Hyönteisvalkuaisten salliminen rehuna hyvä alku

Euroopan Unioni päivitti elokuussa rehuasetuksen N:o 999/2001 liitettä IV. Selkokielellä ja tiivistäen muutos sallii muiden kuin märehtivien tuotantoeläinten ja turkiseläinten ruokinnan käsitellyllä eläinvalkuaisella. Kokonaisuudessaan päivitys on löydettävissä Komission Asetus (EU) 2021/1372.

Rehuasetuksen muutoksen taustalla on alati kasvava lihantuotantosektori ja sen kysyntä rehuproteiineille sekä halu vähentää riippuvuutta unionin ulkopuolisista raaka-ainetuottajista. Perinteisten eläintuotteiden kuten veri- ja luujauhon, kollageenin ja gelatiinin lisäksi sallittiin uutena raaka-aineena hyönteisvalkuaiset.

Hyönteisvalkuaiset vastaavat ominaisuuksiltaan yleisesti käytettyä kalajauhoa ja soijaa. Sen käytön puolesta ajavia ominaisuuksia ovat tuotannossa tarvittavan tilankäytön tehokkuus, huomattavasti pienempi tuotantoresurssien, kuten veden, tarve, nopea kasvuvauhti, tautien kestävyys ja mahdollisuus tuottaa niitä asutuksen tai teollisuuden läheisyydessä.

Hiilijalanjäljeltään hyönteis­valkuaisen tuotanto vastaa kasvivalkuaisen kuten esimerkiksi herneen tuotantoa. Hyönteiset ovat ei-märehtivien tuotantoeläinten luontaista ravintoa, ja ruokintakokeissa on havaittu, että niissä on myös terveydellisiä ja kasvua edistäviä yhdisteitä, kuten antioksidantteja.

Proteiinien lisäksi hyönteisten ulkokuoren muodostava kitiini edistää suolistoterveyttä ja hyönteisten rasvassa on varsin suotuisa omega-tasapaino. Tehokkainta olisikin käyttää kokonaista hyönteistä rehuissa proteiini-isolaatin sijaan, jolloin niiden muutkin ravintoaineet saataisiin käyttöön.

Käytännön Maamiehen 9/2021 artikkelissa käsitellään tätä samaa asiaa ja esiin nostetaan rehuteollisuuden suuret tarpeet raaka-aineille ja hyönteistuotannon nykyiset alhaiset tuotantomäärät. Artikkeliin haastetultua siipikarjarehujen kehityspäällikkö Anne Rauhalaa lainaten A-Rehut tarvitsisivat 20 tonnia kuivattua toukkaa viikossa korvatakseen vain yhden prosentin siipikarja­rehun raaka-aineista. Vuodessa tämä tekisi 1 040 tonnia.

Nykyisellään Suomessa ei vielä tuoteta rehuhyönteisiä mainittavia määriä, mutta Tanskassa Enormin demonstraatiokasvattamo tuottaa 1,5 tonnia toukkaa päivässä. Tavoite on laajentaa toimintaa sataan tonniin. Yksi tämän koko­luokan kotimainen kasvattamo kattaisi siipikarjarehun valkuaisen tarpeen kokonaan. Kotimaiset rehualalle tähtäävät hyönteisyritykset kuten Volare ja Manna Insects vielä koeajavat laitoksiaan, suurimmat kansainväliset yritykset viimeistelevät omiaan.

Seuraavan viiden vuoden aikana tuotanto tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Tuotantomäärien noustessa tulee myös hinta laskemaan. Aasiasta rehuhyönteisiä saa kaksi euroa kilo, eli vielä ei olla soijan tai kalajauhon hintatasolla, mutta hyönteisrehuista saatavien hyötyjen ansiosta niiden hinnan ei välttämättä tarvitsekaan laskea muiden rehuvalkuaisten alapuolelle. Lisäksi hyönteisiä pystyy kasvattamaan maatilamittakaavassa omista sivuvirroista, jolloin lisätään omavaraisuutta ja vähennetään ostorehujen tarvetta.

Aiemmin hyönteisvalkuaisen käyttö oli jo sallittua vesiviljely­eläinten ruokinnassa. Hyönteisvalkuaisten käytön vapauttaminen lopuillekin ei-märehtiville tuotanto­eläimille avaa Euroopan rehumarkkinat kokonaisuudessaan ja tukee hyönteistuotannon kasvua mutta ei vapauta hyönteisten suurinta hyötyä.

Niin kauan kuin hyönteisille voidaan syöttää vain samoja rehuja kuin muillekin tuotantoeläimille, ovat hyönteis­valkuaiset vain sivu-, ei edistysaskel rehuntuotannossa. Tärkeää seuraavaksi olisikin mahdollistaa sivu- ja hukkavirtojen hyödyntäminen hyönteisten tuotannossa nykyistä laajemmin. Esimerkkinä mustasotilaskärpänen, joka ei ainoastaan menesty pilaantuneissa rehumassoissa, vaan myös puhdistaa niitä käyttäen mikrobeja osana ravintoaan.

Säädöksissä pitää kuitenkin mennä elintarviketurvallisuus edellä, ja hyönteissektorin on kyettävä näyttämään viranomaisille tutkimuksilla, että saatava hyönteismassa alittaa raja-arvot syötettävästä rehusta riippumatta. Se on osa tutkimusta, jota teemme Biotalousinstituutissa.

Toimin EntoTek-hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää hyönteiskasvatuksen teknologiaa ja tutkia sivu- ja hukkavirtojen hyödyntämistä mustasotilaskärpäsellä. Rahoittajana toimii Euroopan Aluekehitysrahasto.

Projektiasiantuntija Sami Virtanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.11.2021

Jätä kommentti