Lampaanlihaketju benchmarking-opintomatkalla Ruotsissa

Aiemmin tänä vuonna lähes kolmekymmentä lampuria ja lammasketjun toimijaa suuntasi bussin kohti Ruotsia ja lähti tutustumaan ruotsalaisen lampaanlihaketjun toimintaan. Helmikuun alussa järjestetyllä reissulla vierähti kuusi päivää, jonka aikana nähtiin monipuolisesti erilaisia kohteita, käytiin hyviä keskusteluja ja verkostoiduttiin.

Ruotsalaisilla on lihan markkinointi hallussa

Ruotsalaisilla on markkinointiosaamista. Se kävi hyvin ilmi vieraillessamme ruotsalaisen naudan-, lampaan- ja sianlihan brändäämiseen erikoistuneen Svenskt Köttin toimistolla Tukholmassa. Svenskt Köttin omistavat Ruotsin suurimmat teurastamoyritykset, tuottajaosuuskunnat ja Suomen MTK:ta vastaava viljelijöiden liitto. Toiminnan rahoitus on järjestetty niin, että jokaisesta teurastetusta eläimestä tilitetään muutama kruunu järjestölle, joka rahoittaa Svenskt Köttiä ja tutkimustoimintaa.

Svenskt Köttin toiminnan juuret ovat 1980-luvulla, jolloin Ruotsin valtion taholta haluttiin valistaa kansalaisia lihan käyttöön liittyen. Tuolloin Svenskt Köttin päätehtävänä oli edistää lihan käyttöä ja kertoa, kuinka terveellistä lihansyönti on. Toiminnan painopiste on toimintaympäristön muutoksen mukana muuttunut. Nykyisin Svenskt Kött markkinoi ja edistää ruotsalaisen lihan käyttöä ja viestii kuluttajille, miksi juuri ruotsalaista lihaa kannattaisi suosia. Kuluttajille viestitään avoimesti lihan tuotannosta, eläinten hyvinvoinnista, omavaraisuudesta, lihan terveysvaikutuksista ja ravintoarvoista.

Viestinnässä huomioidaan myös koko kiertokulku lannan käytöstä peltojen ravinteena aina pölyttäjiin ja laiduntamisen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin. Viestinnän pääpaino on sosiaalisen median kanavissa ja viestintää tehdään tarkan suunnitelman mukaan. Svenskt Köttin avoin tiedottamislinja on osoittautunut oikeaksi. Ruotsalaisen lihan kulutus on jopa kasvanut, kun samalla lihan kulutus muuten Ruotsissa on ollut laskusuunnassa.

Isabel Moretti, Karin Amedé ja Elof Nilsson esittelivät opintomatkalaisille Svenskt Köttin toimintaa (kuva: Marianne Reinikka)

Lampaita lampaita

Matkan aikana vierailimme yhteensä kolmella ruotsalaisella lammastilalla. Ensimmäinen vierailukohteemme oli jalostuslampola Kuseboholms Dorper. Tilalla kasvatetaan dorper-rotuisia lampaita vain jalostuskäyttöön. Tilalla on viihtyisät entiseen hevostalliin rakennetut lampolatilat ja huippulaatuiset, palkitut jalostuseläimet. Vielä pari vuotta sitten Kuseboholms-dorperin yrittäjillä oli suurempi tila, jossa heillä oli 320 uuhta ja tilalla harjoitettiin myös teuraskaritsoiden kasvatusta. Nykyisin isäntäpari jäähdyttelee toimintaa ja tilalla on enää reilut parikymmentä uuhta. Tilalla on laajat verkostot dorper-piireihin ja eläimiä myydäänkin paljon ulkomaille. Dorper on myös ruotsissa suhteellisen pieni rotu, joten ulkomaan verkostot ovat tilalle tärkeitä.

Dorper-lampaita (kuva: Marianne Reinikka)

Toinen lammastila, jolla vierailimme, oli Hultin tila ja heidän Atelje Guldtackan Tranåsissa. Tila on gotlanninlampaiden jalostuslampola, jossa on uuhia 130-140 kappaletta.  Tilalla tuotetaan laadukkaita teuraskaritsoita, joiden teurasluokitukset ovat yleensä R-luokkaa. Tilalta myydään myös jalostuseläimiä. Tilan omat jalostuseläimet valitaan jalostusarvosteluiden perusteella, mutta myös yrittäjän oma arvio eläimen taljan laadusta ja arvosta sekä emo-ominaisuudet vaikuttavat jalostuseläinten valintaan. Laadukas talja on tärkeä siksi, että tilalla tuotetaan omassa ateljessa upeita talja- ja villatuotteita.

