisen harjoittelun ansiosta pystyin minimoimaan omat virheeni. Huomasin myös, että systemaattinen harjoittelu ja oman taktiikan kokonaisvaltainen hallitseminen vähensivät merkittävästi myös turnausjännitystäni. Näen, että kaikki harjoittelumetodini johtivat edellä mainitun turnauksen voittamiseen.
Viimeisin turnaus, johon olen osallistunut, on vuoden 2017 StarCraft 2:n talviolympialaisten karsin-taottelut, IEM Season XII – PyeongChang – North Europe Qualifier. Tähän loppuun täytyy todeta, että pelaamisen ja itsensä kehittämisen -opit seuraavat minua vielä tänäkin päivänä. Kaikkea opittua hyödynnän arjessa sekä työssä.
Viisi keskeisintä vinkkiä pelaajana kehittymiseen
Tärkein neuvoni kilpapelaajana kehittymiseen on, että laadi itsellesi järjestelmällinen harjoitteluaikataulu, jota noudatat kurinalaisesti. Muista pitää harjoittelussa taukoja ja pyri käsittelemään tunnetilojasi ammattimaisesti. Kun tähtäät pelaamisen suhteen korkeammalle ja panostat harjoitteluun, erilaisten tunnetilojen käsittelemättä jättäminen jarruttaa kehittymistäsi pelaajana.
Alla tiivistettynä omat vinkkini pelaajana kehittymiseen:
1. Järjestelmällinen ja säännöllinen harjoittelu (aikataulutus yms.)
2. Kirjaa ylös asioita, jotka näet tarpeellisiksi kehittymisesi kannalta esim. tunnetilat, taktiikat
3. Opi häviämään!
4. Harjoittelun tauotus ja muiden aktiviteettien lisääminen osaksi harjoittelua esim. kuntoilu
5. Pelaamalla/Tekemällä oppii (heh)
Nykyään on olemassa myös erinomaisia sähköisiä työkaluja ja valmennusohjeita kilpapelaamisen tueksi. Esimerkiksi yksi erinomainen työkalu pelaajan hyvinvointivalmennuksen näkökulmasta on eBoss-hyvinvointivalmennusta nuorille -hankkeessa 2016-2018 (ESR) tuotettu Digivalkku-sivusto.
Teemu Huttunen ja Tuomas Rauhansalo
Teemu Huttunen toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulussa projektiassistenttina ja XR-kehittäjänä sekä sisällöntuottajana XR-kehittäjäkoulutuksessa.
Tuomas Rauhansalo toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulussa projektiasiantuntijana, tutkii e-urheilun liiketoimintamahdollisuuksia ja on aktiivisesti käynnistämässä alueellisia sekä valtakunnallisia e-urheiluhankkeita.
LÄHTEET:
Kinnunen J., Lilja P. Mäyrä F. 2018. Pelaajabarometri 2018: Monipuolistuva mobiilipelaaminen. Tampereen Yliopisto.
Laitila O., Rauhansalo T. & Ahonen A. 2018. Loppuraportti_eSportsin liiketoimintamahdollisuudet.
Palomäki J. 2013. New perspectives on emotional processes and decision making in the game of poker. University of Helsinki, Finland. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9337-1