Metsänomistajuus on yhä useammin jaettua ja tulopainotteista

Suomessa metsätilan omistaa yhä useammin yhtymä tai sijoitusrahasto. Samalla myös metsien käyttöön liittyvät taloudelliset tavoitteet ovat lisääntyneet, mikä saattaa vaikuttaa myös riistanhoitoon ja metsästyskulttuuriin. Toisaalta yleisessä keskustelussa riista ja erityisesti hirvieläimet koetaan lähinnä haitaksi ja vaaraksi, vaikka niistä olisi myös taloudellista arvoa jaettavana eri toimijoille.

Metsänomistajuuden tavoitteet ovat edelleen tulopainotteiset

Yksityiset metsänomistajat omistavat 60 prosenttia Suomen metsistä. Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen (Karppinen, Hänninen, Horne 2020) mukaan silti vain joka kymmenes on päätoiminen maatalousyrittäjä ja vain reilu kolmasosa asuu vakituisesti tilallaan. Palkansaajien ja muualla asuvien osuus on kasvanut selvästi viime vuosina. Lisäksi metsänomistajien koulutustason nousu on ollut erityisen nopeaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tällä on suora yhteys siihen, että metsänomistajakotitalouksien tulotaso on korkeampi kuin kotitalouksilla keskimäärin. Metsänomistajat ovat kuitenkin edelleen iäkkäitä, keski-iältään 62 vuotta, mutta tähän kehitykseen on nähtävissä taittumista laskuun lähitulevaisuudessa. Tutkimuksessa ehkä yllättävintä on, että metsänomistajien aineettomat tavoitteet eivät ole vahvistuneet 2000-luvulla. Päinvastoin monimuotoiseen ja virkistyskäyttöön liittyvät tavoitteet ovat vähentyneet samalla kun turvaan sekä tuloihin liittyvät ovat lisääntyneet.

Yhtymäpohjainen metsänomistajuus on kasvussa

Luonnonvarakeskuksen Suomalainen metsänomistaja 2020-tutkimuksen mukaan yli puolet metsätiloista saadaan perinnön tai lahjan kautta ja/tai ostetaan sukulaiselta. Huomattavaa on, että kuolinpesien osuus metsätiloista on pienentynyt samalla kun yhtymämuotoisen omistuksen osuus on kasvanut. (Karppinen, Hänninen, Horne 2020.) Yhtymät sopivat hyvin sopuisille sisaruksille ja ryhmille, jotka jakavat samat arvot ja omistajien tavoitteet ovat samansuuntaiset. Yhtymän osakkaiden pitkäaikaisesta tuntemuksesta on hyötyä, mutta ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, joten tuttujenkin kanssa kannattaa sopia metsänkäytöstä, työnjaosta ja rooleista kirjallisella sopimuksella. Yhtymien yhtenä etuna on se, että metsätilakoko pysyy suurempana kuin jos metsätila jaettaisiin esimerkiksi kolmen sisaruksen kesken. Suurempi metsätilakoko mahdollistaa metsien monimuotoisen käytön ja myös sen taloudellisen hyödyntämisen.

Metsärahastojen metsien hankinta on lisääntynyt matalan koron aikana

Metsäkeskuksen (2021) tiedot metsätalousmaan omistuksesta omistajaryhmittäin osoittaa sijoitusrahastojen osuuden kasvaneen jo ohi seurakuntien eli 0,9 %:iin. Edellä mainittu kasvu on tullut viimeisten seitsemän vuoden aikana. Jos kasvu jatkuu samanlaisena, muutaman vuoden päästä rahastot omistavat metsäalaa yhtä paljon kuin kunnat eli 1,7 %. Yksityiset (43,3 %) ja valtio (32 %) omistavat edelleen leijonanosan, mutta sijoitusrahastojen omistajuuden kasvu ja eritoten niihin liittyvät tuotto-odotukset ovat jo muuttaneet metsämarkkinoita. Tämä muutos on tarkoittanut myös sitä, että esimerkiksi keskisuurien ja isojen metsätilojen kauppahinnat ovat kasvaneet, mikä useimman yksityisen kohdalla tarkoittaa ostorukkasten pudottamista. Sijoitusrahastoilla on myös harvoin muita tavoitteita kuin puhtaasti eurot. Tällöin esimerkiksi korkotason noustessa sijoittajat saattavat ottaa sijoituksiaan pois ja rahastot alkavat myymään metsiään pois. Nähtäväksi jää, ovatko ostajat tässä tapauksessa kotimaisia vai ulkomaisia tai yksityisiä vai valtioita. Joka tapauksessa metsämarkkinoilla tullaan varmasti näkemään lähitulevaisuudessa jyrkkiä nousuja ja laskuja puunmyynnissä.

Mitä metsänomistajuuden muutokset voivat tarkoittaa riistataloudelle ja metsästykselle?

Edellä esitetyt metsien käyttöön liittyvät taloudelliset tavoitteet voivat vaikuttaa myös riistanhoitoon ja metsästyskulttuuriin. Varsinkin kun yleisessä keskustelussa riista ja erityisesti hirvieläimet koetaan lähinnä haitaksi ja vaaraksi, vaikka niistä olisi myös taloudellista arvoa jaettavana eri toimijoille.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hankkeessa (Aitomaaseutu 2021) on kehitetty riistatalouden arvon tulouttamiseen liittyviä työkaluja kuten aluearviointimoduulisto ja laskentamalleja. Työkalujen avulla voi tunnistaa riistatalouteen liittyviä kustannuksia ja tuloja sekä jäsentää näitä sitten osaksi arvonjakoperiaatetta. Päätavoitteena on faktatietoihin perustuva riistan tuloutettavan arvon jakaminen maanomistaja-, metsästysseura- ja elinkeinotoimijoiden kesken reilusti ja läpinäkyvästi. ”Erityisesti hirvieläimistä on mahdollista saada tuloa metsästysseuroille, maanomistajille sekä palveluntuottajille merkittävästi nykyistä enemmän. Tällöin hyödynnetään sekä sorkkariistan liha-arvoa että metsästyksen elämysarvoa varmistaen samalla, että harrastusmetsästystä ei vaaranneta” (Häyrynen 2020). Metsänomistajuuden murroksessa eri toimijoiden vuoropuhelu on entistä tärkeämpää monimuotoisen metsänkasvatuksen ja myös perinteisen metsästyskulttuurin ylläpitämisessä.

Kirjoittaja ja pääkuva: KTM ja metsätalousinsinööri AMK Hanna Hauvala työskentelee tällä hetkellä sertifioituna projektipäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Hän on erikoistunut vastuulliseen liiketoimintaan, johtamiseen, kestävään kehitykseen ja riistatalouteen työkokemuksensa ja koulutuksensa myötä.

Lähteet:

Aitomaaseutu. 2021. https://www.aitomaaseutu.fi/hankkeet/kestavan-riistatalouden-arvon-tulouttaminen-suomessa-mmm. Luettu 31.1.2022.

Karppinen, Heimo; Hänninen, Harri; Horne, Paula. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/545837. Luettu 30.9.2021.

Häyrynen, Tommi. 2020. https://www.aarrelehti.fi/kolumnit/artikkeli-1.1261148. Luettu 30.9.2021.

Metsäkeskus. 2021. https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien-omistuksesta/metsatalousmaan-omistus-omistajaryhmittain. Luettu 31.1.2022.