Miksi kestävä kulttuurimatkailu on niin vaikea käsite? – osa 2
Edellisessä blogikirjoituksessani käytiin läpi kestävään kulttuurimatkailuun liittyvien käsitteiden konseptit historiallisesta näkökulmasta. Tässä toisessa osassa tarkastellaan muutaman kulttuurimatkailutyypin ominaisuudet kestävyyden näkökulmasta ja tuodaan esille esimerkki kulttuuritoimijan vastuullisuusteoista.
Yhteisöpohjainen matkailu kulttuurimatkailuna – ja onko se kestävää?
Community-based tourism (CBT) eli yhteisöpohjainen matkailu on määritelmänsä mukaan matkailutyyppi, joka on paikallisyhteisön hallinnoimaa ja yhteisöä varten olemassa olevaa. Sen tavoitteena on lisätä kävijöiden tietoisuutta yhteisöstä ja paikallisista elämäntavoista. Näin ollen yhteisöpohjainen matkailu on kulttuurimatkailun muoto – matkailijalle tarjotaan ainutlaatuisia elämyksiä paikallisten perintöjen, tapojen ja ympäristön kontekstissa. Tämä on erittäin lähellä Suomessa laajasti käytettyä ”Live like a local” –konseptia.
Yhteisöpohjaisen matkailun pitäisi ottaa huomioon ympäristö, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kuitenkin ympäristönäkökohdat voidaan jättää huomiotta paikallisen taloudellisen kehityksen tai paremman elämänlaadun vuoksi. Näin ollen yhteisöpohjaista matkailua ei aina voida välttämättä luokitella ”vastuulliseksi” matkailuksi, vaikka monet pitävät sitä juuri kestävän matkailun työkaluna. Monesti CBT esiintyy köyhissä yhteisöissä, mutta se ei välttämättä edistää köyhien elämää. Ryhmä matkailutuoteomistajia, ravintoloita, käsityöläisiä sekä muita toimijoita voi kehittää yhdessä matkailureitin ja tämä voi myös olla yksi CBT:n muoto (City of Cape Town 2020).
Matkailu ja kulttuuriperinnön hallinta
McKercher ja Du Cros (2002) toteavat, että kulttuurimatkailussa haasteena on tasapainon löytäminen matkailun ja kulttuuriperinnön hallinnan välillä. Tämä havaittiin ensin kulttuuriperinnön hallinnassa ja vasta 2000-luvulla matkailussa. Pääongelmana on se, että matkailu ja kulttuuriperinnön hallinta kulkevat rinnakkain eikä yhteistyössä, huomioimatta toisten tarpeita. Integraatiota haetaan vastapuolen vahvemman ymmärtämisen kautta. Aineellisten ja aineettomien varojen käyttö lisää julkista tietoisuutta ja muuttuu poliittiseksi tueksi suojelutoimiin. Tutkijoiden mukaan matkailualan on vaikeampi ymmärtää yhteistyön hyötyä. Kulttuurimatkailu on muodikasta ja tämä voi olla sekä mahdollisuus että uhka sen kestävälle hallinnalle.
Kestävä matkailu on yhteistyötä, jonka kautta saavutetaan sekä matkailun, että kulttuuriperinnön hallinnan tavoitteet. Onko se mahdollista käytännössä ja koskeeko se kaikkia tuotteita sekä kokemuksia? Yhteistyö yleensä toimii, jos on rajattu määrä yhteistyökumppaneita ja jokaisella on samanlaisia arvoja. Kuitenkin se, mikä on hyvää suojelulle, ei ole välttämättä hyvää matkailulle, ja toisinpäin, McKercher ja DuCros huomauttavat (2002).
Matkailuelinkeino arvostaa kulttuurivaroja raaka-aineina tuotteilleen, jotka tuottavat matkailutoimintaa ja varallisuutta. Kulttuuriperinnön hallinnoijat taas arvostavat samoja varoja niiden luontaisten meriittien vuoksi.
Matkailu on taloudellista toimintaa. Vaikka sitä voi käsitellä mielenkiintoisena kulttuurisena ilmiönä, se on ensisijaisesti bisnestä. Tutkijat luettelevat matkailun ominaisuuksia kulttuurimatkailuun liittyen:
• Matkailu sisältää elämysten kuluttamista.
• Matkailu on viihdettä.
• Matkailu on kysyntälähtöistä toimintaa, jota on vaikea hallita.
• Kulttuuriperinnön nähtävyydet ovat osa matkailua.
