Miten metsää hoidetaan siten, että riistakantaa ja taloudellista arvoa kasvatetaan kestävästi?
Kestävä riistatalous – yhteinen asia
Kestävyys jaetaan tyypillisesti eri osa-alueisiin kuten taloudelliseen, ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Kestävässä riistataloudessa tulisi huomioida kaikki edellä mainitut ulottuvuudet samanaikaisesti. Osa-alueilla on omat ulottuvuutensa ja tavoitteensa, mutta ne ovat myös toisistaan riippuvaisia, joten kestävän riistatalouden saavuttamiseksi kaikkien osa-alueiden tulisi toteutua. Kestävän talouden tarkoituksena olisi tuottaa hyvinvointia ihmisille ympäristön kestävyyden asettamissa rajoissa siten, että tulevat sukupolvet on otettu huomioon.
Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sellaista metsän ja riistan hoitoa sekä käyttöä, jossa riistan elinvoimaisuus, tuottavuus ja uudistumiskyky säilyvät pitkään. Tämä mahdollistaa sen, että nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat hyödyntää riistaa esimerkiksi ravintona tai hyvinvoinnin ja toimeentulon lähteenä. Suomalaisia metsiä hyödynnetään ja arvotetaan edelleen puumottien kautta, vaikka metsämme sisältävät paljon muutakin taloudellisesti arvokasta kuten riistaa, sieniä ja marjoja. Riistatalous ja erityisesti kaupallinen metsästys voisi tarjota uusia ansaintamalleja ja luoda uutta yrittäjyyttä maaseudulle lisäten samalla alueen elinvoimaa. Tähän liittyen riistan arvonmääritys ja kaupallisen metsästyksen sopimuskäytännöt ovat tärkeitä työkaluja.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Liiketoimintayksikön hallinnoimassa ja Manner-Suomen Maaseudun Kehittämisrahaston rahoittamassa Riistatalouden liiketoimintamallien aktivointihankkeessa (2016–3/2018) keskityttiin edistämään riistan taloudellista hyödyntämistä eri sidosryhmien näkökulmista. Hankkeessa tehtiin riistatalouden arvonmääritykseen liittyen selvitys hirvieläinten kannanhoidon vaikutuksesta riistan tuottamaan taloudelliseen arvoon ja arvonmäärityksen moduulit paikallisen arvonmäärityksen tueksi ja aktivoinnin työkaluksi. Näiden avulla pystytään todentamaan ja arvioimaan hirvieläinten arvopotentiaalia siten, että saadut luvut ovat perusteltavissa samoilla totuuksilla. Edellä mainittua hanketyötä jatketaan käynnissä olevalla Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hankkeella vuosina 2020–2021. Hanke keskittyy riistasta saatavan taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen huomioiden eri riistatoimijoiden näkökulmat riistan taloudellisen arvon tulouttamisessa. Tätä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja yhteistyökumppanina on Suomen riistakeskus.
Sitran mukaan kestävän talouden perustana on maapallon ekologinen kantokyky. Kestävän riistatalouden perustana voisi pitää biologista kantokykyä eli, sitä tietyn eliölajin yksilöiden määrää, jonka ympäristö pystyy elättämään. Ekologinen kestävyys saavutetaan monipuolisella ja terveellä lajistolla sekä sen asianmukaisella hoidolla ja verotuksella. Metsästyksellä on merkittävä rooli riistanhoidossa ja siten myönteinen vaikutus luonnon tasapainoon. Riistan taloudellisen hyödyntämisen ehdottomana edellytyksenä on, että metsästystä toteutetaan riistakannan kestokyky sekä sen elinvoimaisuus huomioiden.
Sosiaalisella kestävyydellä pyritään lisäämään tasa-arvoa, vähentämään eriarvoisuutta ja varmistamaan jokaiselle riittävä toimeentulo, terveydenhuolto, koulutus ja perusturva. Kestävän riistatalouden ja erityisesti siihen liittyvään kaupalliseen metsästykseen liittyvässä työssä ja keskusteluissa sosiaalisen pääoman tematiikat ovat hyödyllisiä. Sosiaaliseen pääomaan mielletään yhteistyö, luottamus ja vuorovaikutus. Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hankkeen yksi keskeinen tekijä läpinäkyvyyden ja ymmärryksen lisäämiseksi on, kohdentaa riistan taloudelliseen hyödyntämiseen liittyviä kustannuksia osana arvonjaon perustaa. Haittojen ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen tarvitsee tutkimusta sekä todennettuja mittareita ja jakomalleja. Asenteiden ja ennakkoluulojen muokkaamisessa tarvitaan myös aikaa sekä jatkuvaa vuoropuhelua ja kohtaamista eri toimijaosapuolien kanssa. Osallistaminen ja vaikuttamisen mahdollisuus auttavat muutoksen johtamisessa. Kestävyys saavutetaan vain ja ainoastaan jos jokainen yksilö ottaa vastuunsa yhdessä muiden kanssa sen saavuttamiseksi. Vastuullisuus taasen tarkoittaa vastuun ottamista kestävyydestä.
Kulttuurisen kestävyyden avulla vaalitaan muun muassa alueellisia ominaispiirteitä, perinteitä, maisemaa ja rakennuksia siten, että mahdollistetaan eri kulttuurien säilyminen ja kehittyminen. Kulttuuri elää ja muuttuu jatkuvasti ihmisten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, missä se hyväksyy ihmisten erilaisuuden kunnioittaen jokaisen oikeutta ja vapautta. Suomalainen metsästyskulttuuri on murroksessa, mutta kulttuurisen kestävyyden periaatteiden mukaisesti perinteitä ja tietotaitoa tulisi vaalia samalla, kun rinnalle rakennetaan uutta kulttuuria. Isot muutokset ovat mahdollisia, mutta ne vaativat pitkänäköisyyttä, johdonmukaisuutta ja rohkeutta. Muutosten aikaansaaminen vaatii osallistamista, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä keskusteluun sekä päätösten tekoon yli kuppikuntien – ehkä tarvittaessa myös julkisen sektorin ohjauskeinoja tai lakeja.
Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hankkeessa yhteistyöllä toteutettavat toimenpiteet huomioivat eri toimijoiden näkökulmat riistan taloudellisen arvon tulouttamisessa. Tämä avoin ja kaikki osapuolet huomioonottava toimintatapa toivottavasti murtaa mielikuviin perustavat esteet, minkä avulla päästään uudistamaan osin vanhoja tuttuja toimintamalleja suomalaista metsästyskulttuuria kunnioittaen.
Lisätietoa:
https://www.sitra.fi/aiheet/kestava-talous/
https://www.aitomaaseutu.fi/hankkeet/kestavan-riistatalouden-arvon-tulouttaminen-suomessa-mmm
Kirjoittaja KTM ja metsätalousinsinööri AMK Hanna Hauvala työskentelee tällä hetkellä sertifioituna projektipäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Liiketoimintayksikössä. Hän on erikoistunut vastuulliseen liiketoimintaan, johtamiseen, kestävään kehitykseen ja riistatalouteen työkokemuksensa ja koulutuksensa myötä.
Hannu S. Laine
JAMK on näissä kaupallista metsästystä propagoivissa puheenvuoroissaan painottanut sitä, että metsästys on taloudellisesti tuottavaa ja sitä tuottoa pitäisi jakaa. Olen metsästänyt kymmeniä vuosia hirvieläimiä ”ilmaiseksi” Kanta-Hämeessä ja vakuutan, että olisin saanut paljon halvemmalla ne hirven- ja valkohännän lihat ostamalla ne kaupasta kuin itse metsästämällä. Metsästyksen talous on pakkasella, mutta hienoja elämyksiä olen saanut. Tämä on kuten muutkin harrastukset, se maksaa.
Suomen hirvieläinkannat ovat aivan liian pienet kaupalliseen toimintaan. Joillakin kaikkein tiheimpien valkohäntäkantojen alueilla saattaisi kaupallinen metsästys jättää pientä tuottoa.
Keski-Eurooppalainen metsästyskulttuuri pohjautuu feodaalijärjestelmään. Perusteena on se, että herrat tappavat riistan ja orjat ajavat eläimet herrojen eteen. Siihen istuu jollakin tavoin myös kaupallisuus. Suomalainen kulttuuri perustuu siihen, että menneinä aikoina kaikki kansankerrokset pyrkivät hankkimaan lisää syötävää ruokapöytään tai turkiseläinten nahkoja myyntiin metsästämällä. Siitä perintönä meidän metsästäjäkuntamme rakenne on läpileikkaus suomalaisista. Laajeneva kaupallinen metsästys tarkoittaisi tämän harrastuksen uhraamista ”Pyhän Euron” alttarille. Metsästyksestä tulisi enemmän yritysten ja paksun lompakon omaavien harrastus. Pieni- ja keskituloisten metsästysmahdollisuuksia rajattaisiin merkittävästi.
Maalla nykyisten metsästysalueidensa läheisyydessä asuvien metsästäjien metsästysmahdollisuuksien rajaamisella suurituloisten hyväksi olisi myös merkittävä yhteiskuntataloudellinen seuraamus. Valtaosa Suomen riistahallinnon ja -tutkimuksen työstä tehdään talkootyönä. Talkootyötä tekevät juuri ne pieni- ja keskituloiset riistamaidensa vieressä asuvat metsästäjät, joita JAMK haluaa poistaa metsästysmailta. Jos näiden henkilöiden metsästysmahdollisuuksia rajataan, myös hallinnon ja tutkimuksen tehtävät jäävät tekemättä. Jos talkootyöt halutaan teettää palkkatyövoimalla, nykyisten hallinnon ja tutkimuksen budjettien kaksinkertaistaminen ei riitä. Kuka maksaa?
En väitä, että nykytilanne on erinomainen. Metsästysseuroihin perustuvassa järjestelmässämme on toki paljon parantamista. Se, miten asioita voidaan parantaa ja kehittää, on eri juttu ja pitkä sellainen. Kaupallisuuden lisääminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu.