Mistä etätyössä on kyse?

Etätyö, joustotyö, hajautettu työ, monipaikkainen työ… Työn organisointiin liittyvät, työnteon ajan ja paikan joustot muodostavat joukon toisistaan eroavia nimityksiä. Mutta mihin näillä kaikilla käsitteillä viitataan ja onko niistä jokainen todella yhtä tarpeen?

Etätyön terminologia

Etätyö on kiinteästä työpaikasta ja työajasta riippumatonta työtä, jota suoritetaan ainakin osittain tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen (Heinonen, S., Huhdanmäki, A., Niskanen, S. ja Kuosa Tuomo 2004, 8).

Etätyön käsite on ollut keskustelun aiheena jo vuosikymmeniä ilman, että se olisi osoittanut laantumisen merkkejä. Keskustelua käsitemäärittelystä ylläpitää työn eri muodot siitä, missä, miten ja milloin työntekijälle kuuluva työ on tarkoitettu tehtäväksi. (Pekkola 2002, 2–5.) Työnteon tavat ja tarpeet voivat vaihdella paljon paitsi saman toimialan työpaikkojen kesken myös yksittäisten ammattiryhmien ja työntekijöiden välillä.

Esimerkiksi yhdelle työntekotavaksi voi sopia etätyöskentely omalta asunnolta käsin, kun toiselle kotoa työskentely voi syystä tai toisesta olla poissuljettu ratkaisu. Tällöin toimistohotellit ja julkiset tilat saattavat tarjota kaivatun vaihtoehdon. Kolmannella työnkuva voi sisältää joko ajoittaista tai jatkuvaa liikkumista eri toimipisteiden välillä, eikä työn suorittaminen yhdestä ja tietystä sijainnista tule kyseeseen.

Toisaalta työntekijät voivat jo lähtökohtaisesti olla etäällä toisistaan, vaikka he työskentelisivät varsinaisella työpaikallaan tiettynä ajanhetkenä. Työntekijä on fyysisesti läsnä, mutta kontakti työyhteisön muihin jäseniin ja sidosryhmiin saattaa toteutua ainoastaan teknologian välityksellä. Onkin yhä tavanomaisempaa, että kasvokkaisten tapaamisten merkitys päivittäisissä kohtaamisissamme vähenee.

Oletko koska viimeksi kiinnittänyt huomiota siihen, milloin:

• sinulla oli tarve odottaa kasvotusten oloa voidaksesi vaihtaa ajatuksia toisen kanssa?
• siirryit vastapuolen luokse kertoaksesi kuulumisesi puhelun tai muun viestittelyn sijasta?
• työtehtäväsi vaati sinulta fyysistä oleskelua tietyssä paikassa ennalta sovittuun aikaan?

Erilaisesta etätyön terminologiasta huolimatta käsitteiden kesken vallitsee yhteisymmärrys siinä, että etätyö nähdään yleisesti tapana organisoida tai suorittaa työsopimuksella sovittua työtä varsinaisen työpaikan ulkopuolella ainakin osittain tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen (Pekkola 2007, 40). Merkityseroja etätyön ja sen rinnakkaiskäsitteiden kesken syntyy lähinnä sen suhteen, kuinka joustavana sekä monitahoisena aika- ja paikkakäsite mielletään (Tuomivaara ja Ruohomäki n/a).

Etätyökäsitteen kehitys

Keskustelu etätyöstä juontaa Euroopassa juurensa tieto- ja viestintätekniikan käytön kasvuun 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen. Teknologian voimakas kehitys mahdollisti sähköisen viestinnän ja tiedonsiirron eri toimijoiden välillä aiempaa jouhevammin. Kehityksen myötä ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ei enää vaadittu entisessä määrin lähikontaktia vaan asioita voitiin hoitaa ja tietoa vaihtaa toisista etäältä. (Pekkola 2002, 153–154.)

Alkuun etätyön miellettiin viittaavan lähinnä työn tekemiseen kotoa käsin, etäällä tavanomaisesta työpaikasta. ”Sittemmin etätyönä ajateltiin työtä, joka tapahtuu ajasta ja paikasta riippumatta” ilman vakiintunutta työpistettä tai tiettyä työnteon ajankohtaa. Tämän jälkeen etätyöksi katsottiin työ, mikä tapahtuu ihmisten kesken monessa ajassa ja paikassa fyysisesti eri puolille hajautettuna. (Pekkola 2002, 1 ja 36–39.)

Myöhemmin työelämän kehittyessä ja digitalisaation edistyessä keskusteluun on liittynyt mukaan termit e-työstä ja virtuaalityöstä. Aiempi painotus työnteon ajan ja paikan välillä on osin hämärtynyt, kun itse työ ja sen tekemisen tavat ovat nostaneet päätään. Tänä päivänä kysymys ei ole enää niinkään siinä, missä ja milloin työtä tehdään, vaan miten työtä tehdään ja mitkä asiat tukevat työssä suoriutumista. (Pekkola 1 ja 36–39.)

E-työtä ja virtuaalityötä yhdistää tieto- ja viestintätekniikan hallitseva rooli. Molempien termien kohdalla työskentely tapahtuu teknologian välittämänä ja tästä riippuvaisena erilaisilla päätelaitteilla sekä digitaalisilla alustoilla. E-työn erottaa virtuaalityöstä se, missä ihmisten välinen kohtaaminen nähdään toteutuvan fyysisen maailman sijasta ikään kuin eräänlaisissa virtuaalitiloissa aivan kuin toisessa todellisuudessa. (Taulukko 1).

Miten sinä työskentelisit mieluiten?

Taulukko 1. Etätyön käsitteet (mukaillen Tuomivaara ja Ruohomäki n/a)

Lähteet:

Heinonen, S., Huhdanmäki, A., Niskanen, S. ja Kuosa Tuomo. 2004. Ekohallittu etätyö. Asumisen, työn ja liikkumisen kaupunkirakenteellisen uusjaon ympäristövaikutukset. Helsinki: Dark. Viitattu 20.4.2021. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40490

Pekkola, J. 2007. Etätyöopas työnantajille. Helsinki: Yliopistopaino. Viitattu 20.4.2021. https://www.motiva.fi/files/1996/Etatyoopas_tyonantajille.pdf

Pekkola, J. 2002. Etätyö Suomessa. Fyysiset, virtuaaliset, sosiaaliset ja henkiset työtilat etätyöympäristöinä. Helsinki: Yliopistopaino. Viitattu 20.4.2021. https://helda.helsinki.fi/dhanken/bitstream/handle/10227/458/104-951-555-721-6.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Tuomivaara, S. ja Ruohomäki, V. Mitä tarkoitamme, kun puhumme etätyöstä. Viitattu 20.4.2021. http://www.etatyopaiva.fi/fi/artikkelit/64

Kirjoittaja:
Tuukka Laava toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja Virtual Leaders -projektissa kyberturvallisuuden asiantuntijana.

Pääkuva: Pixabay

Virtual Leaders -projektin (ESR) tavoitteena on auttaa keskisuomalaisia pk-yrityksiä ottamaan käyttöön tuottavia ja työhyvinvointia tukevia virtuaalijohtamisen toimintatapoja työyhteisöissä, joissa henkilöstö toimii ja työskentelee osittain tai kokonaan etänä. Läpileikkaavana teemana projektin työpaketeissa on henkilöstön työhyvinvointi. Projektin toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulu ajalla 1.9.2020–31.8.2023 ja rahoittaa Keski-Suomen ELY-keskus (ESR-rahoitus 75 %, JAMKin rahoitus 25 %).

Lue lisää: www.jamk.fi/virtualleaders