• Kaikki kulttuurivarat eivät ole kulttuurimatkailukohteita.
• Saavutettavuus ja läheisyys määrää kohteen potentiaalisen vierailijamäärän.
• Matkailukokemusta on hallittava matkailijoiden toiminnan hallitsemiseksi.
• Matkailijat haluavat hallittuja kokemuksia.
• Kaikki kulttuurimatkailijat eivät ole samanlaisia.
• Matkailijat haluavat aitoutta, mutta eivät välttämättä todellisuutta.
Kulttuuriperinnön hallinta on systemaattista hoitoa, jota toteutetaan kulttuuriperinnön arvojen ylläpitämiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien nautittavaksi. Useita kansainvälisesti tunnustettuja sääntöjä ja sopimuksia, kuten UNESCO:n maailmanperintöyleissopimus ja Venetsian sopimus (ICOMOS 1964), sanelevat perusperiaatteet.
McKercher ja DuCros (2002) luettelevat kulttuuriperinnön hallinnan periaatteet:
• Kulttuuriperinnön varaa tulisi käyttää vain kulttuurin kannalta tarkoituksenmukaisella ja kestävällä tavalla.
• Jotkut kulttuuriperinnön varat ovat liian hauraita tai pyhiä ja eivät voi olla täysin avoimia ja saavutettavia yleisölle (ml. turistit).
• Sidosryhmien kuuleminen on tärkeä osa kulttuurivarojen kestävyyden kehittämisessä.
• Matkailutarpeet eivät ole ainoat, joita otetaan huomioon kulttuuriperinnön hallinnassa.
• Matkailua voidaan pitää tärkeänä kulttuuriperinnön hyödyntäjänä, mutta ei sen ainoana käyttönä.
• Matkailu voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.
• Matkailun tuottamien tulojen hyödyntäminen sijoituksena kulttuuriperinnön säilyttämiseen on tärkeä tavoite useimmille kulttuuriperinnön hallinnoille.
• Aineeton kulttuuriperintö on myös tärkeää, esimerkiksi kulttuurimaisemat, perinteet, kansanperinne, tarinakerronta, palvontaan liittyvät käytännöt, festivaalit. Erityinen kiinnostuksenkohde ovat alkuperäiskansojen kulttuuriperinteet.
Jos matkailuelinkeinon edustajat ja kulttuuriperinnön hallinnoijat pääsevät ymmärtämään, hyväksymään ja omaksumaan toinen toisensa alan perusperiaatteet ja -piirteet, myös heidän yhteistyönsä kulttuurimatkailun kestävyyden eteen paranee ja kehittyy.
ICOMOS (International Council on Monuments and Sites) on maailmanlaajuinen kansalaisjärjestö, joka edistää kulttuuriperintökohteiden säilyttämistä ja suojelemista. Sen verkkosivuilta löytyy paljon materiaaleja ja tutkimusta, mm. kulttuuriperintökohteiden kestävästä matkailukäytöstä (ICOMOS 2020).
Kun kyse on kulttuuriperinnöstä, ehkä ensimmäisenä kuitenkin tulee mieleen UNESCO:n maailmanperintökohteet. Kaikkia maailmanperintökohteita yhdistävä tekijä on niiden merkittävyys matkailukohteina, vaikka ne ovatkin statuksensa saaneet nimenomaan kulttuuriominaisuutensa säilyttämisen kannalta. Näin ollen ne ovat myös ensimmäisiä, jotka kokevat matkailun negatiivisia vaikutuksia. Tästä syystä UNESCO on kehittänyt oman Maailmanperintö ja kestävä matkailu –ohjelman, eli WH+ST (UNESCO 2020), joka aidosti integroi molempien sidosryhmien näkökulmat suunnittelussa, suojelussa ja kehityksessä.
Maailmanperintökohteita on Suomessa peräti seitsemän (Museovirasto 2020): Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäki, Struven astemittausketju ja Merenkurkun saaristo. Niistä matkailun kannalta merkittävin on Suomenlinna, jossa vuosittain vierailee 2 miljoonaa matkailijaa. Kestävyyden kehittämisen tarve korostuu siinä, että Suomenlinna sijaitsee saarella, joka on saavutettavuushaaste sekä koti 800:lle asukkaalle, joiden normaali arki pitää varmistaa.
Vuonna 2015 tehtiin koko kohdetta kestävän matkailun strategia. YouTubessa on katsottavissa videohaastattelu, jossa Milla Öystilä Suomenlinnan hoitokunnasta kertoo kohteen vastuullisuusteoista ja strategiasta (Vastuullisen matkailun portaat 2020).
Yhden kulttuurikohteen vastuullisuusteot
Helmikuussa 2020 kävin Visit Finlandin järjestämässä kestävän matkailun seminaarissa (Helsingin kaupunki 2020). Sen aiheena ei ollut erityisesti kestävä kulttuurimatkailu, mutta seminaari oli Helsingin Kulttuuritalon tiloissa, joka on tapahtuma- ja kulttuuri- ja kulttuurimatkailutoimija. Tervetulijaispuheessaan Kulttuuritaloa hallinnoivan Sunbornin toiminnanjohtaja Minna Nyman korosti kohteen yhteyttä kestävyyteen. Hänen mukaan kestävyys ohjaa kulttuuritalon toimintaa kokonaisvaltaisesti jatkuvana prosessina ja on asenteena kaikilla. Tila, joissa kulttuuritalo sijaitsee, on Alvar Aallon suunnittelema rakennus, jota käytetään aktiivisesti ja sen lisäksi parannetaan jatkuvasti, esimerkiksi energiatehokkuuden kannalta. Nymanin mukaan kaikilta yhteistyökumppaneiltakin edellytetään kestäviä ratkaisuja. Arjen kestävyyttä parantavia vastuullisuustekoja ovat mm. jätteiden lajittelu ja kierrätys, ravintolan hävikin seuranta ja minimointi, annosten pienentäminen ja kasvisruoan tarjonnan lisääminen. Kaikki vastuulliset teot eivät koske suoraan kulttuurituotantoa ja sen substanssia, mutta niiden kautta myös kulttuurituotanto tulee vastuullisemmaksi minimoimalla sen negatiivisia vaikutuksia.
Lopuksi
On paljon muitakin kulttuurimatkailumuotoja ja kestävyysseikkoja, mutta ehkä kerron niistä joskus toiste. Tämä teksti oli itsellenikin opintomatka kestävään kulttuurimatkailuun. Jos neuvoisin tämän perusteella lukijaa yhdessä asiassa, se olisi se, että kestävässä kulttuurimatkailussa, niin kuin monessa muusakin asiassa nykypäivänä, ensin pitäisi mennä syvemmälle ja tarkistaa taustat, tutkia aihetta. Väärinymmärrykset johtuvat yleensä siitä, että yritämme yksinkertaistaa asioita liikaa.
Rositsa Röntynen
Kirjoittaja, Rositsa Röntynen toimii Jyväskylän ammattikorkeakoululla matkailun asiantuntijatehtävissä, Culture Tourism for City Breakers -hankkeen Jyväskylän toteutuksen projektipäällikkönä sekä Vastuullisen matkailun portaat –hankkeen projektipäällikkönä. Rositsa on lisäksi markkinointiasiantuntija ja liikuntatieteiden maisteri, intohimoinen matkailija, luontovalokuvaaja ja pop esiintyjä.
Lähteet:
• McKercher ,Bob, Hilary Du Cros. Cultural Tourism: The Partnership Between Tourism and Cultural Heritage Management. Routledge 2002.
• ICOMOS: International Charter for the Conservation and Restoration of Monuments and Sites (THE VENICE CHARTER 1964). https://www.icomos.org/charters/venice_e.pdf Viitattu 3.3.2020.
• ICOMOS: Cultural Heritage and Sustainable Development (verkkosivut). https://www.icomos.org/en/focus/un-sustainable-development-goals. Viitattu 3.3.2020.
• Museovirasto: Maailmanperintökohteet Suomessa (verkkosivut). https://www.museovirasto.fi/fi/tietoa-meista/kansainvalinen-toiminta/maailmanperintokohteet-suomessa. Viitattu 3.3.2020.
• UNESCO: World Heritage and Sustainable Tourism Programme https://whc.unesco.org/uploads/activities/documents/activity-669-7.pdf. Viitattu 3.3.2020.
• Vastuullisen matkailun portaat –hanke, Haastattelut vastuullisuudesta: Milla Öystilä, 2020. https://www.youtube.com/watch?v=uOVaIQoQTRQ . Viitattu 3.3.2020.
• Helsingin kaupunki, Menneet tapahtumat: Kestävän matkailun seminaari 6.2.2020 (verkkosivut) https://www.hel.fi/yritystenhelsinki/fi/matkailuelinkeino/tapahtumia/menneet-tapahtumat/. Viitattu 3.3.2020.
• Kulttuuritalo (verkkosivut). Viitattu 3.3.2020.