Miksi kestävä kulttuurimatkailu on niin vaikea käsite? – osa 1

Työssäni projektipäällikkönä kulttuurimatkailu- sekä vastuullisen matkailun hankkeissa, olen huomannut, että jatkuvana kompastuskivenä ovat tiettyjen käsitteiden eri ymmärrykset, esimerkiksi termien ”kulttuuri” ja ”kestävyys”. Koska ”kestävä kulttuurimatkailu” on yhdistelmä niistä, se on vielä monimutkaisempi määritellä ja saada keskustelun kaikki osapuolet ymmärtämään se samalla tavalla sekä syvyydellä. Tarjoan pohdintani aiheesta kahtena blogikirjoituksena, vaikka käsitteen merkitysten lista ei ole tyhjentävä.

Määritelmiä, konsepteja, historia…

Kulttuurimatkailu on itsessään haastava käsite, koska sana ”kulttuuri” voi tarkoittaa montaa eri asiaa kontekstista riippuen:

• sivistystä (Kielitoimiston sanakirja 2004),
• historiallista ja arkeologista perintöä (Muurimäki 2009),
• yhteiskunnallista identiteettiä,
• taidetuotantoa,
• opittuja taitoja,
• jaettuja arvoja ja tavoitteita jne.

Matkailun kontekstissa kohdataan nämä kaikki merkitykset tavalla tai toisella – ja sen takia joskus vaikuttaa siltä, että kulttuurimatkailutoimijat ”puhuvat eri kieltä”.

Kestävän kehityksen konsepti rakentui v. 1992 YK:n Rion huippukokouksen pohjalta, jonka lähtökohtana olivat ympäristöongelmat. Siitä ennen siihen oli viitattu myös vuonna 1972 YK:n ympäristökonferenssissa Tukholmassa, jolloin termiä ei nimenomaisesti mainittu, mutta kansainvälinen yhteisö hyväksyi kuitenkin kestävän kehityksen kannalta olennaisen ajatuksen: sekä kehitystä että erillisiä aiheita käsittävää ympäristöä voitaisiin hallita molemminpuolisesti hyödyllisellä tavalla (Sustainable Development Commission 2020).

Nykypäivän kestävä kehitys perustuu vuonna 2015 hyväksyttyyn YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, Agenda 2030:een (VNK 2020), johon myös Maailman matkailuorganisaatio (UNWTO 2020) on sitoutunut (Business Finland 2020).
Vastuullinen matkailu taas perustuu vuonna 2002 Kapkaupungissa allekirjoitettuun vastuullisen matkailun deklaraatioon (City of Cape Town 2002), jonka mukaan tarkoitus on kehittää kohteita ja alueita, joissa ihmisten on parempi elää ja vierailla (ICRT Finland 2020).

Termejä ”kestävä matkailu” ja ”vastuullinen matkailu” käytetään usein synonyymeina – mutta väärin. Niillä on sama tavoite, nimenomaan kestävä kehitys. Ja pilarit ovat samat (City of Cape Town 2020):

• ympäristön eheys (ekologinen ulottuvuus),
• sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja paikallisten mahdollisuuksien maksimointi (sosiokulttuurinen ulottuvuus, usein erikseenkin – sosiaalinen ja kulttuurinen),
• taloudelliset hyödyt ja toiminnan kannattavuus (taloudellinen ulottuvuus).

Pääero kahden käsitteen välillä on se, että vastuullisessa matkailussa yksilöt, organisaatiot ja bisnekset ottavat vastuutta omista teoista ja niiden vaikutuksesta. Painopisteen siirto on tehty sen takia, että Rion huippukokousta ei ole seurannut konkreettisia tekoja ja kehitystä kestävyyden suuntaan, vaan jokainen on odottanut kestävyyden osoitusta muilta (City of Cape Town 2020). Eli voidaan sanoa, että vastuullisuudella (teoilla) matkailussa mennään kohti kestävyyttä (päämäärää).

Vaikka kestävästä matkailusta on yksittäisiä esimerkkejä – yrityksistä ja destinaatioista, ja kestävyys on jäänyt saavuttamatta vielä korkeammalla, valtakunnallisella tai globaalitasolla, paljon useammin puhutaan kestävästä kuin vastuullisesta matkailusta.

Itse asiassa kulttuurista ulottuvuutta ei alun perin eritelty muista kolmesta (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen), kun kestävää kehitystä konseptoitiin (Commission for Sustainable Development 1987). Johannesburgin v. 2002 kestävän kehityksen konferenssin yhteydessä järjestetty pyöreän pöydän keskustelu kulttuurisen ja biologisen monimuotoisuuden välisistä yhteyksistä (United Nations Environment Programme 2003) toi esille kulttuurisen kestävyyden tärkeyden. Keskustelun johtopäätös oli se, että kulttuurinen monimuotoisuus on ensisijainen tavoite biodiversiteetin huomioimisessa ja kaikessa kehitykseen liittyvässä toiminnassa (Soini & Kangas 2010). Kestävän ja vastuullisen matkailun käsitteiden kehityksellä on suhteellisen lyhyt, mutta monimutkainen historia, joten sitä ei kokonaisuudessaan tässä kirjoituksessa esitellä.

Kestävä kulttuurimatkailu vai kulttuurisesti kestävä matkailu?

Kestävyyden neljännen pilarin muodostamisen seurauksena puhutaan usein kestävästä kulttuurimatkailusta, kun tarkoitetaan kulttuurisesti kestävää matkailua – nämä ovat kaksi eri asiaa. Suomessa kulttuurisesti kestävä matkailu, eli kestävyyden kulttuuriseen pilariin perustuva matkailu, yhdistetään pääosin saamelaisten kulttuurin, tapojen ja elämäntavan arvostamiseen sekä säilyttämiseen. Tämä on herkkä aihe, joka nousee aina välillä esille ja leviää suurelle yleisölle median kertomusten kautta. Saamelaisilla on tietysti yhteys matkailuun, koska Suomen toistaiseksi eniten kehittynyt matkailusuuralue on Lappi. Mutta samalla tavalla voidaan tarkastella kulttuurista kestävyyttä myös muualla päin Suomea, jossa on vuorovaikutusta paikallisväestön ja matkailuelinkeinon (eikä vain matkailijoiden) välillä.

Vaikuttaako lomasesongit ja lomalaisten läsnäolo paikallisten elämään sekä tekemiseen? Positiivisesti vai negatiivisesti? Joutuvatko paikalliset väistymään esimerkiksi ruuhkautumisen takia? Muuttuuko paikalliset tavat turistien vuoksi? Löytyykö maaseudun ravintolan ruokalistasta nuudeleita aasialaisten turistien vuoksi ja syrjäyttävätkö ne lähiruoan? Järjestetäänkö festareita ja muita kiinnostavia tapahtumia sekä pidetäänkö kauppojen ovet auki haja-asutusalueilla turistimäärien ansiosta? Nämä ovat kaikki hyviä kysymyksiä, jotka liittyvät kulttuuriseen kestävyyteen, muttei välttämättä kaikki kulttuurimatkailuun. Kulttuurimatkailu taas ei välttämättä ole kestävää.

Seuraavassa blogikirjoituksessani tarkastellaan muutaman kulttuurimatkailutyypin ominaisuudet kestävyyden näkökulmasta ja tuodaan esille esimerkki kulttuuritoimijan vastuullisuusteoista.

Rositsa Röntynen

Kirjoittaja, Rositsa Röntynen toimii Jyväskylän ammattikorkeakoululla matkailun asiantuntijatehtävissä, Culture Tourism for City Breakers -hankkeen Jyväskylän toteutuksen projektipäällikkönä sekä Vastuullisen matkailun portaat –hankkeen projektipäällikkönä. Rositsa on lisäksi markkinointiasiantuntija ja liikuntatieteiden maisteri, intohimoinen matkailija, luontovalokuvaaja ja pop esiintyjä.

Lähteet:
• Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
• Eero Muurimäki (toim. Halinen, Petri & al.): Johdatus arkeologiaan, s. 326. Helsinki: Gaudeamus, 2009 (toinen painos). ISBN 978-952-495-051-0.
• Valtioneuvoston kanslia: Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030. Kestävä kehitys (verkkosivut). https://kestavakehitys.fi/agenda-2030. Viitattu 3.3.2020.
• UNWTO: World Tourism Organisation (verkkosivut) https://www.unwto.org/tourism4sdgs. Viitattu 3.3.2020.
• UNWTO: Tourism for SDGS (verkkosivut). http://tourism4sdgs.org/. Viitattu 3.3.2020.
• Business Finland: Kestävä matkailu lyhyesti (verkkosivut). https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun-edistaminen/vastuullisuus/kestava-matkailu-lyhyesti/. Viitattu 3.3.2020.
• Sustainable Development Commission: History of SD (verkkosivut. http://www.sd-commission.org.uk/pages/history_sd.html. Viitattu 3.3.2020.
• City of Cape Town: Responsible tourism. http://resource.capetown.gov.za/documentcentre/Documents/Graphics%20and%20educational%20material/Responsible_tourism_bro_web.pdf. Viitattu 3.3.2020.
• City of Cape Town: Cape Town Declaration http://resource.capetown.gov.za/documentcentre/Documents/Agreements%20and%20contracts/Toruism_RT_2002_Cape_Town_Declaration.pdf 2002. Viitattu 3.3.2020.
• ICRT Finland (verkkosivut). https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/icrt-finland/icrtfinland_etusivu/ Viitattu 3.3.2020.
• Sustainable Development Commission: Report of the World Commission on Environment and Development: Our common future (arkistoitu alkuperäisestä) https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/5987our-common-future.pdf, 1987. Viitattu 3.3.2020.
• United Nations Environment Programme: Cultural Diversity and Biodiversity for Sustainable Development: a jointly convened UNESCO and UNEP high-level Roundtable held on 3 September 2002 in Johannesburg, South Africa during the World Summit on Sustainable Development, 2003. https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000132262_eng. ISBN:92-807-2281-6
• Soini, K., A. Kangas. Kulttuurinen kestävyys maaseudulla – tutkijakoulutusohjelma (2007-2010). Projektin loppuraportti, 2010. https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/oppiaineet/kulttuuripolitiikka/tutkimus/kulkema/Loppuraportti. Viitattu 3.3.2020.