Hultin tilan Atelje Guldtackan käyttää taljoja monipuolisesti tuotteissaan (kuva: Marianne Reinikka)

Viimeinen lammastilavierailukohteemme oli Cannlamm, joka oli myös aiemmin ollut suuri 360 uuhen tila, mutta nykyisin tilalla on 120-130 uuhta. Myös tämä tila oli muuttanut uusiin tiloihin melko hiljattain. Rotuina tilalla on suffolk, finnul ja gotlanninlammas. Tila tuottaa teuraskaritsoita, mutta myös taljojen osuus on merkittävä ja niitä käydään myymässä muun muassa monilla markkinoilla.

Lampolavierailulla (kuva: Marianne Reinikka)

Ruotsalaista nahkojen muokkausosaamista

Pääsimme opintomatkamme aikana tutustumaan myös kahteen ruotsalaiseen nahkamuokkaamoon, Tranås Skinnberedningiin ja Donnia Skinniin. Molemmat sijaitsevat Tranåsissa, joka on jo pitkään ollut Ruotsin nahkateollisuuden keskittymä. Ennen 1980-lukua Tranåsissa toimi jopa noin 200 yritystä, jotka saivat toimeentulonsa nahkoista ja turkiksista. Nykypäivänä nahkojen ja turkisten käyttö on sen verran vähentynyt, että alalla toimivien yritystenkin määrä on laskenut.

Tranås Skinnberedning on ainoa muokkaamo, jolla on koko tuotantoprosessi Ruotsissa. Taljoja tulee muokattavaksi Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Tanskasta ja Saksasta. Yritys tekee pääasiassa rahtimuokkausta, mutta ostaa jonkin verran taljoja lampureilta myös omaa myyntituotantoaan varten. Pääsimme kiertämään tuotantolaitoksen läpi ja näkemään, mitä taljojen muokkausprosessissa tapahtuu. Vierailulla selvisi, että taljojen muokkaaminen on käsityövaltaista: prosessissa on peräti 38 erilaista työvaihetta, jonka taljat käyvät läpi ennen valmistumistaan.

Donnia Skinnillä on vain taljojen vastaanotto- ja lajittelutoiminnot Ruotsissa. Varsinainen tuotanto tapahtuu Bosniassa, johon Donnia Skinnin yrittäjillä on perhesiteitä. Myös Donnia Skinnille tulee taljoja muokattavaksi Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Tanskasta ja Saksasta, ja tekee pääasiassa rahtituotantoa. Vain pieni osuus taljoista ostetaan sisään omaa myyntituotantoa varten. Tosin taljoja voitaisiin ostaa sisään enemmänkin, koska kysyntää niille on.

Molemmat ruotsalaiset nahkamuokkaamot värjäsivät taljoja, tuotevalikoimasta löytyi myös pestävä talja (kuva: Marianne Reinik-ka)

Mielenkiintoiset teurastamovierailut

Matkan puolessa välissä pääsimme tutustumaan kahden erikokoisen ruotsalaisen lammasta teurastavan teurastamon toimintaan. Ensin oli vuorossa suurempi KLS Ugglarpsin teurastamo Kalmarissa. Meille oli järjestetty vierailukierros teurastamon tiloihin ja pääsimme tutustumaan uudistettuun teurastuslinjaan ja katsomaan, miten teurastus käytännössä tapahtuu. Tämä harvinaisempi kokemus avasi hyvin opintomatkan osallistujille teurastamon toimintaa. Monille lampureille oli tärkeää nähdä, että eläimiä käsitellään teurastamossa asiallisesti. Vierailu herätti osallistujissa paljon ajatuksia ja vastaavaa vierailua toivottiin myös kotimaisiin teurastamoihin.

Toinen teurastamo, johon tutustuimme, oli pienempi Lundbols Slakteri Tukholman pohjoispuolella Alundassa. Teurastamossa ei ollut vierailumme aikana teurastuspäivä, mutta saimme havainnollistetun esityksen siitä, kuinka ruhot liikkuvat linjastolla ja mitä missäkin kohtaa linjastoa tapahtuu. Teurastamo toimii melko uusissa ja todella siisteissä tiloissa ja linjastolla oli satsattu myös työergonomiaan.

Tutkittua tietoa lampaanlihan laatuominaisuuksista

Reissumme viimeinen vierailukohde oli Ruotsin Maatalousyliopisto Uppsalassa. Tutkija Katarina Arvidsson-Segerqvist piti meille mielenkiintoisen luennon Ruotsissa tehdyistä lampaanlihatutkimuksista, joissa oli tutkittu lihan laatua ja miten erilaiset toimet lampaanlihan tuotantoketjun aikana vaikuttavat lihan laatutekijöihin, kuten mureuteen, mehukkuuteen ja makuun. Hyvälaatuisen lihan varmistus lähtee jo eläinten ruokinnasta ja hyvästä hoidosta, joilla voidaan vaikuttaa kaikkiin edellä mainittuihin lihan laatuominaisuuksiin. Myös lihateollisuudella on oma osansa laadun varmistamisessa huolehtimalla elintarvikehygieniasta ja ruhojen oikeanlaisesta käsittelystä teurastuksen jälkeen.

Mitä voisimme oppia ruotsalaisilta?

Koska Ruotsin vierailumme oli nimenomaan benchmarking-opintomatka, on hyvä miettiä, mitä sellaista ruotsalaisessa lammastuotannossa on, mistä voisimme ottaa mallia myös Suomessa.

Havaintojemme mukaan ruotsalaisella lampaanlihan tuotantoketjulla on hyvin pitkälti samoja haasteita, kuin Suomessakin. Ruotsalaiset lammastilat ovat keskimäärin suomalaisia tiloja pienempiä. Tuotanto on epätasaista ja pientä, ja välillä myös ruhojen laadussa on parantamisen varaa. Teurastamot ottaisivat mielellään vastaan enemmänkin lammasta, jos sitä vain olisi saatavilla.

Myös Suomessa tuotanto jakaantuu epätasaisesti painottuen enemmän syksyyn. Tähän voisi ratkaisuksi ajatella aktiivisempaa ketjun ohjausta ja tiedolla johtamista. Toinen ratkaisu olisi markkinaehtoisuus. Suomalainen lampuri varmasti tuottaisi sitä, mitä oikeasti kannattaa tuottaa. Jos tuotteelle on olemassa tuotantokustannukset ja tuottajan palkan kattava hinta silloin, kun tuotetta tarvitaan, tuotanto ohjautuu kyllä sen mukaan. Ketjun ohjauksen puute sekä politiikan ja markkinoiden arvaamattomuus kuitenkin syövät toiminnan uskottavuutta lampurin näkökulmasta. Viljelyssä ja kotieläintuotannossa ratkaisuja on mietittävä usein pidemmällä aikajänteellä.

Ruotsissa on hienosti kehitetty ruotsalaisen lihan brändäystä ja markkinointia. Svenskt Köttin malli olisi tervetullut myös suomalaisen lampaanlihan brändäämisen ja markkinoinnin avuksi. Toiminnan rahoittaminen pienellä osuudella per teurastettu eläin on hyvä tapa jakaa toiminnasta syntyvät kustannukset toimijoiden kesken. Tällöin jokainen toiminnassa mukana oleva teurastamo jakaa kustannukset suhteessa toimintansa laajuuteen.

Erityisesti taljoilla näytti olevan merkittävä rooli ruotsalaisessa lammastaloudessa, varsinkin gotlannin turkislampaita pitävillä tiloilla. Ruotsissa on vahva osaaminen taljojen muokkauksesta ja taljoja on myös tuotteistettu eteenpäin erilaisiksi vaatteiksi ja asusteiksi. Myös värjäystä käytettiin rohkeasti. Suomessa on ehkä perinteisemmin totuttu tuotteistamaan villaa, mutta taljamarkkinoillakin varmasti olisi oma osuutensa lammastilan tulonmuodostukseen otettavana, kun tuotteita kehittäisi rohkeasti eteenpäin. Tuotteistaminen ja tuotteiden valmistus toki syö aina kallista aikaa, mutta yhteistyömahdollisuudet käsityöläistenkin kanssa ovat varmasti mahdollisia.

Projektipäällikkö Marianne Reinikka, Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Kaksivuotinen Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke toimii Varsinais-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla. Hanketta rahoittavat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma sekä Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskukset.